...niin onko pakko harrastaa valokuvaamista? Jos harrastaa filmikuvaamista, niin pitääkö jatkuvasti ostella kaikenmaailman kamoja, eikö vain voi kuvata? Itse kuvaan huvikseni, ja aika paljon digikuvia, eikä siihen tarvitse ostella koko ajan lisää tai vaihdella kamoja. Saattaa olla että talvella kuvaan muutaman rullan mv-filmiäkin, jos aikaa löytyis sillekkin, mutta sitäkään en meinaa ruveta harrastamaan.
Vs: Jos ottaa valokuvia huvikseen... Vähä niinku jos jotkut vaikka huvikseen paneskelee uimarannalla, niin media sanoo että ne "harrasti seksiä". Jos otan rannalla huvikseni valokuvan, niin ei kukaan sano että harrastin valokuvausta.
Vs: Jos ottaa valokuvia huvikseen... kameroilla otetaan valokuvia, joten mitä enemmän kameroita sitä enemmän valokuvia.. täähän on ihan selvää ekan luokan matikkaa
Vs: Jos ottaa valokuvia huvikseen... Tämä on hyvä kysymys. Mikä todellakin muuttaa normaslin näppäilyn harrasrukseksi? Tavoitteellisuusko? Määrirtääkö harrastuksen siihen käytetty aika vai viikottainen lukumäärä? Aiheen merkittävyys yksilölle?
Vs: Jos ottaa valokuvia huvikseen... Eiköhän jokainen saa ja voi ihan itse päättää kuvaako huvikseen vai harrastaako kuvaamista. Miksi jollekulle toiselle pitäisi antaa oikeus se määrittää, miksi se jotakuta toista edes kiinnostaisi? Toisaalta en kyllä ymmärrä myöskään miksi kuvaajaa itseään kovin suuresti kiinnostaisi miettiä että kuvaankos minä nyt tässä huvikseni vai harrastanko ihan. Ei itse kuvaaminen muutu miksikään kutsutaan sitä kummalla sanalla tahansa. Toki harrastamisen kai usein ajatellaan olevan pitkäjänteistä ja suhteellisen intensiivistä, mutta entä sitten? Jos kuvaan pitkäjänteisesti ja intensiivisesti mutta sanon kuvaavani huvikseni, niin onko kuvaaminen silloin jotenkin toista kuin jos sanoisinkin harrastavani? Ei kai. Omalta kohdaltani en taida kovin paljoa aikaa käyttää sen miettimiseen harrastanko vai kuvaanko huvikseni.
Vs: Jos ottaa valokuvia huvikseen... Minusta sanojen näppäilijä, harrastaja ja ammattilainen välimaastoissa on harmaa alue, jossa on vaikea sanoa mistä on kysymys. Minulla on tuttu, joka kuvaa ammatikseen, mutta tekee sen jpg:nä, eikä koskaan käsittele (ei taida osatakaan) käsitellä ottamiaan kuvia. Kuuluuko hän kunnolla mihinkään ryhmään. Julkaisukelpoisia kuitenkin saa kuvistaan. Sitten eläkeläinen, joka saa rahaa ottamistaan kuvista, mutta pitää kameraa aina mukanaan, eikä oikein tiedä onko se edes harrastus. Minä taas en saa rahaa, tiedän jonkin verran valokuvauksen tekniikasta ja käytän aika paljon aikaa valokuvavälineiden parissa, mutta en niinkään itse valokuvien tai niiden ottamisen. Taidan olla sillä puolella, joka ottaa valokuvia vaan huvikseen.
Vs: Jos ottaa valokuvia huvikseen... Vai että huvikseen. Lie vastakohdaksi vakavalle? Voiko vakava harrastaminen tai vakava työ myös antaa hupia tekijälleen? Mitä voi sanoa huviksi, saattaisi liittyä suorituspaineeseen ja -pakkoon. Hilpeä ja iloinen valokuvaaja bongattu: On se kumma kun vapaa-ajallaankin kuvaa. Eikö se ole jo vakavaa, RB?
Vs: Jos ottaa valokuvia huvikseen... Hyvät huomiot ja tämä viimeinen erinomainen suhteessa RB:n tilanteeseen, tavallaan kuittina. Olemmehan aika paljon kuulleet hänen tilanteestaan joka lie että maatilaa hoitaa, mutta on pitkällä ammattimaisessa valokuvaamisessakin lähinnä muotokuvastudion puolella. Luokitellaanko siis osa-aikaiseksi ammattilaiseksi? Sitten kun haluaa ottaa kuvia ihan toisissa ympyröissä, kenenkään pyytämättä tai käskemättä, hän haluaa erottua harrastajista kertomalla että se on vain hupia. Näin ollen katson aloituksen analysoiduksi ja samalla myös valheelliseksi. Jaavan tilanteeseen nimittäin yhdistäisin paljon herkemmin vain huvikseen kuvaamisen kun kameroissa on jo enemmän harrastuksen luonnetta ja toisaalta valokuvaamisen harrastusta on aivan varmasti RB:n tutun vanhan ja vaatimattoman kameran olalle heitto ja kuvaamaan lähteminen. Amateur. Eikö me nähty niistä tuloksista esimerkkinä kuva päivässä (vai oliko se viikossa) projektikin? Mutta nämä ('valheellisuudet') on vain sanojen ja sanontojen merkityksiä, joita niin erilailla käsitämme itse kukin.
Vs: Jos ottaa valokuvia huvikseen... Minusta on näyttänyt siltä, että sekä muotokuvaamisen että muun kuvaamisen puolella olet osoittanut varsin suurta harrastuneisuutta. On metodeja, on kunnianhimoa, on opiskelua ja tutkintoja. Välineharrastuksessa olet kai ollut jokseenkin pidättyväinen, mutta kuitenkin muistan M43 kokeilun ja uutena nyt 5Dmk3:n ja jopa Sigman Artin. Nämä ei siis hupia vaan ... ? Vastakysymyksenä filmipuolen välineisiin: Olet ostanut filmikameran, mutta miksei se ole aivan verrattavissa kaikenmaailman kamojen osteluun kun kerran et sillä ole edes kuvannut? Ennen sillä kuvaamista ja kuvien tekemistä lienet filmikameroiden harrastaja!
Vs: Jos ottaa valokuvia huvikseen... Kehitellään vielä hiukan... Tai tietenkin olet sen hankkinut ihan vain huviksesi. Kaikenmaailman kamoista sitä ihmiset mielihyvää saavat. Kameroissa vain sattuu olemaan hienoa potentiaalia kuvien ottamiseenkin. Onko tämäkään hankintasi loppujen lopuksi erilaista kuin monien muittenkaan. "Tällaista olisi kiva käyttää". Laite tarpeeksi miellyttää eli on joko tuttu tai sen arvataan olevan sopiva tai kiva. Tietty sitten hankinnoissa mennään nykyään helposti suorastaan patologian piiriin, aivan kuin viikonloppuna Teemalta tulleessa syntetisaattorien historiasta kertoneessa ohjelmassa loppupuolella nähtiin. Joku kysyi voisiko laitteita huoneen täyteen kerännyt välillä vaikka soittaakin niillä tai laittaa jopa äänityksen päälle!
Vs: Jos ottaa valokuvia huvikseen... Aina ärsyttänyt asenne, että yksilö valokuvaa. Mun mielestä lähtöajatus on joka tapauksessa sosiaalinen, vaikka kuvaisin Voqueen. Samoin harrastekuvaaminenkin lähtee tästä. Kyllä jotakuta kiinnostaa, mitä sä kuvaat ja millanen siitä tuli. Aikanaan kotona kuvattiin rullakaupalla sukulaisten pärstiä siellä, milloin täällä. Niistä sitten ihmiset muistelee kutakin tilannetta ja millaset oli luulot silloin. Ei niitä silloinkaan kukaan kehunut, jos sukulaisen oma mukula oli kanssa kuvannut, niin tott´kai sen kuvat oli paljon parempia. Saatiin siinä vaivihkaa lytättyä talon omat "harrastajat" ja vehkeet. Itse olen kuitenkin albumini kasannut, ja kenkälaatikoista löytyy lisää. Terveille ihmisille kuvistani on irronnut monet keskustelun aiheet.
Vs: Jos ottaa valokuvia huvikseen... Löydän kokemuksistani selkeän eron huvikseen kuvaamisen ja harrastamisen välillä. Huvikseen kuvaaja nauttii luultavasti kaikesta tekemisestään. Hänhän kuvaa huvikseen. Harrastaja usein, ei aina, kuuluu johonkin harrastajaryhmään. Harrastajaryhmä järjestää ja rakentelee kilpailuja. Mikäli kilpailijoita on esim. 50, niin yksi eli voittaja nauttii harrastuksestaan, mutta 49 nostattaa verenpainettaan häviäjän katkera ilme kasvoillaan. )
Vs: Jos ottaa valokuvia huvikseen... Täytyy myöntää, että välineisiin on uponnut vuoden sisään liikaa. M43 kameran ostin tarkoituksenani tekeväni sillä töitä, en harrastus tai hupikameraksi. Syynä selkäkivut kun joutuu kantamaan vähän pidemmänaikaa......ei sitten toiminutnniinkuin luulin, sai lähteä kun ei ole varaa niiin kalliiseen hupikameraan ja toinenkin työrunko piti ostaa, kun sattui käytetty hollille niin nappasin kiinni. Pidemmänaikaa oon harmitellut EF 50 /1.4 epämääräistä jälkeä, kun sattui käytetty kohdalle, niin nappasin. Aika tarpeeseen pitkän harkinnan mukaan ostan. Hupikamerana on C20D ja siinä EF 35 /2 jota vain vähempi työkäyttöön käytetään. Filmikamera oli aika heräteostos, kun oma Nikonin F90X ei enää toimi, senverran jäi kaivertamaan mustavalkopimiöhommat, että kunhan ehditään niin sitä voidaan vaikka harrastaa. Jos ysikymppi olis toiminut, niin mitään tarvetta silläpuolen hankinnoille ei olisi ollut.
Vs: Jos ottaa valokuvia huvikseen... "Suomenkielinen sana "harrastaja" (eli sellainen joka suhtautuu kohteeseen hartaasti, rakastaen) vastaa sanaa amator; "harrastelija"-sanassa puolestaan on vähättelevä vivahde." Lähde: Wikipedia Kamerain harrastus varsinkin filmipuolella voi olla mukavan laajaa, sillä voi harrastaa sitä kuvaamista, kauniita kameroita ja niiden tviikkaamista ja vielä kehittämisen hifistelyä + kaikenlainen historia
Vs: Jos ottaa valokuvia huvikseen... Amatööri sana juontaa juurensa ranskanleipien amore sanaan, eli tehdä jotain rakkaudesta. French amateur = "lover of" ihminen voi olla samaan aikaa sekä ammattilainen, että amatööri tai harrastelija. riippuen omista motiiveistaan. tekemisessä tärkein asia on aina motiivi. se miksi tekee. harrastamisen määrittely on luultavasti ainoastaa jatkuvuudessa. ammatiilaisuuden itsensä elättämisessä ja amatööriyden rakkaudessa tekemiseen.
Vs: Jos ottaa valokuvia huvikseen... Sanojen taustalla on usein jotain. Eri kielissä samakantaisilla sanoilla on kuitenkin usein eri merkitys ja ne saattavat olla aivan erilaisessa käsitejärjestelmässä, joten tuolla ranskankielisen sanan etymologialla ei ole suomenkielisen termin ja käsitteen suhteen yhtään mitään merkitystä.