Minulla ei ole mitään halua aloittaa mitään keskustelua siitä, että onko vai eikö esimerkiksi 50 mm objektiivi sitä tai tätä ja ovatko sen käyttäjät viisaita tai aivan naurettavia. Tuon tämän vain tähän esille, koska en ainakaan itse ollut tätä nähnyt. Tuosta hänen perustelustaan olisi kyllä mielenkiintoista nähdä kommentteja. H C-B perustelee siis oman objektiivivalintansa New York Timesissä: Q. Why the 50-millimeter lens? A. It corresponds to a certain vision and at the same time has enough depth of focus, a thing you don’t have in longer lenses. I worked with a 90. It cuts much of the foreground if you take a landscape, but if people are running at you, there is no depth of focus. The 35 is splendid when needed, but extremely difficult to use if you want precision in composition. There are too many elements, and something is always in the wrong place. It is a beautiful lens at times when needed by what you see. But very often it is used by people who want to shout. Because you have a distortion, you have somebody in the foreground and it gives an effect. But I don’t like effects. There is something aggressive, and I don’t like that. Because when you shout, it is usually because you are short of arguments.
Vs: HC-B ja 50 mm Tai jatkankin itse. Minusta tuo on maalarin näkemys: jo 35 mm antaa vääristyneen kuvan. Tätä täytyy kyllä rakastaa: Because when you shout, it is usually because you are short of arguments.
Vs: HC-B ja 50 mm Kolmevitonen tuo taustalle kyllä "tavaraa" paitsi kuvakulman takia myös terävyysalueen johdosta, kun viiskymppinen enemmän pelkistää ja rajaa. Helppous/vaikeuseroa on mahdoton yleisesti niitten välille sanoa - se on hyvin henkilökohtaista ja mestareita on aina harvassa. Kävin viime viikolla katsomassa Kristoffer Albrechtin esityksen Tammisaaressa. Hän kertoi kuvaavansa eniten normaalilla ja kokevansa kolmevitosen (ja vastaavat muilla formaateilla) turhan tunkeilevaksi. Normaalilla tulee sopiva diskreetti etäisyys katukuvauksessa ja yleensäkin se vastaa hänen tapaansa katsella maisemaakin ja kaikkea. Nimenomaan mainittu sommitelman tarkkuus tuli hyvin esiin Kristofferinkin kuvissa, jokaikisessä. Normaali onkin ikäänkuin enemmän "maalarin valinta", jolla pääsee/joutuu valitsemaan tarkemmin/enemmän. Niin minä sen ainakin koen, haastavaksi, monipuoliseksi ja parhaimmillaan antoisaksi. Kolmevitosella alkaa helpommin toistaa kaavoja. Toki kolmevitosen mestari saa sillä huikeaa elävyyttä kuvasta toiseen. Nämä on henkilökohtaisia. ed: Kristoffer oikeinkirjoitus
Vs: HC-B ja 50 mm Joo tätä just mietin, itse kun olen viimeaikoina 35:sta käyttänyt paljon, varmaan just siksi että yritän ehkä huutaa, olisko tuo argumenttien puutetta sitten...
Vs: HC-B ja 50 mm Höpö höpö. Jätkähän tuossa juuri aijemmin kehui ettei osaa kuvata muilla, ja se on sinusta etu, josta on pakko keksiä lisää ;-D
Vs: HC-B ja 50 mm Tuossa mun croppiharrastuskamerassa on 35 paljolti kiinni, sillä saa kyllä kaikenlaista aikaan, on pieni ja omialtainenkin siihen hommaan. Työntekoa ei haittaa vaikka sen rikkoutumisen takia menettäisinkin. Sillä otetut "onnistuneet" kuvat ovat jotenkin sisällöltään hyviä, kun tekniikalla kikkaileminen on taka-alalla. Elikkä normaaliobjektiivi on kiva juttu.
Vs: HC-B ja 50 mm Eihän tuossa ollut minun mielipidettäni kuin tuo, että kuulostaa maalarilta (tarkka näkö-/kuvakulmasta), itsehän tuo esitti, että 35 mm antaa vääristyneen kuvan. Etu tai haitta, ainakin ominaisuus...
Vs: HC-B ja 50 mm No, ihan sama: jos kuuluisuus selittäisi jotain 24-millisestä, niin siitäkin oltaisiin suu auki ihan samalla tavalla. Suoraistaan nöyränä kyykys ;-) En malta odottaa että joku inostuu Rick Wakemanin intialaisesta currystä ainoana oikeana kosketinsoittajan eväänä, koska muut ruuat pilaavat progen ;-D
Vs: HC-B ja 50 mm Steve McCurry: "In the old days, I mainly used prime lenses like a 28mm, a 35mm and a 50mm..."
Vs: HC-B ja 50 mm Tämän päivän Hesarissa oli HC-B jutun alla juttu Sammallahdesta. Ja sehän tiedetään, että Sammallahti on huima laajiksen käyttäjä joka kuvasi parhaat kuvansa aika avaralla laajiksella. Ja HC-B diggasi Sammallahtea. (Ja jos valita pitää, niin kyllä itsekin enemmän Sammallahdesta tykkään.) Eli kallistuisin kuikurin kannalle. HC-B ei joko mielestään osannut käyttää laajista - tai ei sitten vain halunnut. Kysymyshän oli maailman ehkä kuuluisimmasta valokuvaajasta jonka tavaramerkki oli tuo yksi polttoväli. Miksi hän olisi omaa tyyliään ruvennut rapauttamaan? Ja uskallanpa väittää, että jos HC-B:n ura olisi sijoittunut 50 myöhemmäksi, olisi hän kuvannut enimmät kuvansa 24-70mm zoomilla. Sitä on McCurrykin uudemmissa haastatteluissaan hehkuttanut.
Vs: HC-B ja 50 mm Eikös hän tuossa juuri yritä sanoa, ettei halunnut ja kertoo miksi. Siitä tietysti syntyy tyyli, näkemyksestä. On sinulla matala käsitys ihmisestä. Minusta ainakin on mielenkiintoista pohtia, miksi joku valokuvaaja, erittäin hyvä, tekee jotakin jollain tavalla, ja kun hän itse kertoo asiasta on siinä ainakin osatotuus olemassa. Mielenkiintoisempia nämä kysymykset ovat kuin montako viivaa pystyy objektiivilla x erottamaan jostain, jolla ei ole mitään väliä. -------- Muuten olen sitä mieltä, että vaikka Sammallahtea kovasti ihailenkin, on hän kuitenkin eri sarjan kaveri. Kaikella kunnioituksella.
Vs: HC-B ja 50 mm Maailmassa on tosi paljon hyviä valokuvaajia. HC-B oli paitsi hyvä valokuvaaja, niin myös fiksu ihminen. Ja onhan se myös selvää, että henkilökohtaisten ominaisuuksiensa lisäksi hän oli erittäin etuoikeutetussa asemassa. HC-B:llä oli mahdollisuus matkustella aikana jolloin se ei ollut ollenkaan tyypillistä. Eliittiä kertakaikkiaan. Lisäksi hänellä oli aikaa. Saattoi kytätä sitä "ratkaisevaa hetkeä" sillä kuvatoimittaja ei lähetellyt whatsuppeja, että ruutu tarvitaan toimitukseen 5 min päästä, tai mielummin heti! Paremmusjärjestykseen etsiminen ei liene kovin fiksu lähestymistapa näihin asiasioihin. Mutta visuaalisesti Sammallahden kuvat on kyllä kiinnostavampia ja oivaltavampia. HC-B viljelee aika standardeja maalaustaiteen keinoja sommittelussaan. Sammallahti on myös hauskempi. On itseasiassa aivan erityisen hieno asia, että vakava valokuvaaja osaa olla hauska! Ei kovin yleistä. HC-B:n merkitys valokuvauksen historialle on toki suurempi jo ihan siitä syystä pelkästään, että hän on tunnetumpi. HC-B:n kuvia katsotaan enemmän ja niihin viitataan enemmän.
Vs: HC-B ja 50 mm Jo tuolla aloituksessa koitin sanoa: Kyse on nyt vain siitä, että HC-B käytti ko objektiivia ja kertoo tuossa miksi. Minkä takia siitä keskustelu pitää koko ajan yrittää kääntää HC-B:n ihailuksi tai ko polttovälin ihannoinniksi. Ihan kun tämä olisi yläasteen keskustelupalsta. Valtavan hieno kuvaaja toki ihan varmuudella yksi maailman parhaista, ja hyödyllinen polttoväli, mutta mitä ihmeen intohimoja se herättää? Syntyisikä sama vänkääminen, jos keskusteu olisi Heikurasta ja vaikka 90 mm lasista?
Vs: HC-B ja 50 mm Jaa että tässä. Missä kohtaa? On kuitenkin pari faktaa, joka osoittaa sen erityispiirteet. Koska kuvakulma on niinkin suppea (monet luonnehtivat sitä pikkuteleksi), sen avulla pitää valita pelkistetysti mitä kuvaan tulee ja aukkovalinnalla sillä saa kuitenkin joko lyhyen tai pitkän terävyysalueen. Näistä syistä on perusteltua sanoa sitä monipuoliseksi.
Vs: HC-B ja 50 mm Cartier-Bressonin taiteilijakoulutus oli pääsisällöltään modernin taiteen ja renesanssimestareiden yhdistämistä. Renesanssimestareilla tavoitteena oli kolmiulotteisuuden vaikutelma, tasapaino ja realismi. Jos joku polttoväli tulee mieleen, millä noita voisi tavoitella, niin mikähän se olisi? "Normaalipolttoväli" tulee kyllä etsimättä mieleen.
Vs: HC-B ja 50 mm Maalarilla on tyhjä taulu alussa ja hän päättää mitä vetoja siihen tulee. Laajakulmalla joudut enemmän päättämään minne esimerkiksi tausta/maisema/horisontti sijoitetaan pääkohteen taustalla, kuin että olisi parempi mahdollisuus rajata tai häivyttää asioita pois. Siveltimenvetoja tunkee kankaalle välineen puolesta enemmän laajakulmalla. Tämä oli minun ajatus edellä. (Maalarin näkemys on eri asia.) P.S. Kebax: Tottakai maalari valitsee myös siveltimensä tyypin ja myös pohtii ja tutkii sen ominaisuuksia ja mahdollisuuksia. Oudon vastakkainasettelun teit tällä maalauksen sisällön kanssa.
Vs: HC-B ja 50 mm Juu, tokihan maalarit ovat kranttuja välineistään, kuten taiteilijat ylipäätään. Pitää olla myös oikeat maalit, kankaat jne. Ja olihan myös HC-B kranttu välineistään. Piti olla se 50mm, eikä esim 35mm. Ja vieläpä se tuttu Leica. Täytyy toki muistaa, että valokuvaamiseen on aina vaikuttanut kunkin ajan käytössä oleva tekniikka. Nykyään on zoomit ja muut ihanuudet. Nykyään on myös paljon helpompi saada tausta kuntoon laajiksellakin kun on automaattitarkennus ja voi kuvata isolla aukolla. HC-B:n (ja muiden sen ajan klassikoiden) kuvista suuri osa on kuvattu rajusti himmennettynä hyperfokaalisesti tarkentaen (tai ainakin ns. zone tarkennettu, en tiedä mikäon oikea käsite suomeksi).