Tiedättehän sen ominaisuuden vanhoissa stereovahvistimissa; volyymikiekossa on säätövaraa suunnilleen 300 astetta, mutta ensimmäinen 10 astetta muuttaa liian pienellä olevan äänen helvetilliseksi mölyksi. Sama vaivaa mielestäni Adoben ohjelmia; Photohsopin käyrissä puolen millin nyhrääminen muuttaa punakaksi muutkin kuin sikatilan emännän. Käyrän säätöalasta on järkevää käyttöalaa noin 1/50 ja tasoillahan ne kaikki pitää tehdä. Sama Lightroomissa, esimerkkikuva on hitusen tumma, mutta 0,05 yksikköä jotain - aukkoako muka? - 5,0 ylettyvästä asteikosta lisää tekee lisää ainakin aukon verran ja kuvan jo liian vaaleaksi: Hankalaa, mää kohtpuoliin vissiin tarttenm jo sellaisen Photoshop Seniorin, missä olis selkokieliset symbolit ja vapiseville käsille sopivat nämyskät!
LR:n käyttöliittymä todellakin kärsii pienten säätöjen tekemisen hankaluudesta. Varsinkin kurvin säätely on hankalaa ja usein muihinkin säätimiin joutuu käsin kirjoittamaan sen arvon kun muuten ei osu kohdalleen. Tarvittaisiin sellainen toiminto, että säätimen aktivoituessa se zoomautuisi suureksi jolloin pienenkin muutoksen tekeminen onnistuisi helposti.
LR: Jos asettaa säätökäyrän ns. region moodiin, niin silloin voi numerosäätöä lisätä tai vähentää painelemalla ylä/alanuolta näppiksessä. Tuo toimii myös muiden LR:n liukusäätimien yhteydessä. Näin ainakin LR:n Mac-versiossa. Tuo helpottaa pienien säätöjen tekemistä.
Saman tekee ACR. Mun mielestä oleellista kuvankäsittelyssä on piirtopöytä ja pikkunäppis välittömässä läheisyydessä, molempia tarvitaan....aina ja heti.
Paljon kätevämpää säädöt on joka tapauksessa tehdä säätötasoilla. Siinä on sitten helppo tehdä hienosäätöä läpinäkyvyydellä ja/tai maskata halutuilta alueilta.
Lightroom: Nämysköjä (lue liukusäätimiä) saa tarkemmaksi, kun painaa ja pitää Shift-näppäintä päällä kursoria siirrettäessä. Kontrollipaneelin leveyttä voi lisäksi kasvattaa tarttumalla (hiiren kursorilla) paneelin reunaan ja raahaamalla reunaa sisäänpäin. Alkuperäiseen kokoon sitten raahaamalla reunaa vastakkaiseen suuntaan.