Fomalla on 200 Classic, Creative ja R. Jos etsii Double X tyyppistä filmiä niin onko näistä joku sinnepäin? Mitä eroja noissa on? Esimerkkejä 135 ja 120 koossa olisi kiva nähdä? Pystytkö vertaamaan 100 Classiciin? Onko nuo oikeasti 200 ISO vai sinnepäin?
Double-X taitaa olla vanhempi kuin Tri-X. En tunne sitä mutta muistan siitä puhutun täällä noin 10 vuotta sitten, haulla löytynee. Foman filkat ei ole ihan noin kuin laitoit. Negative Films Ilmeisesti Fomapan 200 on kaukana Douple-X:stä .. koska 200 lie litturaeteknologiaa ainakin jossain määrin. Näin on ainakin väitetty.
Kiitos vastauksesta. TuplaX on käsittääkseni elokuvafilmi ja Fomalla näyttää olevan R filmiä ainakin Saksassa. Myös 16 mm versiona, ja siksi mietin olisiko siinä jotain samaa. Fomapan R 100 35mm 36 exposures
Tässä vielä linkki Double X filmin. Erwittin tuotannossa lisää esimerkkejä. EASTMAN DOUBLE-X Black & White Negative Film 5222/7222 | Motion Picture Film
Se olikin niin että trixi ilmestyi ensin mutta xx ei ole koskaan uudistettu joten se on tavallaan vanhempi. Foman R on kirkkaalla polyesteripohjalla. Normaalit Fomat on tässä suhteessa lähempänä. "harmaa asetaatti" b&w film
Ei sentään. Double-X tuli käyttöön 1959, Tri-X kinokoossa 1954. Jälkimmäistä oli laakakokoina saatavilla jo 40-luvun alussa.
Katselin mm Erwittin kuvia Kuubasta ja elokuvatähdistä ja tuo sävyasteikko ja valon toisto etenkin ns yläpäässä on kiimnostava, hehkuva. Voihan olla, että hänellä on loistava vedostaja. Erwitt näytti nuo kuvat kuvanneen tälle, myöhemmin Tri-X ja HP4 netin mukaan.
Voihan kaikkea kokeilla, mutta vanhan jäärän näppituntumalla sanoisin: Ei se TRIX vaihtamalla parane. Kyse on valotuksen, kehityksen ja vedostamisen hienosäädöistä. Digitaalinen vedostaminen tuo tietysti paljon helpotusta perinteiseen verrattuna.
Luulisin, että filmilaatua tärkeämpi on hyvin huolellinen kehitys. Kannattaa uhrata aikaa ja pari rullaa kehityskokeisiin ihan vaikkapa Ansel Adamsin ikiaikaisten ohjeiden mukaan. Se yläpää, valoisat kohdat, on niin helppo saada tukkoon liikaa kehittämällä. Nykyfilkoissa dynamiikkaa on 12-14 aukkoarvon verran, paperi tai skanneri toistaa niistä noin 6. Filkan mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää suurta huolellisuutta - ja toki densitometristä tietoa siitä, mitä on yrittämässä.
Asia lienee täsmälleen noin, mutta uusien filmilaatujen kokeilussa on se puoli, että niitten testaaminen motivoi juuri siihen hienosäätöjen tutkimiseen ja kehitysprosessin tarkempaan vakioimiseen. (Harva on oikeasti kokeillut esim. purkin ravistelun vaikutusta lopputulokseen, vaikka sen vaikutus on melko suuri.)
Oli vaan jäänyt Vatasen jutuista käsitys mutta se juontui Double-x:n "vanhemmuudesta" nykyään, koskaan uudistamattomana. #6
Double-X oli aikamoinen kuriositeetti aiemmin, elokuvafilmi. Valikoimaa oli, ja parempiakin filmejä. Nyt on kaivettu vanhoja reseptejä taas esille.
Kuvasin tälle 16 mm omakustanne elokuvia pari kolme kappaletta 90 luvun alussa. Pystyi itse kehittämään ja printaamaan kopiot. Ehkä osa kiinnostuksesta liittyy tuohon.
Fomapan 200:sesta on olemassa vain yksi versio, creative siinä paketissa lukee. Mutta yleensä se on vain fomapan 200 nimellä. Se on 200 iso filmi, joka kyllä toimii ihan hyvin 200 isolla. Foman väitteiden mukaan ei haittaisi vaikka valottaisi 400ison mukaan. Itse käytän sitä 100-200 iso riippuen valon määrästä. Mieluiten 100iso. Toi fomapan 200 on niiden ainoa "t rae" filmi, ilmeisesti joku hybridi. Niiden muut filmit eivät vastaa siihen mitenkään, ja ovat klassisia isorakeisia ja pehmeitä filmejä (iso rae = softimpi kuva). Mitä noihin filmin tonaali eroihin tulee, niin nykyään niillä ei juuri ole mitään väliä mikäli prosessi on digitointi. Photarissa voi vääntää kurveja mihin suuntaan vain. Rakeeltaan se on hienorakeisempi kuin noi kodakin kalssikko filmit. Toi foman R filmi on tehty kääntökehitykseen, en tiedä millainen kontrasti siinä on normi kehitetyksessä. Se on siis MV positiivi filmi, MV kääntökehitystä varten. Siinä on vissiin myös remjet kerros, joka pitäisi siitä poistaa kehityksessä. Fomalla on myös se suht uusi 320ison retropan filmi, joka voi olla hyvä ihmisille jotka hakee jotain tollasta klassista lookkia.