Taustalla maailman ehkä kaunein vuori, Fuji-san. Edustalla Ashinoko-järvi Motohakonesta nähtynä. Exiffiä: Helmikuu, 2008. 6x6 Ilford Delta, 150mm linssi ja aukko 8. Keltainen suodatinkin vielä. Kylmä tuuli ja missasin bussin ja hätä tuli kuvan jälkeen Ja liittyishän tuohon muutakin tarinaa. Paikalla olen käynyt vuodesta 2006 monen monta kertaa, mutta tuo kerta oli ainoa jolloin sää oli suotuisa. Tuonkin kuukauden aikana tuli 3 reissua tehtyä. Onneksi lopulta onnisti.
Vs: Fuji-vuori nähtynä Motohakonesta. Sorry Usagi, nyt tulee vähän negatiivista kommenttia Kuvana tää on melko perinteinen maisemakuva, eli tylsä, geneerinen ja taas niin tylsä. Sommittelu on just kohdallaan ja elementit jakautuvat kuva-alalle miellyttävästi. Tietty noi Japanilaiset yksityiskohdat tekevät tästä mielenkiintoisemman, kuin perinteisen Suomesta otetun kuvan, mutta ei tuo silti tätä pelasta. Tästä tulee jotenkin mieleen se, että tämä on nähty niin moneen kertaan, vaikkakin en juurikaan katso maisemakuvia, saati sitten Japanissa otettuja sellaisia Siitä kyllä hatunnosto, että tätä kuvaa on ilmeisesti metsästetty pidemmänkin aikaa. Ja kun tylsyydestä päästään yli, niin kyllähän tämä varmasti näyttäisi hyvältä isona printtinä seinällä. Ja voisin tällaisen laittaa jopa omalle seinälleni ja luultavimmin ottaisin samanlaisen kuvan jos sattuisin pyörimään tuolla päin maailmaa kameran kanssa
Vs: Fuji-vuori nähtynä Motohakonesta. Siinähän se jutun juju taisi tullakin. Eli tämmöinen maisemakuva näyttää hyvältä seinällä ja se ajaa mua ottamaan näitä kuvia. Sisällöllisessä mielessä tämä postikorttimaisema ei taatusti kirvoita varsinkaan taiteellisempaa kuvaa etsiviltä mitään positiivista kommenttia. Minun oma kriteeri kuvilleni on oikeastaan siinä että jos se on seinällä hyvä, ehkä rauhoittava ja seesteinen. Siinä voi surffata katseella ja palautua takaisin maiseman sisään. Samasta syystä seinällä on myös kuuluisien tylsien amerikkalaisten maisemakuvien mestareiden kuvista tehtyjä isoja duotone-kopioita muutama.
Vs: Fuji-vuori nähtynä Motohakonesta. Perinteinen maisemakuva? Kyllä. Tylsä perinteinen maisemakuva? Ei. Tässä on yksinkertainen kuva, yksinkertainen positiivisessa mielessä. Katselisin mielelläni tuota seinälläni. Äärimmäisen rauhoittava. kapa
Vs: Fuji-vuori nähtynä Motohakonesta. todella rauhoittava kuva. En ihmettele yhtään et jaksoit yrittää moneen otteeseen! Seuraavalla reissulla värinegalle?
Vs: Fuji-vuori nähtynä Motohakonesta. Kiva kuva ja komea ilmaperspektiivi! Nipotusta tulee tässä tapauksessa tekniikasta: On suorastaan Pyhäin häväistystä kuvata Fuji -vuori Ilford -filmille.
Vs: Fuji-vuori nähtynä Motohakonesta. Sinun kuvailemassasi vedostuksessa olisi menetetty mielestäni hieno ilmaperspektiivi kokonaan. Taivas sinun versiossasi olisi tummempi. Se suorastaan murhaisi tämän kuvan leijuvan kuulauden. En haluaisi nähdä sinun vedostamaasi versiota kuvasta, vaikka se olisi kuvattu Fuji -filmille.
Vs: Fuji-vuori nähtynä Motohakonesta. juhaa puhuu totta ilmaperspektiivistä. Otin tuolta myös komeita pilviä tavoitellakseni normaaliopiskalla kuvaa, jopa punaisella suotimella. Tämä on kuitenkin vain oranssilla otettu, silti kuva menettää olennaisia elementtejä vaikka onhan pilvi nätti. Ei silti, en tätäkään pidä huonona mutta tuo miedolla keltasuotimella kuvattu on atmosfääriltään jotain ihan toista.
Vs: Fuji-vuori nähtynä Motohakonesta. Saas nähdä millaisen kuvan tuosta itse saa.... Maalis- huhtikuun vaihteen olen lähellä Fuzi-sania ja tarkoitus on siitäkin ottaa kuva tai pari Rauhoittavia nuo on minustakin, ensimmäisestä pidin enemmän, mutta isona pitäisi nähdä, että näkisi
Vs: Fuji-vuori nähtynä Motohakonesta. Mulla olis suunnitelmissa nyt helmikuun 2 viimeistä viikkoa olla Tokiossa. Jos sää sallii niin shojiko-järven seudulta luultavasti metsästän Fuji-näkymiä... Ja muita suunniteltuja alueita ovat Enoshima ja Kamakuran rannikko. Mutta kun reissu ei ole kuvausreissu, 4x5-kamat on varmuuden vuoksi vaan mukana josko tulis tilanteita niin saa nähdä
Vs: Fuji-vuori nähtynä Motohakonesta. Huomasin palaavani tähän kuvaan jo neljättä kertaa. Kyllä tässä on jotain, joka puree minuun. Usein ainakin minulla hyvä kuva ei häikäise ensi katsomalla, mutta pakottaa katsomaan uudestaan. Ja uudestaan. Ei flirttaile, vaan kasvaa.
Vs: Fuji-vuori nähtynä Motohakonesta. Täysin tietämättömänä vuorista en saa jotenkaan kuvasta irti mitään. Kohde on mielestäni liian kaukainen kuuluakseen kuvaan ja toisaalta muut elementit eivät kuulu kuvaan vuoren kanssa. Ei varmasti olisi haitaksi, jos vuoren läheisyydessä voisi viettää pidemmän tovin tarkkaillen sitä eri suunnista.
Vs: Fuji-vuori nähtynä Motohakonesta. Elementit kuuluvat yhteen. Tämä tosin vaatii kulttuuritietämystä. Samalla syy miksi juuri tätä näkymää niin kauan metsästin. Minulla on Fuji-vuoresta valtavasti kuvia eri suunnilta ja onhan vuori joistakin suunnista paljon edustavampi kuin eikä Ashinoko-järven suunnalta. Kuvan tärkeys kehkeytyy Japanin uskonnon, Shintolaisuuden ympärille. Fuji-vuori on kolmesta pyhästä vuoresta kaikkein pyhin. Ja shintolaisuudessa temppeleihin tai pyhille alueille astutaan aina Torii-portin ali. Tämä näkymä on siitä ainutlaatuinen, että käsittääkseni on olemassa vain kaksi paikkaa joissa voi saada kuvaan sekä Toriin ja Fuji-vuoren. Tämä on näistä ylivertaisesti kauniimpi. Toinen on alkuperäisen ja vanhimman fujille nousureitin alkupisteessä, keskellä kaupunkia. Myös fujin rinteillä on paljon torii-portteja, joiden ali kiipeilyreitit kulkevat. Ja jokainen reitti myös alkaa portin ali kulkemisella. Paikan päällä samaan kuvaan vaan ei mahdu vuoren kauneus. Myös huipulle saavutaan toriin alitse (itse vuorella kiipeäminen on valokuvallisesti aika tyhjänpäiväinen kokemus. Auringonnousu on toki kaunis ja kirkkaalla ilmalla tähtitaivas uskomaton).
Vs: Fuji-vuori nähtynä Motohakonesta. Aika pitkä teksti vaaditaan kuvan tueksi ja ilman sitä kuva on edelleen maallikon silmissä se sama. Katselin kuvaa pelkästään maisemakuvana, enkä liittänyt siihen mitään uskonnollisia tai kulttuurillisia odotuksia. Tekstin perusteella kuva taitaa olla sinulle tärkeä kuten jotkut kuvat tuppaa meille kuvaajille olla. Vuoret maiseman osana ovat minustakin kiinnostavia, mutta niiden luokse pitää matkata mikä taas mielestäni ei ole kivaa.
Vs: Fuji-vuori nähtynä Motohakonesta. Totuuden nimessä myönnän, ettei tuota pitkää selitystä tarvita. Se on piilossa kuvassa ja aukeaa niille joille aukeaa. Kyllä minä pidän tästä kuvasta muutenkin. Mutta siksihän se on esillä, että saisin kuulla muidenkin mielipiteitä ja ihan kritiikkiäkin parannusehdotuksineen - kunhan pysytään lopputuloksen, eli taulumaisen maisemakuvan rajoissa. Vaan myönnänpä kuitenkin että Fujisan on vuorena minulle tärkeä. Silti tahtoisin päästä kuvaamaan myös Matterhornia, kilimanjaroa ja jotain ehkä kalliovuorillakin. Japanissakin on vuoria joiden luokse tahtoisin mutta aikataulutus ei ole sopinut. Muualle taas matkustusmahdollisuudet ovat rajoittajia. Mutta eiköhän Matterhornista ainakin tule jotain kuvaa 10 vuoden sisällä.
Vs: Fuji-vuori nähtynä Motohakonesta. Juuri tuo ilmavuus on se mikä tekee tästä kuvan, täytynee hankkia keltasuodin myös, ehkä. Tässä kuvassa kyllä silmä lepää. Tuooranssisuotimen läpi otettu ei sitten olekkaan enää yhtä hyvä. Mut nää on makuasioita.
Vs: Fuji-vuori nähtynä Motohakonesta. Keltainen on yleensä hyvä, ei tule overkill-meininkiä. Myös kellanvihreä on loistava, koska se hieman korostaa lehtivihreää ym. Toisin kuin täysvihreä.
Vs: Fuji-vuori nähtynä Motohakonesta. Kuvan ehdottamaan kulttuuriympäristöön sopivan Wu wei -asenteen puuttumisesta huolimatta tyyni, seesteinen ja kirkas kuin valaistuneen mieli. (Toisessa vaihtoehdossa liikutaan vielä sameimmilla alueilla.)