Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta En ole itse toimittaja, mutta seuraan läheltä. Muistaakseni se meni jotenkin niin, että työehtoneuvotteluissa tämä asia meni aikoinaan läpi. Sen jälkeen työnanataja osti työntekijöiltään tekijänoikeudet (järjettömän pienellä) kertakorvauksella. Ja friit ja uudet työntekijäy tietenkin jäivät tästäkin lystistä kokonaan paitsi, ravintoketjun alapäässä kun ovat.
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta ...ja mikähän mahtaa olla varsinainen pointtisi? Vai oliko sellaista ylipäätään ollenkaan tuon pilkunn*ssinnan lisäksi? Ainakin sellaista on vaikea havaita, jos kaivat pitkästä kommentista esiin vain yhden epäolennaisen sanaparin. Liekö mallia haettu niiltä copy/paste -journalisteilta, tiedä häntä. Useimmille lienee itsestäänselvää, että propagandaa, manipulointia ja muuta sanalla paimennusta on harjoitettu laajasti aina puhetaidon keksimisestä asti. Eli vaihda mielessäsi sen sinua häirinneen tänä -sanan tilalle vaikka tänäkin, jos se helpottaa. En nyt viitsi ruveta itse editoimaan tuota jo lainattua viestiä.
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta Niin mikähän tarkalleen ottaen on luulottelua? Lainatussa kohdassa oli monta erillistä asiaa. Kommentti oli toki tietoisen kärjistetty, mutta silti, puhut itsekin pitkälle samoista asioista, ehkä vaan vähän eri tyylillä. Kyllä se kotiin tilaaminen (subscriptions) on se, mikä pitää monet sanomalehdet hengissä myös nk. isommassa maailmassa. Siellä toki ostetaan enemmän myös irtonumeroita (etenkin tv-sarjoissa ja leffoissa), mutta esmes ameriikassa ja brittein saarillakin osataan kyllä tilata lehtiä kotiinkin. Ehkä suhteessa vähemmän kuin täällä, mutta kumminkin. Kymmenkertainen tai suurempi markkina-alue riittää pitämään ne lehdet (vielä) pystyssä vähemmälläkin tilaajakunnalla, mutta toisaalta muutoksen tuuletkin ehtivät sinne meikäläistä lintukotoa nopeammin. Sähköiset versiot ovat silti vielä marginaalinen erikoisuus, ainakin nk. suuren yleisön osalta. Etenkin kauno- ja tietokirjallisuuden kustannuksen puolella tuo pienen kielialueen suojelema markkina-alue ja sen sisäinen muna-kana -pattitilanne on selvempi kuin muun julkaisutoiminnan kohdalla. Muualla kehitys on sanomalehtienkin osalta nopeampaa kuin meillä. Ei pelkästään tuon kestotilaussysteemin, vaan vielä vahvemmin sen takia, että isoilla kielialueilla sekä kysyntää että tarjontaa on ihan eri tavalla, ja markkinoille on jo päässyt vakiintumaan uudentyyppisiä toimijoita, jotka meiltä puuttuvat vielä kokonaan. Niiden tuloa taas hidastaa pieni kieli- ja markkina-alue. Lisäksi kannattaa muistaa semmoinenkin seikka, että suomalaistenkin lukutottumukset ovat nopeasti muuttumassa. Tällä hetkellä jonkinlainen vedenjakaja kulkee kait jossain 50-vuotiaiden paikkeilla. Tuosta ikäryhmästä ehkä vain noin puolet lukee päivittäin jotain tilattua sanomalehteä ja pitää sen kotiin tilaamista itsestäänselvänä. Toinen puoli heistä ei sitä enää tee, koska tietotekniikka ja internetin sisältöpalvelut ovat jo tehneet tilattavista lehdistä heille turhia, aikaa ei enää riitä paperilehdille, eikä kotiin enää haluta päivittäistä paperijätettä. Mitä nuorempiin ikäluokkiin mennään, sitä pienemmäksi tuo säännöllisesti painettuja sanomalehtiä kotiin asti tilaava joukko käy. Siinä mielessä en pitäisi ihan ylivoimaisen mahdottomana sitä, että vuoteen 2023 mennessä aika moni nykyisistä päivittäisn ilmestyvistä sanomalehdistä on joko kadonnut tai muuttanut radikaalisti muotoaan. Samalla katoaa taas lisää kokonaisia ammattikuntia. Ehkä, jahka sitä kunnollista suomenkielistä sisältöä saadaan kunnolla massojen ulottuville. Nythän ollaan vielä pitkälle pattitilanteessa, jossa sisältöä ei tuoteta, kun ei ole riittävästi ostajakuntaa, ja lukulaitteita omistavat taas eivät löydä mielekästä kotimaista sieältöä, kun kukaan ei sitä tee. Vielä. Toisaalta juuri ne tuulipukumassat ovat täällä jo ehtineet ehdollistua netin ilmaiseen sisältöön, eikä warez-nuoriso välttämättä opi maksamaan sisällöstä edes aikuisiällä. Maksulliseen digisisältöön tottuminen voi siis viedä vähän aikaa, niin lukijoilta kuin mainostajiltakin. Mutta kassotaan ny. Koko mainos- ja mediakenttä on murroksessa siinä missä lehti- ja kustannuskenttäkin. Sitä suuremmalla syyllä ei nyt kannata pistää syötäviä massahyödykkeitä ja ei-syötäviä erikoistuotteita samalle viivalle edes mainostajan näkökulmasta. Yksi syy mainostulojen hiipumiseen on juuri tuo aktiivisten silmämunien karkaaminen ja entistä työläämpi paimentaminen, ja lenkkimakkarasta vähänkään erikoisempien tuotteiden markkinoinnissa on otettava huomioon entistä pirstaloituneempi ja yksilöityneempi markkina-alue. Osa mainostajista on jo uudet kuviot hiffannutkin, eikä yksittäisellä medialla kuten sanomalehdillä ole enää niin suurta merkitystä niiden toiminnan kannalta. Tuo mediamurrokseen liittyvä uusi mahdollisuus on ihan todellinen, ja se koskee tosiaan osaa media-ammattilaisia, mainostajia, yrittäjiä, IT-osaajia, kuvarjournalisteja ja muitakin ammattikuvaajia, mutta se mahdollisuuksien portti on auki vain tietyn aikaa, eikä siitä välttämäti ihan jokainen ehdi tai mahdu sisään. Joo, tuota... Tiedän kyllä, että minulla on paha tapa naputella monesti turhan pitkiä viestejä, mutta usko tai älä, tällä kertaa onnistuin tiivistämään kaiken tuon ja paljon muutakin yhteen ainoaan lauseeseen, eli "Maailma muuttuu, ja siinä saadaan pitkälle sitä mitä ollaan tilattukin."
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta Ei ehkä pitäisi, mutta saattaa olla. Ihmisen on asuttava, syötävä jne. Tuloja on pakko saada. Jos ei saa yhdestä hommasta, on kelpuutettava toinen. (No, jonkin aikaa tietysti kaverien piikkiinä päivärahoilla, mutta ei kovin iso joukko eikä kauaa.)