Heips. Ajattelin aloittaa filmikuvaamisen uudestaan digin rinnalle. Filmikuvan hinta on tietty (ainakin mun kuvaustyylillä) kalliimpi joten haluaisin miettiä miten filmi tukee digiä formaattina tai korvaa digiä paremmilla toimivuus/laatualueillaan - Siksi haluaisin kysyä mihin mielestänne filmi sopii erityisesti digin sijaan? En halua vastauksia, että filmillä voi kuvata mitä tahansa. Sen toki ymmärrän mutta uskon, että muitakin kuvaajia rajoittaa kuvaamisen ja kehityksen kustannukset joten filmillä ei räpsitä aivan samaan tahtiin ja yhtä paljon kuin digillä käsittääkseni. Esim. otatteko potretteja/maisemia vai onko filmin juttu kenties hämäräkuvaus ja parempi tummien sävyjen l. valotuksen alapään kohinansieto? Minä en enää muista kun johonkin ovat filmiprintit hävinneet. Mulla on Canonin AE-1 program kamera, EF 1.8 50mm FD ja Tamronin 80-210mm obuskat säästynyt viime vuosituhannen harrastuksistani ja haluaisin vielä näillä kuvata ehkä hieman erilaisin tuloksin/tekniikoin. Saisinko siis vinkkejä kuvauskohteisiin -tekniikkaan ja miten välttäisin huonoja otoksia? Esim. harjoittelee aukon säätämiset digillä ja ottaa saman kuvan filmillä tjm. vastaavia vinkkejä mitä olette havainneet kuvauskäytössänne. En haluaisi liikaa kritisointia tätä tekniikkaa uudestaan aloittelevana, muuten olisin ehkä kirjoittanut dc.net foorumille. KL.com on mielestäni asteen pari aikuismaisempi foorumi (vähemmän mielipideasioista kinaamista?) ja täällä on enemmän filmiosaamista olettaisin keskustelualueen nimestä. Yritin hakea haulla mutta en löytänyt tässä tapauksessa.
Vs: Filmin kuvauskohteet Odotettavissa mielenkiintoinen keskustelu... Tätähän ei kysytty, mutta vastaan kuitenkin, että ehkä taitamattomuuttani en saa filmivehkeillä sen parempia kuvia kuin digilläkään. Se ei siis ole filmille kuvaamisen syy. Kuvaan vanhoilla vehkeillä, koska tykkään siihen liittyvästä näpertelystä (valon mittaaminen, filmin kehitys, pimiötouhut jne.). Töissä saa aivan tarpeeksi tuijottaa ruutua.
Vs: Filmin kuvauskohteet Jos filmille haluaa hakea jotakin vahvuuksia joissa se on parempi vaihtoehto kuin digi niin pitkät valotusajat ovat ensimmäinen mieleen tuleva. Syistä että 1) filmi ei kohise sen enempää vaikka valottaisi kuinka pitkään 2) filmin nopeus hidastuu mitä pidempään valottaa (oikeasti mitä vähemmän valoa filmi saa) -> päivänvalossakin pääsee pitkiin valotusaikoihin ilman 1000x ND-suotimia. Toinen vahvuus on päällekkäisvalotus, jota ei digipuolella niin paljoa tueta ja jonka matkiminen photoshopeissa jne on mahdotonta. Esim. joku kohde 200:lla päällekkäisellä valotuksella... Jälki on mielestäni usein kivempaa kuin pelkällä pitkällä valotusajalla valotettuna. Kolmas löytyy mustavalkopuolelta: Erilaiset kontrastinsäätösuotimet (kelta, oranssi, puna, vihreä, sini) toimivat oikeasti eivätkä siten kuin digillä niitä emuloidaan. Neljäntenä etenkin värinegalla + skannerilla saatava dynamiikka. Jos keksii niin suurelle dynamiikalle käyttöä latistamatta kuvaa. Viidentenä vahvuutena diafilmiä lukuunottamatta runsas valotusvara. Etenkin ylivalotuksen suuntaan ja varsinkin värinegatiiveilla. Kuudes vahvuus: Kuva ei tule instanttina näkyviin. Joten jos haluaa kuvata jotakin hyvin niin pitää miettiä vähän enemmän ja toisaalta kun ainakin mulla saattaa venähtää filmien kehitykset parillakin kuukaudella niin se on hauska palata ajassa taaksepäin kun saa filmin kehitettyä ja katsoo että ainiin, joulunahan oli myös sitä ja sitä.. Mulla on vain yksi aihe jota en niin mielelläni filmillä yritä: Eläinkuvat (siis luonto-sellaiset). Niissä digien herkkyydet tekevät hommasta paljon mielekkäämmän kuin yrittäminen max. 400 -herkkyydellä. Jossain määrin sama pätee myös ötökkäkuviin. Mitään sen kummempia vinkkejä filmikuvauksen avuksi en osaa keksiä. Valotuskin kun on monta kertaluokkaa helpompaa kuin digillä.
Vs: Filmin kuvauskohteet Itse kuvaan filmille lähinnä metodisista tai ilmaisullisista syistä ennemmin kuin teknisen paremmuuden vuoksi. Ammattikuvauksissa filmin valitsen lähinnä silloin kun 6x7 negan pieni syväterävyys palvelee kuvaa paremmin kuin digitaaliset versiot.
Vs: Filmin kuvauskohteet Kuvaan tällä hetkellä kaiken filmille, en niinkään ideologisista syistä kuin siitä, että en vaan osaa muuta. Eiköhän ihan kaikkea, mitä voi kuvata digitaalisesti, voi myös kuvata filmille. Ei kai se aihevalinta tai näkemys riipu käytetystä tekniikasta.
Vs: Filmin kuvauskohteet Tarkennuksena myös nimenomaan ilmaisulliset syyt kiinnostavat. Silloinhan tulokset ovat taiteellisessa/ilmaisullisessa mielessä erilaisia ("parempia"). Tämä on mielipideasia mutta liittyy tekniikan valintaan ja paremmuuteen jos hommaa ei voi mielekkäästi digillä tehdä.
Vs: Filmin kuvauskohteet Mielestäni se kanava, jonka kautta itseään ilmaisee on toissijainen, ja itse ilmaisu ensisijaista. Havaitsin aikanaan kun digitaalijärjestelmäkameran ostin, että en kyennyt ilmaisemaan sillä itseäni läheskään sillä intensiteetillä, kuin filmivalokuvauksessa. Tämä on tietenkin osittain tekninen kysymys, mutta myös optillis-kemiallinen, filosofinen ja ties minkä kaiken sikermä. Eli sinällään medialla ei ole merkitystä, joku maalaa tauluja, toinen soittaa saksofonia, kolmas kirjoittaa runoja. Jotkut valokuvaavat sitä mitä haluavat, toiset sitä mitä osaavat. Väittävät myös, että lopputulokseen pääseminen, matka, on tärkeää, mediasta riippumatta. Täytyy kuitenkin muistaa, että olet jo perillä, matkamies =o)
Vs: Filmin kuvauskohteet Kiitos J.Vuokolle moniulotteisista vinkeistä! Ymmärsin tämän siten, että kohinaa on mutta yli sekunnin valotuksilla ei niin paljon. Tätä en ymmärtänyt. Mitä tarkoittaa 'nopeus hidastuu? Ja mitä sovellutuksia on pitemmillä valotuksilla sinun tapauksessasi? (veden liikkeeiden sumentaminen, mitä muuta? Entä suotimista luopuminen, vähemmän linssien vääristymiä? Tämä kuulosti hyvältä ja käytännönläheiseltä. Ymmärsin näin: Kuvaan saa enemmän kohteita samalla valotuksella. Jep tästä olikin kokemusta (esim. cokinin oranssilla taivaansini esiin) mutta hyvä kun muistutit! Dynamiikalla tarkoitetaan varmaan niitä valotuksen liukuportaita (esim. valkoisen ja mustan tai punaisen ja vaalenapunaisen välillä)? Mitä ero mainitsemaasi kakkoskohtaan? Ilmeisesti kakkoskohdassa oli jokin sovellutus eli haluttu tulos tietyllä tekniikalla? Mitä tarkoitit kakkoskohdalla? Tarkoitatko niitä uusimpien digikameroiden ISO 12800 lukuja jne? Varmaankin listaamistasi mainituista.
Vs: Filmin kuvauskohteet Raetta on aina saman verran riippumatta valotusajasta, digihän kohisee pitkillä valotusajoilla enemmän kuin lyhyillä. Pitkillä valotusajoilla filmi ei toimi enää samalla tavalla kuin lyhyehköillä, eli jos aukkoa pienentää askeleella, pitää valotusaika yli kaksinkertaistaa. /--- ap
Vs: Filmin kuvauskohteet Kuvaan saa tosiaan enemmän kohteita päällekkäisvalotuksilla... Joku takavuosien taiteen tekijä kuvasi säännömukaisesti kaikki filkkarullansa 2 tai 3 kertaa. Säästi aika paljon filmi- ja kehityskuluissa (sehän on aina tärkeää), ja sai huikeita kuvia etsimällä negoistaan sitten sopivia sattumuksia. Joku foorumilainen saattaa muistaa taiteilijan nimenkin.
Vs: Filmin kuvauskohteet Yks tuttu ei-valokuvauksen harrastaja oli tässä hommassa aika hyvä. Valotti Pariisin lomamatkakuvansa kahteen kertaan ja onnistui saamaan Mona Lisan keittiön seinälle ja olohuoneen ikkunasta näkyi Eiffel-torni. Mulla olis tietysti eiffeli sattunut keittiöruutuun ja Monalisa olis näkynyt puutarhassa.
Vs: Filmin kuvauskohteet Sähkötön filmirunko on hyvä pakkasessa, tosin kyllä ainakin nikonin akut kestävät hyvin kylmää. Filmissä on jälkensä ja itse pidän käsityön tunnusta, joka tulee pimiössä tolskaamisesta. Nostalgisuus: kyllähän se aina tuntuu, että ennen oli paremmin. Perinne: Haluan omalta osaltani säilyttää yli 100-vuotiaan tavan tallentaa todellisuutta ja opettaa sen pojillenikin. Eettisyys: 40 vuotta ei ole rautaiselle filmirungolle ikä eikä mikään. Samaa ei voi sanoa digirungoista. Vastarannan kiiski: on ihan mukavaa kuulua vähemmistöön, tuntee olevansa joku. Pimiötarvikkeet kestäviä, vuosikymmeniä. Makrokuvaukseen paremmat tähyslasit käsitarkennusta varten. T Jukka
Vs: Filmin kuvauskohteet Reciprocity failure -haulla löytyy paljon työkaluja eri filmien valotusajan kompensointiin. On ohjelmistoa ja taulukkoa. Riippuen filmistä ja valotusajasta, ei mitatun valotusajan tuplaaminenkaan välttämättä riitä. Kun mennään tarpeeksi pitkiin valotusaikoihin, saattaa joku ISO100-filmi, esimerkiksi Fuji Acros 100, olla nopeampi kuin ISO 400-filmi, esimeriksi Kodak Tri-X 400. Tämä johtuu siitä, että Fuji Acros 100-filmillä ei tarvitse kompensoida resprookkivirhettä alle 30 sekunnin valotuksissa, mutta Kodak Tri-X 400 vaatii 1min 18s valotuksen, vaikka valotusmittari sanoo 30 sekuntia. Samaisessa taulukko kertoo, että myös Kodak T-Max 100 ja Ilford Delta 100 ovat 30 sekunnin mitatussa valotuksessa nopeampi kuin Tri-X, T-Max 400 ja Ilford HP5+.
Vs: Filmin kuvauskohteet Mä tykkään puljata pimiössä, jos vaan aikaa riittäisi, mutta... Siihen tulokseen olen tullut, että nykyisen teknisen kehityksen myötä, ei filmille oikein muuta perustetta normaalikuvauksessa löydy, kun että se tuntuu omimmalta tai että se herättää jotenkin luovuuden. Tekniikan tms. saralla en löydä syytä. Toki sähkötön kamera toimii monien kuukausien aavikkoreissulla paremmin, mutta sillä samalla vaivalla kun kantaa satoja rullia filmiä, voi kantaa muutamia kymmeniä ladattuja akkuja. Mekaniikan puolesta taas ei siellä kamerassa ole juurikaan tapahtunut mitään merkittävää, mikä puoltaisi toisen tekniikan käyttöä toisen sijaan. Pakkasella voi jopa käyttää kahta akkua ja aina vuoron perään lämmittää sitä toista taskussa. Pitkän valotusajan kanssa on vielä nykyisillä digikameroilla tosiaan ongelmansa, että siihen tarvitaan joko erikoiskameraa tai sitten sitä filmiä. Tietotekniikan kehityskin on jo tuonut internetit melko syrjäisille alueille, joten matkatessa voi aina kaupunkiin päästyään laittaa ne kuvat omalle kotipalvelimelle talteen tai sinne vallankumoukselliseen pilveen. Disclaimer: Tämä nyt on vaan minun mielipiteeni. Älkää hypätkö takajaloillenne heti. Jokaisella on vapaus kuvata ihan millä välineellä haluaa ja minä kannustan ehdottomasti koittamaan kaikkia mahdollisia, että se mieluisa löytyy.
Vs: Filmin kuvauskohteet Kerrohan... Kun valotan filmille 100-200 kertaa alivalottaen kuvan, summautuu tulos oikein valotetuksi. Esim. varjoihin tulee sävyä koska monta lyhyttä valotusta vastaa samaa kuin yksi pitkä (käytännössä ei ihan 1:1 mm. suljinerojen takia). Vaan kun digillä otan näitä ruutuja, kuinka se rgb-arvolla 0 oleva varjo sieltä kasvaa vaaleammaksi vaikka laittaisin 500 rgb 0-kuvaa päällekkäin? MOT. Digillä tuo ei vaan voi onnistua (ilman kennotason päällekkäisvalotusta). Feikata sitä voi digillä, mutta lopputulos riippuu sitten kohteesta. Varjot (jos ovat suht staattisia) voi esimerkiksi valottaa erikseen ja fotaroida sitten muuhun kuvaan. Edellyttäen että alemmat keskisävyt jne. ovat päässeet summautumaan.
Vs: Filmin kuvauskohteet Kerrohan ensin itse, minkälaisessa tilanteessa on tärkeää saada varjoihin sävyä 100 kertaa alivalottaen, eikä yksi vähän pitempi siellä joukossa käy?
Vs: Filmin kuvauskohteet Miten on vaikka kuva purosta tai yleensä juoksevasta/liikkuvasta vedestä? Esimerkiksi kuohuva meri on todella nätti tuolla tavalla tehtynä. Tämä on kaiken lisäksi puhtaasti ilmaisullisuutta tukeva asia jossa filmi on vahvoilla. Saman voi kuvata yhdellä pitkällä valotuksella, tuloksena "maitoa" tai sitten monella lyhyellä.
Vs: Filmin kuvauskohteet Käsityön tuntu on minulle myös yksi peruste filmille kuvaamiseen. Myös se, että filmikamera laukeaa just silloin, kun nappia painaa. No, tuo ominaisuushan on vissiin kalleimmissa digeissä, mutta sen vuoksi ei kannata uhrata omaisuuksia, kun on hyvät filmivehkeet. Perusteluja on tietysti vaikka kuinka paljon, mutta se menisi jo liikaa filmi vs digi-jupinaksi. Tärkeintä, mitä haluaisin oppia näin vielä varttuneemmallakin iällä on sommittelun ja tilanteen tajun oppiminen, hiukkasen tyyliin HCB.
Vs: Filmin kuvauskohteet Itse aloitin filmille kuvaamisen n. 8 vuoden digikuvauksen jälkeen vuosi sitten. Ajatuksena oli lähinnä hyödyntää vanhoja Nikkoreita, opetella kehittämään filmejä itse ja saada jonkin verran kuvia talteen muutenkin kuin bittimuodossa (vaikka onkin raid 1, USB-kovalevy ja pilvi . Skannattujen kuvien laatu ei kuitenkaan säväyttänyt aivan hirveästi ja 36 kuvaa/rll on aika paljon, jos haluaa ottaa harkittuja ruutuja ja lisäksi kokeilla erilaisia kehitteitä yms. Siispä ostin Mamiya 645:n...kuvanlaatu on kroppidigiä parempi ja kuvaaminen on harkitumpaa eikä tule itselläni 35-millistä kalliimmaksi. Seuraavaksi pitäisi alkaa opettelemaan vedostamista