Vs: Tasangolla tuulee Kuvia tulkitaan tietysti aina tiettynä hetkenä. Itsenäisyyspäivän tienoilla näin. Variksenpelättimen vaate vertautuu Suomen lippuun. Toinen on merkki variksille ja toinen muille valtioille ja myös kansalaisille. Toisille se on sopimuksen merkki, toisille taas vallan ja hypnoosin merkki. Ja pohjalaisille pelto on sama kuin isänmaa. Muu on abstraktio. Kuvasarja kertoo toisaalta mentaalisten konstruktioiden - olkoot sitten henkilökohtaisia tai kollektiivisia - häilyvyyden. Pitkällä tähtäimellä lippujen ja isänmaiden kohtalo on kuin tuulenvire. Näistä lähtökohdista hieno ajankohtainen kuva, joka voi herättää ajatuksia.
Vs: Tasangolla tuulee Siinä se pysyy vaikka on niin haurasta. Eikä painona ole kuin pohjalainen kivi. Kyllä se on lähellä ollut, mutta horisontissa paistaa aurinko. Lieneeköhän kuitenkin jokin tanssi.
Vs: Tasangolla tuulee Kyseessä on intiaanihauta. - seipäiden nokassa makoilee partamies - sielu pyrkii irtoilemaan kankaan siluetissa, mutta hautakivi päällänsä vielä hetken pidättelee - maallinen perintö kotkille ja muille ilmojen hengille Tai kuten aiemmat kommentoijat ottivat esille: Kyseessä voisi olla myös länkkärin tuotekehityksen tulos. Pellon laitaan kertakäyttölakanasta väsätty variksenpelätin, maaseutu-matkailuyrittäjän tanssiva performanssi.
Vs: Tasangolla tuulee Mullekin tuli mieleen tanssi. Poislähteneen hurja ja iloinen tanssi; Ei tässä vielä niin huonosti mene vaikka poissa jo ollaankin ! Hienoa rytmikkaa. Keskimmäisen kuvan eroavaisuus äärimmäisiin raikastaa... sitä tää onkin: Kovasti ilmavaa, tunnelmaltaan vapauttavaa sekä raikasta. Selvästi tarvitsevat ihmiset (juuri nyt) ilmaa, raikkautta ja iloa. Diggaan. - Eero