Plarasin jälleen vanhoja menneitä aikoja sadepäivän ratoksi. Mietiskelin samalla niitä monia reissuja joita rannoille olen vuosien saatossa tehnyt. Mikä ihme saa toistuvasti palaamaan samoille paikolle uudestaan ja uudestaan. Mietiskelin samalla koko homman järkevyyttä niinku taloudelliselta kantilta ja sitten siltä henkiseltä, joka sekään ei vähäpätöinen ole. Jos homman ynnää kuvien summalla reissujen määristä, moni talousihminen pyörittelisi päätänsä ja kehottaisi tekemään jotain tuottavampaa suhteessa ajan käyttöön. Yritän tässä puolustella omaa kiinostusta näinkin epäkaupalliseen touhuun, kun maisemien valottamiseen ja senkin teen vielä vanhoilla menetelmillä vastavirtaan uiden. Ohessa värillinen versio yhdestä hienosta hetkestä matkan varrella (mv-versio on tainnutkin olla täällä esillä.)
Vs: Marraskuu Hienoa maisemakuva, ei heti tule mieleen ankea marraskuu. Taloudellisesti ajattelevat ihmiset on tylsiä, voishan sitä istua kotona venytellä pippeliä ja laskea säästettyjä pennosia. Itsellä on tuossa vieressä vaara jolle tulee usesti käveltyä katselemaan maisemia, kamaran kanssa tai ilman. Hieno paikka poltella tupakkaa ja katsella auringonlaskua Ja yrittänyt katsella jos löytyis saksalaisten sotilaiden tekemiä kaiveruksia kivistä joita tuolla kuuleman mukaan on?