Vs: Halpa kaupunki ei liian monen tunnin lentomatkan päästä Tämmöinen asia tuli Gdanskista vielä mieleen, että kun oltiin vanhan kaupungin keskustassa niin siinä oli II- maailmansodan ikävämmmän pään asioista pieni museo kadun varressa. En halua enää käydä missään keskitysleireissä, vaikka tuoltakin olisi Stuthoffiin ollut lyhyt matka -nuo asia kiinnostivat aika paljonkin nuorempana. Ihan kuten kauhuelokuvatkin: tuppaavat jäämään tämmöisien masokistinen kelaaminen iän mukana pois. Mutta tuolla tuli käytyä. Nno, asiaan: tässä pienessä näyttelytilassa oli seinällä muutamia toteavia turistikuvatyyppisiä ratkaisuja leiristä: Komentaja ja koira, komentaja ja sihteerikkö, komentaja ja vangin ruumis jne. tyyliä. -kummallisen hyviä sinänsä sellaisiksi. Ja sitten yksi tummasävyinen, ehkä A4:ta vähän suurempi kuva joukkohaudan ruumista. Kuvassa näkyy vain lojuvia ruumiita ylhäältäpäin kuvattuna. Siitä oli pakko ottaa itselle muistoksi kökkörepro, mutta en ala sitä tässä kuvallisesti referoimaan, on siihen julkaisuoikeus tai eli luultavasti ei. Kuva oli karmea, mutta ei siksi että siinä oli läjä ruumiita -niitä kun on kuvissa ehtinyt nähdä aika tavalla. Ei, vaan siksi että se oli kuvana niin kaunis. Tunnen huonon omantunnon aallon joka kerta kun näen tuon kuvan kaupunkikuvieni joukossa. Kaikenlaista.
Vs: Halpa kaupunki ei liian monen tunnin lentomatkan päästä Kreivi Ciano sanoi kerran että kaunein näky mitä oli eläissään nähnyt, oli kun katseli lentokoneesta ihmisjoukon tulitusta konekiväärillä, itse kyseisestä lentokoneesta käsin (ampuiko itse, en tiedä, muista). Kreiville tuli mieleen valtava aukeava kukka kuolemaan kaatuvista ihmisistä. Tuo tyyppi ei tuntenut mitään huonoa omaatuntoa, oli kusipää. Sinä et ole kusipää, ei ole sama asia "pitää" kuvan estetiikasta, kuin hyväksyä sen esittämä dokumentaatio. Mutta ymmärrän kyllä. Usein mietin vastaavaa. Paha voi näyttää "hyvältä". - Eero Edit: Kirjoitusvirheitä ja epätäsmällisiä ilmauksia yritin korjata.
Vs: Halpa kaupunki ei liian monen tunnin lentomatkan päästä Quentin Tarantinon uusimmassa leffassa eli Inglorious Bastardsissa pääsee kanssa pohtimaan tuota väkivaltaa, tappamista ja sen estetiikkaa sekä omia tunteitaan siinä katsellessa. Suosittelen... Antaa pohdintaa ja on kyllä muutenkin mielenkiintoinen. En nyt kehtaa tässä kauheasti kertoa tietenkään =). (En ole mikään Tarantino-fani tai erityisesti pidä herran leffoista mutta tää oli "kova") Vaatii kyllä myös kohtuullisen huumorintajun tai ainakin sen että sietää hieman outouksiakin elokuvalta .