Voi jumalauta. Otin päivällä kahviossa kaverista samanlaisen kuvan kuin Renja Leinon sarjassa, paskaahan se oli. Se että olisin vielä jauhanut paskaa ja väittänyt sitä hyväksi olisi saanut oksennusrefleksin aikaiseksi omassa kehossani ja kourinut paskan perseestäni suun kautta ulos. Tuo sarja luultavasti voittaa, kukas muistaa taannoisen vuoden luontokuvan? Tatu Hiltunen voi odottaa isältäni syytetta plagioinnista, iskäpappa näppäili samanlaisia shotteja istuttamistaan tulppaaneista ja hyvästä perunasadosta kesällä. Kovaa settiä. Muissa sarjoissa oli jopa jotain mitä kehtasi katsoa, esim. Ritva Kovalaisen sarja oli varsin mainio. Voitosta tuskin kannattaa haaveilla, kuvat kun eivät olisi tarpeeksi perseestä, että tarpeeksi piripäissään olevat tuomarit niistä innostuisivat. Myös Leppälän annin sarjassa oli mukavaa rujoutta, josta pidän. Yllättävän samanlaisia sarjoja oli paljon, mm. Niittyvirran, Hohterin ja konniston sarjat olivat hyvin samanlaisia. Kallion Harrin lintukuvissakin oli jotain mikä miellytti silmääni, tosin osallinen tummennus oli liikaa. Tarkemmin en jaksa analysoida, en ole muutenkaan tarpeeksi kännissä. En jaksa valittaa enempää, en minä koiranpaskaakaan hauku kun sen tienposkessa näen. Se vain vituttaa, mutta pakko se on kestää, osa elämää. Paska.
Ritva Kovalaisen kuvat oli hyviä. Muut ei niin hyviä Olen aina yhtä hämmästynyt tuosta tuomarien mausta.
http://www.fotofinlandia.fi/sivusto/images/Pekka_Niittyvirta/low_res/scouts.jpg Hyvänä esimerkkinä tämäkin kuva, joka saisi täällä aika pahat haukut. Vino horisontti, kohteet selin ja ties mitä kaikkea. Täytyy miettiä, mikä kuvassa on hyvää. Eli unien pariin.
Hirveästi en kisalta odottanutkaan, mutta loppukilpailijoiden yleinen taso on kyllä häkellyttävää. Eikä taatusti positiivisessa mielessä. Tulee mieleen se joku sanonta tuhannesta apinasta, kirjoituskoneista, pitkästä ajasta ja raamatusta. Sanat voi tässä tapauksessa korvata: taiteilija, kamera, räpsäys ja kakka. Lainaan muutaman rivin tämän aamun #kameralaukku.com kanavalla antamastani syväluotaavasta taideanalyysistä: 11:16 <@paallikko> Heti tulee taidetta kun muuttaa vuodeksi jonnekin vuorelle asumaan ja kuvaa tyhjiä huoneita 11:18 <@paallikko> harri kallion ja jouko lehtolan kuvat omasta mielestäni parhaimmistoa. Muut on tollasta tissi ja kikkeli hih hih hii, nyt tuli taidepläjäys kuvaa. Enemmänkin olisi, muttei noita oikein kehtaa... KEnelle tämä kisa on oikein tarkoitettu. 17000 euroa on hiton moinen tukku tuohta. Ymmärrän, että taidettahan tässä tehdään, mutta en ymmärrä taidetta. Fotofinlandiaa nyt tuskin on tarkoitus jakaa suuresti rakastamalleni ylisaturoituneiden auringonlaskukuvien genreelle, mutta voisihan tässä nyt jotain järkeä tähän touhuun saada. Kuvat vaikuttavat olevan ihan räpsyjä, vaikka toki taiteilija on varmasti pyrkinyt tuomaan niillä jonkun punkkupöhnässä keksityn sanomankin. Parempi mennä nukkumaan, jos vaikka heräisi paremmalla tuulella. Noita omia juttuja kun lukee, niin teksti alkaa olemaan jo sellaisella taiteilija-angsti-tasolla, että voisi vaikka osallistua fotofinlandiaan...
joo... just kirjoitin toiseen topiciin siitä, miten kaikkea ei voi, mutta toisaalta ei tarvitsekkaan järjellä selittää. Ratkaisu on vain hetki, jolloin väsyt ajattelemiseen... ja sen kyllä huomaa
No kai se on sitten Suomalaisen valokuvataiteen huippua.... ei kyllä kovin kummoista kuvaa anna tasosta. Joku vois tosiaan kertoa tällaiselle tavan valokuvailija-näppäilijälle, mikä näissä on 'se' juttu. Ritva Kovalainen, ihan OK potretteja, ei räjäytä tajuntaa tai mitään muutakaan mun mielestä peruskauraa. Jouko Lehtola, edes jotain ideaa... tosin en oikein ymmärrä mitä nuo talot tuossa setissä tekee ? Loput onkin sitten **piip**, näin rehellisesti sanottuna. Onko tällaisella 'skaballa' enää mitään arvoa ? Mikä tämän status yleensä on ? Pitääkö näiden kanssa, tai mielummin ennen tätä visuaalista nautintoa, 'nauttia' jotain hallusinogeenejä ? Sanotaanko, että herättää 1000 kommenttia, 20 000 000 kysymystä ja yksikään niistä ei ole positiivisen sävytteinen.
Oliskohan noiden idea ollut jotain sinnepäin, että monesti kun tapahtuu jotain järkyttävää -- esim. joku sekoaa ja ampuu perheensä -- niin lehdessä on vain kuva talosta jossa asia on tapahtunut. Tämä jotenkin liittyi tuohon asiaan, että mitä järkeä on näyttää lehdessä vain jotain talon seinää tms.? Voin olla väärässä, mutta näin muistelisin kuvaajan asiaa kertoneen joskus aikoinaan telkkarissa. Jouko Lehtolan setti on mun suosikkini. Kuvissa on se kilpailuun kuuluva taiteellisuus ja sanoma, mutta kuvat ovat myös visuaalisesti mielenkiintoisia. Useimmissa kisan kuvissa on se sisältö ja sanoma, mutta ulkoasu ei ole sellainen, että kuvaan jaksaisi syventyä yhtään enemmän kuin on pakko.
Kallio ja Kovalainen ja Leppälä mun suosikit, veikkaan että viimeksimainittu voittaa. Leppälän kuvat ovat riittävän taidetta, pysyäkseen kansan (myös minun) käsityskyvyn ulottumattomissa. Noi Kovalaisen ka Kallion sarjat on ammattitaidolla tehtyjä, mutteivät sykähdyttäviä.
Toivottavasti Leino vie potin niin kateelliset saa taas itkeä kuten sen vuoden luontokuvankin suhteen.
Tarkoittaako tämä sitä, että teknisesti paskat kuvat ovat automaattisesti hyviä? Varsinkin kun näissä fotofinlandiakuvissa tuo Leinon setti vaatii sen puolen sivun sepustuksen joka sitten ilmeisesti tekee näistä sitä "suurta ja mahtavaa taidetta". Mun mielipide on, että kuvien pitää toimia yksinään. Jos sekaan pitää lykätä tekstiä, niin siinä on jo selittelyn makua.
Oli aika mielenkiintoista kuvasettiä porukoilla. Pari ensiksi mieleentulevaa ajatusta, jotka pyörtänen jälkikäteen... .............................. -Tässä ensimmäisessä esimerkissä näkee joko 1. oivalluksen voiman tai 2. kuvatekstien selittelyn voiman? ;-) -Dodosetti oli mainio! Melkein ääni mukana ;-D ..Mutta nähtyäni tämän: http://www.fotofinlandia.fi/sivusto/images/Ritva_Kovalainen/low_res/Guzelyurt.jpg livenä, ei voi olla intoilematta kuvaajan maisemista, joita tosin tähän otokseen oli ottettu harmillisen niukasti. -Konttailukuvissa ensimmäisenä, hymynkareen poistuttua alkaa ihmetellä pakko_yhteistä_tekijää, jolla kuvia niputetaan ideaksi. -Seuraavat huonehuvat: taasko näitä... -Sitten taas huoneita, ..ei mutta tässähän on monta hienoa kuvaa! -Seuraava, räpsyjä...jotka ovatkin aikamoisia piiloräpsyjä. Kuvia räpsyn vaatteissa ;-) -Sitten yksi ihminen joka kuvassa. Taas aluksi hoh hoh, mutta perhana, hyviä melkein jokainen. -Sitten yksi ja sama ihminen joka kuvassa. Tulkintaa ja kerrontaa niin että soi ja vinkuu. Onneksi ei ole runoja kuvateksteissä. -Ja viimeiseksi otsaryppyviinilasitaidetta.
Jahas vai tällaista sitä saa 1500euron taiteilija-apurahalla aikaiseksi. Taidan laittaa kupongit vetämään.
Ei, mutta ei noita voittajia nettikirjoitusten perusteella valita? Jokainen itkijä osallistukoon omilla kuvillaan jos on omasta mielestään parempi. Hyväksytään kohtalomme. Henk. koht. olen usein eri linjoilla näiden ammattilaisten kanssa (tuomaristot), mutta so not. Ihmiset tykkää erilaisista kuvista. Kysymys: monenko kameralaukku.commin jäsenen kuvat on mukana finaalissa..?
Epäilen, että ei yhdenkään. Mut täältä takarivistä onkin aina hieno huudella ;D Mä lähen nyt kaupungille, tapelkaa lapset keskenänne täällä ^.^ ->
Eipä taideta kuulla Teemusta viikkoon mitään, ellei jopa pariinkin voi olla taiteellisia inspiraatioita hakemassa alkon kautta.
Ei tsiisus. Mullakin on parempia kuvia, mutten ole ilennyt niitä tännekään laittaa. Itseasiassa mun 5-vuotias veljenpoika ottaa filmipokkarilla Fotofinlandia-tasoisia kuvia, näköjään. Ensi vuonna holgistit ehdottomasti mukaan kisaan!