Vs: Forgetting to stay II Komppaan Heliä,eli samat sanat . Lisäksi pidän syväterävyydestä, oikeassa kohdin softi ja oikeassa terävä
Vs: Forgetting to stay II Pitkä on tukka, ja vaikee asento. Lakanat on karsittu päätyyn jättäen. Niskan niksautus ilman verta? Edellinen kuva toimi otsikkoon nähden paremmin, rikkoutunut ruukku jätti kukan ja toiveet leijumaan. Tässä kuvassa peli näyttää turhan menetetyltä.
Vs: Forgetting to stay II KOmppaan edellisiä, kiva. Hiukset suussa tekevät häijyä, tuntuu kuin itelläkin olisi karvoja suu täynnä
Vs: Forgetting to stay II Ok,ei löydä kotiin,tuska siitä, ettei löydä kotiin voisi välittyä ilman hiusten olemista"suuntäydeltä".Kuvan syväterävyys rajamailla,onko liian lyhyt.Todettakoon lopuksi että laadukasta jälkeä, kuten useasti on nähty.
Vs: Forgetting to stay II Olenkohan jotenkin outo mutta jälleen tulee mieleen sairaala ja henkilön asennosta jokin kohtaus, vartalo krampin voimasta vääntynyt melkein luonnottamaan asentoon, kylmä värimaailma tukee tunnetta.
Vs: Forgetting to stay II Yhteyttä kuvan nimeen en hahmota, ennemminkin näen tässä unien näkemisen..näkemättömyyttä. Öh, i'll get me coat-->
Vs: Forgetting to stay II Hienot sävyt ja toimiva sommittelu. Värimaailma ja omaan oks... tarkoitan siis hiuksiinsa tukehtunut naishenkilö aihettaa kylmiä väreitä, mikä ehkä onkin juuri tarkoituksena. Storyline ei tosin avaudu mulle yhtään.
Vs: Forgetting to stay II Ekassa kuvassa oli kenties kyse ympäristön kokemisesta rikkinäisenä, olemisesta, joka on olematonta, kun ei olla kiinni missään (koti ympäristönä). Tässä lienee kyse siitä, että koti on mielentila ja kotoisuus on mielenterveyden kokemista. Hysteeriapotilas (nykyään ei ole sellaista tautiluokitusta, mutta kuvin vanhanaikaisoloisuus viekin assosiaation Dr. Freudin asiakaskuntaan) ei ole kotonaan omassa päässään eikä siten missään.