Monesti puhutaan graafisuudesta sommittelussa ja olen nähnyt ainakin jonkinmoisia analyyseja Cartier-Bressonin kuvista. Olisiko muita esimerkkejä? Ajatteletteko/havainnoitteko itse kuvatessanne näitä tekijöitä, ennen kuin painatte laukaisijan pohjaan? T Jukka
Vs: Graafisuus sommittelussa No sitä, että esim. muotokuvassa haetaan sommittelulla ja rajaamisella kolmiota. T Jukka
Vs: Graafisuus sommittelussa Jos kuvaan etsitään kolmiosommitelmaa, niin sehän ei nimenomaan ole luonteeltaan "graafinen", koska siitä kolmiosta näkyvät yleensä vain nurkat ja loppu on illuusio, kuin tähtitaivaan connect-the-dots kuvion synnyttäminen. Sensijaan se on a) ulkoisesti ajatellen geometrinen ja b) sisäisesti ajatellen havaintopsykologinen periaate -- luodaan kuvaan sellaisia rakenteita, jotka tuovat siihen haluttua tukevuutta ja dynamiikkaa sekä sopivaa katseen kuljetusta. En ole koskaan kuullut HCB:n olevan tuollaisissa asioissa mikään esimerkki. Enemmän lienee taktikointia ja "kolmiopuhetta" muotokuvauskulttuurissa.
Vs: Graafisuus sommittelussa Hyvä! Tarkoitin tietysti geometrisuutta enkä graafisuutta! Korjaan otsikkoonkin. T Jukka
Vs: Graafisuus sommittelussa Hienoa, näin se homma etenee, ehdottaisin jukkiksella 2päivää bannia hölmöilystä, taas.
Vs: Geometrisuus sommittelussa Katsokaa nyt Jukka ja Jari noita kahta viimeistä kommenttia, jotka annoitte, kuka menee suoraan henkilöön vittuillen, kun muut pysyvät asiassa?... Ihan turhaa ja tarpeetonta.
Vs: Geometrisuus sommittelussa Kolmion hakeminen muotokuvauksessa on ihan yleinen periaate. Erityisesti merkittävissä syntymäpäivä- tai hääkuvissa, joissa on perhe mukana.
Vs: Geometrisuus sommittelussa Kolmio on myös yleisin ryhmäkuvaan haettava muoto. Tai ainakin oli silloin kun kuvaajat vielä tiesivät mitä tekivät Muutenkin kolmio on usein hyvien kuvien sommittelussa mukana eri elementtien muodostamana.
Vs: Geometrisuus sommittelussa Kaikessa on oletuksena mikä näyttää hyvältä silmään, "sääntöjen" tarkoitus on antaa suuntaa varsinkin alkavalle kuvaajalle. Mutta se mikä näyttää hyvälle silmään, näyttää siis hyvälle silmään oli muoto mikä tahansa. Minusta pitää luottaa omaan silmään, ainoastaan näin voi päästä johonkin.
Vs: Geometrisuus sommittelussa Vaan kun se oma silmä ei aina osaa nähdä. Maalaustaiteen klassikoitten töitä on paljonkin analysoitu ja niistä on kirjojakin. Kannattaa tutustua, ovat suoraan sovellettavissa tämänkin päivän valokuvaukseen. kapa
Vs: Geometrisuus sommittelussa Olen tutustunut laajasti sommiteluun ja myös maalaustaiteen puolelta, ei sielläkään ole kaikki parhaat just kultaisessa leikkauksessa. Vanhemmat maalukset on kyllä hyvin säännön mukaisia, sisältäen juuri tuota geometriaa. Edeleen siis sääntöjen/sommitteluohjeiden pohjana on oletus/hyväksitodetut silmää miellyttävät tavat tehdä. Maalaustaiteessa voisin kuvitella, että kun aletaan siirtää ajatusta maalukseksi, niin osasten suhteen saattaa olla kätevämpi luonnostella "sääntöjen" mukaan. Mutta valokuvauksessa se on se mitä näkyy etsimestä, jotta jos on silmää ja näkymä mielyttää sitä silmää, niin se on siinä? Toki useimmiten asiat näyttää hyvältä siten kun ne on säännöissä sanottu. Mutta vaikka olisi kuinka kultaisessa leikkauksessa, diakonaalissa tai kolmiossa, niin silmään mielyttävä tulos ei ole taattu.
Vs: Geometrisuus sommittelussa Tästä tulikin mieleen, että näissä kuvissa on hyödynnetty aika hyvin kultaista leikkausta, joka tekee osaltaan kuvista hyviä.
Vs: Geometrisuus sommittelussa Mielestäni ja (ainakin niiden oppaiden mielestä joita olen lukenut) jännitettä saadaan nimenomaan rikkomalla esim kultaista leikkausta. Kultaisessa leikkauksessa on harmonia, ei välttämättä kuitenkaan jännitettä. Mutta rikkoakseen on ensin hyvä hahmottaa että missä se leikkaus menee ja opuskirjoista se selviää hyvin. Toki kannattaa käyttää joskus ja usemminkin aikaa sijoitellessa kohdetta eri paikkoihin ja miettimällä että miten se muuttaa kuvaa.
Vs: Geometrisuus sommittelussa En suinkaan tarkoittanut aikaisemmalla kommentillani, jossa ehdotin tutustumaan maalaustaiteeseen ja siellä olevien teosten analysointiin ja niitten soveltamiseen valokuvaukseen, että kultainen leikkaus olisi se juttu. Mistä moinen ajatus? Kultaisella leikkauksella luodaan harmonia, joka sopii johonkin, mutta sitä rikkomalla luodaan disharmonia ja jännite, ristiriita, joka sitten taas sopii johonkin toiseen. Samoilla linjoilla jhalmun kanssa. kapa