Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) "Prosessiin valittu lämpötila on pidettävä samana koko ajan kaikissa kemioissa loppuhuuhteluun saakka. Varsinkin lämpötilan nousu saattaa aiheuttaa ns. retikulaatioilmiön, joka pilaa filmin. Kemioiden paras lämpötila on +20°C, jolla työskentely on varminta ja helpointa." http://www.sksl.fi/sksl/koulutus/mustav ... minen.html"]http://www.sksl.fi/sksl/koulutus/mustavalkofilmin_kehittaminen.html Tästä jännityksellä ensimmäisiä merkkejä odotellen.
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Itse asiassa se ei ole lämpötilan nousu joka retikulaation aiheuttaa, vaan äkillinen jäähtyminen sen lämmönnousun jälkeen. Kyllä se riittää aivan hyvin että muutaman asteen sisällä lämpötilat samana pysyy. Sanotaan vaikka että jos kehite on 20-asteista, niin 25 loppuhuuhtelussa ei ole mitenkään vaarallista. Sen sijaan johonkin 35 lämmittäminen ja sitten alle parinkympin jäähdyttäminen jo voi olla. 20 astetta ei myöskään ole välttämättä mikään optimilämpötila filmin kehityksessä. Jos huoneenlämpö on 24-25, on paljon helpompi käyttää sitä lämpötilaa myös prosessissaan. Kehitysajat vain säädetään sopiviksi (lyhemmiksi).
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Mutta eikös nämä ihan oikeat "film washer" härpäkkeet kaikki perustu jatkuvaan virtaukseen? Ja muistaakseni esim. Gravity Works mainostaa, että viisi minuuttia riittäisi. (Itse olen tuplannut tuon ajan varmuuden vuoksi) Joka tapauksessa suosittelen kyllä jonkin asiallisen huuhteluvehkeen hankkimista. Tuo purkkihuuhtelu voi olla ihan jees, mutta siinä joko hukkaa vettä ihan pirusti tai kraanan ollessa hiljaisella ei voi olla varma, mikä on lopputulos. Virtaus on todennäköisesti muutenkin melko epätasainen.
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Aika tasainen virtaus taitaa purkissa olla kun letkulla keskireiästä menee vettä sisään eli se vesi menee sitä putkeä pitkin ensin purkin alaosaan, ja sitten purkautuu purkin yläosasta keskireiän ympärillä olevasta aukosta pois. Purlkissa on koko ajan tasainen virtaus alhaalta ylös. Ainakin kaikki minulla olevat Jobon ja Patersonin purkit on rakennettu näin. Joka ei usko, niin kannattaa purkaa se oma purkki ja miettiä. Eli se purkin kansi pidetään kiinni loppuhuuhtelun ajan ja sopivalla letkulla ja melko hiljaisella virtauksella annetaan mennä suunnillee 20 asteista vettä purkin keskireiästä sisään. Siihen taitaa kelvata mikä tahansa kraanaan kiinni saatava letku, mutta ainakin Patersonilla on ihan sitä varten tehty systeemi jota itse käytän. Tuli mukana jossain labratarvikkeiden kaupassa muinoin. Minusta tästäkään asiasta ei kannata tehdä mitään elämää suurempaa pilkunnysväys ongelmaa, siis sellaista joksi tuo tikikuvaaminen tuppaa monilla menemään.
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Joo. Minulla aina ollut Patersonin muovipurkkeja. Huuhtelu toimii samoin myös ilman kantta, mikäli saa letkun pysymään siinä keskiputkessa. Läpihän se vesi tulee tasaisesti alhaalta ylös. Mutta sellaisen tässä hiljattain vasta huomasin, että spiraalin ja putken väliin jää kiinnitettä pitkässäkin huuhtelussa. Huomasin sen niin, kun otin filmin kuivumaan irrottamatta spiraalia putkesta, ja spiraali jäi putkeen kuivumaan. Näkyi aivan valkoisena myöhemmin kuivuttuaan tuo väli irrottaessani spiraalin kun seuraavan kerran aloin kehittämään. Pilkunnysväystä tai ei, mutta on selvää, että aina silloin kun olen filmiä kuivumaan nostaessa irrottanut spiraalin keskiputkesta (tai vain vähän liikauttanut sitä) lopuksi viimeisessä huuhteluvedessä, on myös pesty filmi saanut hieman kiinnitettä itseensä takaisin. Tämän huomion jälkeen olen aina liikutellut spiraalia pitkin pesua, jotta sieltä välistäkin huuhtoutuu. -------------- Edellä esitetty vanha tapa aktiiviseen pesuun ämpärillisellä vettä on mitä parhain. Olen pessyt myös niin, että painelee spiraaleja purkissa ylös alas voimakkaasti kuin mäntää sylinterissä. Erittäin tehokasta pesua on sellainen voimakkain vesipyörtein.
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Vähän tuntuu tieteeksi menevän tämä. Iloisella kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvuilla näitä vaan kehiteltiin, eikä mietitty sen ihmeellisempiä. Yhden filkan sain tuhottua kunnolla ilmeisesti tuon retikulaation takia, mutta en muista että muuten olisi ollut suurta ongelmaa. Silloin mitään termostaattihanoja ollut. Hyvä ettei kaivosta vettä haettu. Huuhtelun hoidan suoraan purkissa (Paterson) kansi kiinni ja vesi menee ihan normaalin suppilon kautta. Suppilo nostaa reunan sen verran korkeammalle, että vesi virtaa sen keskiputken kautta ja tulee ulos siitä kannesta mistä on suunniteltukin. Loppuhuuhtelu fairilla, mutta jotain muutakin voisi kokeilla. Viimeinen huuhteluvesi faireineen seisoo hetken. Tosin mun kuvatkin on mitä on... Tietysti tuon keskiputken voisi irrottaa ennen viimeistä huuhtelua. Toisaalta jos ottaa spiraalin putkineen purkista ja vasta sitten vetää keskiputken pois, niin ei ne kiinnitteet siitä enää kelmulle pääse.
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Ihan on kuitenkin tavallisen kansalaisen fysiikkaa ainakin sen miettiminen kuinka filmin saa puhtaaksi. Jos ei välitä pienistä jäämistä (miksi välittäisi kun negat kuitenkin näyttävät säilyvän jo kymmeniä vuosia), on silloin järjetöntä yleensäkään huuhdella kymmeniä minuutteja. Minä sain aikaiseksi retikulaation muutamiin ensimmäisiin negoihini, mutta pilalle ne eivät menneet, vaan jälki oli koristeellista kuviota, kuin jättiraetta. Sen aiheutti kai kylmä keskeyte. -------- Niin ja joo, kyllä kunnollinen prosessointi on ollut tiedossa hyvin kauan. Esimerkiksi edellä kerrottu filmin aktiivinen huuhtelu ilman juoksevaa vettä lienee ohjeistettu jo vanhoissa oppaissa. Enemmän kyse on siitä, kuka on asialla eli onko ottanut asioista selvää, ja pitänyt oppimaansa tärkeänä. Enovainaan kuvia viimeksi katselin, joita hän oli tehnyt saunassa (vesi kannettiin kaivosta ja lämmitettiin padassa) 40-luvulla. Negat ovat harmi kyllä hukkuneet, mutta pieniä 6x9cm pinnakkaisia on paljon ja kaikki hyvin säilyneinä. Suurennuskoneen hän oli valmistanut itse. -------------------------- Ja vielä tuli mieleen "saippuointiin" liittyvä asia. Täällä on nähnyt jonkin verran kummallista Patersonin muovispiraalien toimintaan kohdistuvaa panettelua, mutta onkohan niiden jatkuvaan hyvään toimintaan syynä se, etten ole koskaan niitä erikseen pessyt, vaan aina jättänyt kuivumaan kostutusaineen jäljiltä sellaisenaan. Vanhimmat ovat aivan mustuneita, mutta toimivat erinomaisesti. Saa jopa suoraan työnnettyä filmin (kitkuttamatta) hyvin pitkälle, joskus jopa kokonaan, ja loput kitkuttamalla kuten ne kuulat ovat siihen toimimaan suunniteltu.
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Kenin esittelemä menetelmä vaikuttaa hyvältä. Ei tuhlaa vettä virtaaviin juttuihin verrattuna, eikä hirveästi vaadi urheilua. Taidan ruveta käyttämään sitä.
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Kuulostaa vinkiltä. Olen jättänyt purkin vain valuvan keittiönhanan alle, mutta ongelma on, että purkin reikä/keskitappihan on useita senttejä vedenpinnan alla, eikä mitään kovin kummoista kiertoa tapahdu. Mutta kannen reikään kun työntää ison suppilon, homma saattaisi toimia paremmin. Täytyypä koittaa.
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Joo tai ilman kantta iso suppilo spiraalien keskireikään. tätä minä aion kokeilla. aina tulee jotain uutta, ompa hetelmällistä..
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Miksi et suosittelisi esim. mainittua Ilford-menetelmää? En nyt ihan saa selvää että mikä järki tuossa jatkuvassa huuhtelussa on.
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Sama kuin veekaseissa ja lihan syönnissä. Tekemisen meininki ,D
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Voi olla että menee tieteeksi, mutta kannattaa ehkä lukaista ainakin sopivat osat täältä: www.largeformatphotography.info/unicolor/ilfwash.pdf (lopussa on boksissa ohje joka on testattu) Sillä kyllähän se niin on, että hommat on parempi tehdä oikein, kun selittää hölmöily sillä että ei jaksa yhtään tieteillä tai tarkasti tehä kun ennenkin näitä vaan kehiteltiin ;-). Filmit on tosiaan ihan kiva pestä hyvin tai siis oikein. Huuhteluvesi tosiaan kannattaa välillä kaataa kokonaan pois tankista, jotta tankissa oleva vesi vaihtuu puhtaaseen. Lisäksi tosiaan sen kannattaa ainakin välillä antaa seisoa, jotta vesi ei vain virtaa sen filmin pinnan ohi vaihtamatta vettä joka emulsioon (vähän syvemmälle) on imeytynyt.
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Olen näköjään yksin pohtinut samoja asiota mistä täällä on keskusteltu. Tuntui jotenkin järettömältä juoksuttaa vettä kokoajan ja olenkin välillä antanut veden seistä tankissa ja vaihtanut veden kokonaan, jotta sais kiinnite jämät pois purkista. Tuota Ilfordin pesuohjettakin voisi kokeilla vedenkulutuksen vähentämiseksi. Miten erilaiset kiinnitteet vaikuttaa pesuaikaan? Onko näissä eroja? Mites tuon tasaisen lämpötilan kanssa kun kehite, keskeyte ja pesu on suht helppo saadaa pysymään 20 asteisena. Huoneenlämmöstä johtuen kiinnite on pari astetta lämpimämpää. Kannattaisiko kiinnitepullo laittaa aluksi veteen jäähtymään, jotta sen lämpötila olisi lähempänä 20 astetta. Onko siinä merkittävää eroa, jos kiinnite on hieman lämpimämpää?
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) Jos muuten "tiede" kiinnostaa, niin eihän sekään mahdoton idea ole, että testais oman prosessinsa. Ei varmasti huonoa tekis. Ilfordin menetelmähän on käsittääkseni testattu ANSI:n arkistokelpoisuuskriteerit täyttäväksi. Tuntuuhan se jännältä että noin helposti filmi peseytyis, mutta jokainen voi sen halutessaan itsekin testata ja vaikka pari kierrosta lisätä varmuuden vuoksi kuten tossa pdf:ssä tais olla. Ehkä ohjeet testaamiseen löytyvät googlella, apugista tai täältä (itse en muista ulkoa).
Vs: Filmin "saippuointi" (wetting agent) On eroja, esim. Hopeavedos myy lievästi emäksistä kiinnitettä (ne on yleensä happamia), jonka pitäisi peseytyä pois helpommin. Se on myös hajuttomampaa kuin perus Agefixit ja vastaavat ja aika nopeaa kiinnittämään . [QUOTE> [/QUOTE] Kuten sanottu, ei muutamalla (vaikka viidelläkään) asteella ole eroa tulokseen.