Katselin tuossa juuri Workflow Technique #108 @Digital Outback Photo sivustoa, jossa aiheena on tällä kertaa maisemakuvaus ja HDRI-tekniikan hyödyntäminen. Tämän sivuston kuvat eivätkä aiemmatkaan lehdistössä näkyneet kuvat ole saaneet minua vakuuttuneeksi. Teknisesti mitaten varmasti saadaan "liian suuret" kontrastierot kuriin, mutta kuvallinen anti on näissä esimerkeissä ollut heikko. Olen toki käyttänyt samansukuista tekniikka vuosikausia ennen ko. softien ilmestymistä erityisesti silloin, kun on täytynyt tallentaa julkisten rakennuksien, kulttuurikeskuksien tms. sisänäkymiä ja tasapainoitella kirkkaan ulkovalon, lasiseinien ja interiöörin varjojen yksityiskohtien välillä. Mutta silloinkin on täytynyt olla äärettömän tarkka siitä,että luonnomukainen vaikutelma säilyy. Tätä "uutta" tekniikka esittelevissä artikkeleissa on usein menty raskaasti yli. On ikään kuin leikitty ohjelman antamien mahdollisuukisen huumassa. Monia digitekniikan mukanaan tuomia ohjelmia hehkutetaan vallakumouksellisiksi ja ennennäkemättömiksi. Sitä ne kai olisivatkin, ellei usein yhtä hyvään, tai parempaan, tulokseen olisi jo päästy ajat sitten muillakin tekniikoilla - tosin vaikeammin ja enemmän ammattitaitoa vaatien. Tästä hyvä esimerkki ovat mm. panoraamakuvat.
Vs: HDRI ja maisemakuvaus Mielestän asian ydin onkin juuri tuossa. Liika on liika ja liika on usein "mautonta". Samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa siis.
Vs: HDRI ja maisemakuvaus Liityn myös komppiryhmään. Käytännössä kaikki tekniikasta näkemäni esimerkkikuvat ovat olleet hirveitä. Toisaalta kärjistämällä sanoman saa aina helpommin perille. Olen varmaan tietämättäni katsonut lukemattoman määrän kuvia, jossa tekniikkaa on hyödynnetty niin, että olen keskittynyt itse kuvaan enkä sen toteutukseen. Siinä mielessä juonteen aloittajan kanssa samalla linjalla, mitä luonnonmukaisuuteen tulee.
Vs: HDRI ja maisemakuvaus Taidan noukkia basson lattialta ja antaa tulla. Pahimmat kuvat vaikuttavat miltei sorarisaatioharjoitelmilta. Näinhän se on joka tekniikassa: esitellään esimerkinomaisesti jotain, lähinnä huvittavaa materiaalia ja sitten osa ihmisistä luulee että se olikin se tavoite. Menneisyydestä tulee mieleen äänessä stereo ja myöhemmin sen jatkona neli-ja useampikanava elokuvien äänenä. Ah sitä tyylitajun juhlaa. Likapelkoko vai mikä kohinakammo saa myös suuret määrät kuvaajia käsittelemään potrettien uhrit mahdollisimman kumisina. Ja tämänkin tavoittelijoita todellakin piisaa. Ulkomaan kuvatoimistot ovat oikein kumibriljeerauksen esitaistelijoita. Kuvia ei hyväksytä jos ei kaikkea mistä kuva koostuu ole poistettu. Toivovatten varmaan tulevaisuudessa että kuvat konvertoidaan viivagrafiikkamuotoon...
Vs: HDRI ja maisemakuvaus Kun animaatiot yms. tietokonegrafiikka kehittyy, niin voidaan unohtaa kokonaan valokuvaus. Tehdään suoraan tietokoneella sen näköinen kuva, mikä halutaan. Saadaan juuri niin paljon kumia ja epärealistista värien loistoa kun halutaan.