Yllättävän huonosti kestävät jotkut 10+ vuotta vanhat digillä tehdyt paperikuvat. Oon monessa paikassa nähnyt omia myymiäni kuvia jotka ovat aivan sinertäviä. Ei auta vaikka olis Colorin ammattilinjalla tehtyä, samaa roskaa ovat.
tiki tiki Ei ole kokemusta kellään miten ne tulosteet kestää ajan saatossa, sen verran lyhyt on historia.
Miten nuo teknisesti/kemiallisesti tehdään? Eikö ne ole valonherkälle paperille tehtyjä? "Colorin ammattilinja"?
Eiköhän se ole sama prosessi kuin negaltakin tehtävä kuva. Valotetaan vaa toisella lailla. Ainakin suoraa keskikesän auringonvaloa Epsonin tulosteet kestää paljon paremmin.
On noissa papereissa isoja eroja. Olen juuri järjestellyt vanhempieni ja omien vanhojen kuvien arkistoja. 60-luvun kuvat ovat säilyneet hyvin. 70-luvulla markkinoille tuli ilmeisesti halpoja huonolaatuisia papereita joiden värit ovat pimeässäkin menneet aivan poskelleen. 90-luvusta eteenpäin on taas ollut parempaa laatua. Mutta onhan noissa varmasti vaihtelua ollut edelleen. Cicachrome/Ilfochrome-prosessin paperit lienevät sieltä parhaasta päästä. Harmi vain että noita on vain diojen paperikopiointiin.
Huonolaatuista paperia, konekehitys. Häipyväthän ne. Viimeisimmät värinegapaperille tehdyt ehkä ovat hiukan kestävävämpiä, porukka siirtyi Fujin papereihin ja Kodakin kura jäi pois.
Kyllä se värien menetys, varsinkin sillon kun kuvia on säilytetty kansiossa tai muussa valolta suojatussa paikassa, on enimmäkseen kiinni prosessoinnin eroista. Värinegatiiveista oma kokemukseni on, että saman aikakauden tai saman filmierän sama filmilaatu on säilyttänyt värejään vaihtelevasti, vaikka negatiivit on säilytetty samoissa olosuhteissa ja samassa kansiossa. Silloinhan ainoa muuttuja, joka kahdella samanlaisella filmillä eroaa, on kehitys. Varmaa todistetta minulla ei tästä tietenkään ole, kun kehityspaikkaa ja ajankohtaa ole tullut aikanaan dokumentoitua. Uskon, että sama pätee printteihinkin. Jos kuvia on säilytetty muovitaskuissa tai muovilehtisissä kansioissa, kansion muovilaatu ja siitä mahdollisesti haihtuvat kemikaalit voivat myös vaikuttaa haalistumiseen. Itselläni on yksi kansio, jota ei ole alkuaan tarkoitettu valokuvakansioksi. Siinä olevat 10x15 paperikuvat vuosilta 1975-78 on laitettu alkuaan eräästä betonituotteiden teknisestä manuaalista otetuille muovisille lehdille, ja ne ovat aivan kaikki pahoin ruskehtaviksi haalistuneet. Uskon sen johtuvan juuri noista muoville haisevista lehdistä. Saman kauden kuvat paperilehtisessä kansiossa yhtä kehityserää lukuunottamatta ovat säilyneet hyvin. Molempien kansioiden kuvien negatiivit paperilehtisessä negatiivikansiossa ovat säilyneet kaikki ikäisekseen hyvin.
Näistä säilytysmateriaaleista nega- ja diakansioissa kannattaa välttää erityisesti PVC-muovisia, joita myytiin halvalla yhteen aikaan kirjakaupoissa ja varmaan joissain fotoliikkeissäkin. Niistä liukenevat liuottimet tuhoavat ajan kanssa kaiken. Turvallisempia ovat esimerkiksi asetaatti-taskut. Paperitaskuissa pitää olla mahdollisimman neutraalia materiaalia. Niissä puolestaan happamuus tekee kuvasta selvää.