Totaaliupean tyyni vedenpinta laittaa kadehtimaan löytäjäänsä. Illan hämyn kun tähän olisi saanut edes kohtuuasteella mukaan...
Välillä tuntuu että tämä sama hemmo laittaa aika usein esille loistavia kuvia. Tekisi mieli yllyttää miestä kuvaamaan elämän vaikeita tai raskaita ulottuvuuksia tuolla samalla otteella jolla hän kuvaa mm. maisemaa.
Kiitos vaan, tässähän menee sanattomaks . Saa nähdä, ehkä sitä joskus innostuu kuvaamaan elämän syrjäpuoltakin. Luontoa yms. on vaan helpompi lähestyä aiheena, vaikka kuvilla ei välttämättä aina olekaan mitään kerrottavaa tai sen kummempaa ideaa. Täytyy laittaa idea hautumaan...
En tarkoittanut sitä, että noita elämän raskaita tai vaikeita ulottuvuuksia kuvattaisiin elämän syrjäpuolina vaan aidosti elämään kuuluvina, kauniina, arvokkaina asioina jotka ovat niin tärkeitä että niistä on aihetta kertoa ihmisille. Eli vähän niin kuin noissa heijastuskuvissa se heijastus ei kerro mitään uutta mutta kuvaa silti jotain mitä heijastuksen aiheuttaja ei välttämättä kuvaa. Samalla tavalla kuolema, köyhyys, syrjäytyminen, vanheneminen, sairaudet, pettymykset sun muut voivat olla olellinen ja vättämätön osa ihmisenä olemista ja kasvamista. Elämässähän vastakohdat eivät usein sulje toisiaan pois vaan muodostavat yhdessä sen jatkumon jonka sisällä asiat tapahtuvat. Ajattelin, että ehkä sellainen hemmo joka näkee luonnossa muita enemmän osaa nähdä elämän syvyydessä enemmän ja näyttää sitä muillekin.
Mistä minä tietäisin. Nuo elämän vaikeat ja raskaat ulottuvuudet vain ovat aika vaikeita kuvattavia niin että niiden paradoksaalinen luonne säilyisi ja tulisi esiin. (Ikävä kyllä monet kuvaajat "nostavat pointin esiin" niin vahvasti että moniulotteisuus katoaa.) Jotenkin vain nuo Jossun kuvat tuovat mieleen ajatuksen että ehkä hänestä olisi kuvaamaan sellaista, mikä hyvin harvoilta onnistuu.
