Vs: fins at strobist hehe, kiitos paljon mutta jos tuotakin kuvaa katsoo asiantuntevasti, ei se ihan mehupilleillä ole toteutettu: Pro 2400 ws voimaosa johon assymetrisesti kytketty wafer 1,1,5m softboksi hiukan oikealta, sen EDESSÄ Profoto teatterispotti (ei näy koska valkoisen softboksin edessä, mutta antaa tohon naaman keskustaan tuon skarpin yleissävyn) valkoinen taustapapru, joka on kiinnitetty autopoleihin on taas valaistu 45+45 asteen kulmassa siten että flässimittarista mittaamalla TÄYSIN tasainen valo + 0,5 aukon arvolla jotta valkoinen ei mene puhki vaan säilyttää tarkasti mallin takana ääriviivat , hiukset + muut. koko setup on vimestelty alhaalta heijastettavalla hopeaheijastimella jolla saadaan silmät y.m. loistamaan sitten kuvattu (tarpeeksi kaukaa) 200mm ED/IF nikkorilla jottei mallin naama pullahtaisi ja päästään valojen taakse, jotta ne valot saadaan tarpeeksi lähelle mallia. Tossa ajattelin, kunhan saan tuon muuton aikaiseksi , Luova FI kautta järjestää kunnollisen flässikurssin, mitä näitä kikkoja hautaan viedä...
Vs: fins at strobist Varmaan siinä että jotkut haluaa oppia, jotkut taas lässyttää, don`t worry, ei tartte kauaa enää kestää ( leicashotteja... check it out!)
Vs: fins at strobist Noihin: Tosin tossa kirjassa ne valaistuksen valintaperusteet oli muistaakseni sen sorttisia, että "käytin kovaa valoa koska Kate Winsletillä oli niin hyvä iho että se sen kesti" ja että "pistin hiusvalon vasten 'oppikirjan sääntöjä' koska minua eivät kiinnosta tavanomaiset kuvat".
Vs: fins at strobist Paras flässivalo on se jota ei miellä flässivaloksi, se on mun lähtökohta, se lisää vaan terävyyttä ja saturaatiota. Siihen oikotie on laittaa kahteen nurkkaan gobolla varustettu miniflassi, se vain nostaa valotehoa, ei paljon muuta. KB:lle yritän etsiä UMO levynkannen, jos osaat selittää miten se on valaistu, olet aika jässe !
Vs: fins at strobist Minusta "Strobist"-blogin pääpointti on opettaa ihmisiä käyttämään käsisalamoita jotenkin muuten kuin väärin. Tämä on hyvä ja kannatettava asia, koska suuri joukko valokuvaajia käyttää käsisalamaa väärin. Lisäksi tietysti hommassa vetoaa ihmisiin se, että blogi esittää tavan päästä tekemään hyvin valaistuja kuvia ns. kotikonstein. Kun jotenkin on sellainen tuntu että näitä hommia "vanha koulukunta" tekee studiossa "isoilla valoilla" (voi tietysti olla vain harhakuvakin tämä). Sitten kun Jani on saanut sen 300 euron setin (salama, jalusta, varjo, piuha/radiot) kasaan, niin siitä sitten on helppo lähteä eteenpäin. Innostuneet harrastajat joilla on samat lähtökohdat jakavat sitten tietoa keskenään (mikä on tietysti huonokin asia jos piiri kovasti sulkeutuu, mutta se on piiriin sulkeutujien vika). Kyllähän tää mielikuvatasolla ihan hyvin toimii: "vanhaa koulukuntaa" ovat vanhat arvokkaat herrat jotka studioissaan työntelevät rullin varustettuja valaisujalustoja ja niissä kiinni olevia merkkimonoblokkeja ympäriinsä kuvaten yksiväristä taustaa vasten, tai sitten ottavat lehtikuvia salama kiinni kamerassa välittämättä valkotasapainoista (tai niiden eroista valaistuslähteiden välillä) mitään. Uusi koulukunta sen sijaan ripustelee pikkusalamoitansa mäntyihin, olkapäällä roikkuviin keveisiin ständeihin ja kuvaa luonnon taikka urbaanin ympäristön keskellä. Ja tämä on totta koska luit tämän internetistä.
Vs: fins at strobist hehe, oikeassa olet ! Olen antanut myöten "uudelle ajalle" kaivoin esiin vanhat Nikon flässini ja niihin Turbo batteryn joka puskee virtaa vaikka koko päivän. myös vaihdoin patskun flässin mittariin joka mittaa flässin värilämpötilaa jotta voi ryhmittää kylmät ja lämpimäksi poksautellut flässipäät eri osastoon. kai te hemmot tiedätte että flässiputken värilämpötila tippuu eli se valo muuttuu lämpöisemmäksi ajan mittaan, välähdysajan(Käyttö osateholla) lyhentäminen taas kylmentää flässivaloa. sit kun tosissaan mennään. mitataan paitsi valoteho , myös sen värilämpötila. geeleilähän sitä voi sitten hallita mielin määrin.