Vs: Fotofinlandia 2011 Finalistit valittu Olenko erilainen kun ei kolahda? Fagerströmin autiotalon elukoissa on kivaa, ja kuvaajan omalla sivustolla hienoa kuvaa. Tuollakin mukana muutama, mutta tulee heti perusongelma: Hyvää sarjaa ei ole. Potkan kuvat muodostavat sentään kokonaisuuden. Mukana on patsastelevia keskisommitteluja helsingin koulukunnan mukaan (esim. Palomäki), kuvia joissa olisi kovaa potentiaalia (Leinonen), mutta sarja on niin rikkonainen että huh. Ja osa kuvista vaikuttaa liian hutaisten vetäistyiltä. Parasta mitä Fotofinlandiassa on koskaan ollut, oli Luukkolan sarja. Tämä vuosi... Taso on samaa mitä kaikki kuvasaitit on täynnä netissä. Vaikuttaako siihen sitten karsintamenetelmä jolla leikitään elitismiä vai vaatimus vähintään 5 kuvan sarjasta vai mikä? Mene ja tiedä, mutta harvoin ko. kilpailuun hyviä kuvia päätyy. Kun selaa kuvia kaikilta (myös karsituilta) niin ei voi kuin ihmetellä miten heikoilla kuvilla pääsee läpi jäsenyhdistysten kilpailuista. Tai ainakin joidenkin.
Vs: Fotofinlandia 2011 Finalistit valittu Katselin myös kaikkien kuvia mutta se oli mukava kokemus ja paljonkin mielenkiintoista hyvää löytyi. Ehkä "huonot" hauskuutti sitten.
Vs: Fotofinlandia 2011 Finalistit valittu Mitenkähän tuo kuvasarjojen näytteilleasettelu on on noin kutistunut. Huomion saa pääosin vain voittaja, tai vain muistetaan. Tuntuu kuin vain puolet esillepäässeistä olisivat käyttäneet esillepanon suomia vapauksia ja mahdollisuuksia, tai mistä kiikastaa. Palomäen kuvia en ole nähnyt kokonaisuutena, 5 kuvan sarja on aika minulle satunnaiselle kävijälle kuitenkin suppea otos. Kaikki näkemäni ovat olleet hienoja. Toisaalta ei ilmeisesti?? olekaan tarkoitus muuta kuin löytää yleisön suosikki suppeilla kuvanäytteillä. Nettisivuilla kuvat kilpailevat jotenkin taveroisemmin, kuvajonoina. Tuomaristo toki tunteen hyvinkin laajasti tekijöiden tuotannon. On tässä jokin ristiriita. Jos vedoksista pitäisi palkita, niin Leinonen 'märkävedostekniikallaan' on suosikkini. Ehkä niissä on eksotiikkapisteitä. Varsinkin triptyykki on hieno, kuin hiljaiset miehet kokonaisuutenakin. Aihe ehkä ei riitä loppuun saakka, mutta kuvat kestää, uskoisin. En haluaisi laittaa noita järjestykseen. Heikuran ihmisten sisäiset maailmat, kuin ulkoinenkin mustuus pitäisi voida käsitellä. Sitähän tulee oikeastaan joka suunnalta kaikista tuuteista. Nostaisin kolmikkoon vielä Fagerströmin, jonka näytteillepano on vaatimaton. Kuitenkin Hänen ja Heikuran kuvat tuottavat itselleni mielikuvia, koskettaen suomalaista nykytodellisuutta jopa pienen novellikokoelman verran. Fagertrömin pienimuotoinen, hiljainen näytteillepano ei tee mitenkään oikeutta Salon Veturitallissa toissakesänä olleeseen huikeaan näyttelyyn. Joka, on syytä mainita, oli Fagertrömin ja Willamon yhteisnäyttely. Niin hienosti aihettaan käsitellen, tunnelmoiden ja taiteellisen vahvoilla vedoksilla. Oikeastaan aika kipeätä asiaa koskettaen, tehden tilaa pienille 'talonvaltaajille'. Tuo näyttely pitäisi laittaa esille tänne pääkaupunkiseudulle. Onneksi on painettu kirjaksi, mutta haltioituminen toteutui ainakin omalta osaltani Salon Veturitallissa. No olen ehkä hieman sopimattomasti varmaan arvioinut kansakoulupohjalta isojen kuvia. Tai oikeammin järjestelyn muotoja. Haikailen kuitenkin joitakin Kaapelitehtaalla olleita suurnäyttelyjä, joissa oli ainakin kerran myös sijojen 11-20 kuvat esillä. Miksei tuomariston harkinnan mukaisesti tilattaisi kaikilta kolmelta palkitulta, ketä he nyt sitten ovatkaan näyttelykokonaisuuden kiertoon. Jaettaisiin. Olisiko isojen pääpalkintojen aika ohi. t. manual ..tarkennus; Lisätty Willamon osuus kirjaan ja Salon näyttelyyn.
Vs: Fotofinlandia 2011 Finalistit valittu Selasin huvikseni läpi kaikki ehdokkaat. Sieltä löytyi paljon samantyylistä kuvaa kuin finaalistakin, tosin keskimäärin puolta luokkaa heikompina. Tässä FF touhussa minua hämmentää raportoivan perusvalokuvaamisen vähäisyys suhteessa erilaisiin minimalististisiin aiheisiin, makroiluihin, tavalla tai toisella jo tsiljoona kertaa nähtyyn luontokuvaan tai kohti menneisyyttä kurottaviin potrettivetoisiin kuvankäsittelukokeisiin. Jotenkin tuntuu, että "aikamme valokuva" on heikolla. Vai eikö tässä ajassa olemitään kertomisen arvoista? Ottamatta kantaa finalistien keskinäiseen paremmuuteen, niin Heikura toki tunnustaa aikaa ja paikkaa. Yritin tykätä myös Timo Marttilan kuvista. Janne Mikkilän dreams of revolution sisälsi kuitenkin pari aivan ylivertaista kuvaa. Esimerkiksi setin kolmanneksi viimeisessä kuvassa on sammalahtimaista tilan ja ihmisen vuorovaikutusta. Pikkuisen samoilla kriteereillä arvostan myös Heidi Piiroisen Dhuxulin perhe sarjaa. Afrikkalaiset ihmiset pohjolan valossa ja likaisten lumihankien keskellä. Ja Piiroiselle pointit siitä, että hän oli ottansa kuvansa Suomessa, eikä matkustanut etelän eksotiikkaan kuten Mikkilä.
Vs: Fotofinlandia 2011 Finalistit valittu .... ja ei kun Bingoon! - sinänsä ihan kiva, että nuori tekijä nostettiin esille vanhojen kääkkien asemasta.
Vs: Fotofinlandia 2011 Finalistit valittu Kyllä Bingo sarja oli erinlaisin kokonaisuus kun muut. Ja minun mielestä surkein sarja. Sillä näköjään pärjää.
Vs: Fotofinlandia 2011 Finalistit valittu Kävin tänään katsomassa näyttelyn Sanomatalossa. Kuvat olivat paljon parempia mitä netistä katsottuna olin odottanut. Bingo ei kyllä sytyttänyt ollenkaan. Myös toinen näyttely Helsingin pommituksista esillä. Erittäin kiinnostava!