Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Tää on hyvä! Taas yksi myytti bustattu. Noita erilaisia myyttejä etenkin MV-puolella on ihan uskomaton määrä. Epäilen että huomattavan moni muukin osoittautuu sellaiseksi että hyvä jos saa edes densitometrillä eroja - ja tuon luokan ero menee käytännössä mittatarkkuuden ulkopuolelle, eli jos ollaan tarkkoja niin mahtuu vielä densitometrien virhemarginaaliin. Todistit juuri aika hyvin että keskeyte on turha keskeytyksen kannalta. Toki se on tarpeellinen happamuutensa takia jos käyttää happamia kiinnitteitä, sillä parempi että filmi happamoituu siinä halvassa keskeytteessä kuin tärkeämmässä kiinnitteessä syöden kiinnitteen elinikää jne. Niin ja muovispiraaleista: Tosin esim. haukkumani AP toimii pääsääntöisesti hyvin kun leikkaa rullafilmissä nurkat vaikka kynsisaksilla. Kinoa se nyt syö ongelmitta, jopa kuulaton hama-spiraali onnistuu siinä. Silti, AP joskus onnistu takertelemaan niin tuskaisesti ja teki sitä liian usein, että olen siirtynyt patersoniin.
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Tämä on ollut oikein mielenkiintoinen ja opettavainen ketju! Omat kokemukseni erilaisista kehitysspiraaleista ovat muodostuneet aika pitkän ajan kuluessa. Kun aloittelin kehitysharrastusta 70-luvun alussa, Patersonin tankit olivat oikeastaan ainoat saatavilla olevat ja niillä mentiin. Jostain syystä Patersonin spiraaleilla oli taipumus likaantua herkästi ja ne muuttivat väriään ruman ruskeiksi. Lataaminen tökki toisinaan ja purkkien kannet yleensä vuotivat. Lisäksi johtuen aika umpinaisesta rakenteesta kuivaus oli hankalaa. Sitten päätin ostaa terästankin ja pari kinospiraalia. Olin ymmärtänyt, että terässpiraaleilla siirryn ammattilaisten seuraan. Kyseiset spiraalit olivat paha pettymys, joka toinen kerta filmi oli rutussa, eikä ollut varaa ostaa niitä tarpeeksi. Näinollen takaisin Patersoniin. kun ei paremmasta tiennyt. Nyt käytän Jobon 2500- sarjan tankkeja ja spiraaleita. Ne ovat parhaat, mitä olen käyttänyt, helpot ladata, pysyvät puhtaana ja siistinä ja kuivaus on vaivatonta. Olen sitä mieltä, että terässpiraalit eivät tuo minunlaiselleni pienkäyttäjälle juurikaan etua, hintaerolla voi ostaa muutaman ylimääräisen spiraalin, jos ei ehdi kuivatella. Jobon isoja tankkeja voin tosiaan suositella, mutta kokemukset Patersonista ovat melko kehnot, tosin uudet mallit ovat varmaan kehittyneet paljon. Jobot taitavat olla myös aika lailla kalliimpia. Jokaisella on oma mieltymyksensä, mutta itse huomasin, että terässpiraalit eivät tehneet minusta valokuvauksen ammattilaista Taitaa olla muuten tuo kahden kinospiraalin terästankki tallella, jos jotakuta kiinnostaa pikkurahalla päästä kiinni rosterielämykseen.
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Laitas Piilolasi ystävällisesti, jos ehdit jossakin välis toi sun faijas memobuukki muillekin jakoon (PDF:nä vaikka), jos ei ihan mahdottoman paksu oo, vois olla kliffaa vähän blarata sitä!
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Kokemukseni mukaan yksi aika helppo tapa pilata terässpiraali on pudottaa se lattialle. Tällöin varsinkin 35mm spiraalin laippa vääntyy helposti ja sen jälkeen lataaminen on yhtä tuskaa jos onnistuu ollenkaa. Laippojen pitää olla ehdottomasti tarkasti yhdensuuntaiset. Se on helppo tarkistaa kunnollisella työntötulkilla ja oikaista laipat puristimella. Aikanaan sai fotokaupastakin usein pilattuja spiraaleja. 120-koon spiraali kestää vähän paremmin kolhuja kun lanka on tukevampaa.
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Spiraalien suhteen unohdan aina tuon kuivattelupulman. Kun spiraaleja on riittävästi, ei niitä tarvitse kuivatella välillä. Mulla on spiraaleja noin 10kpl ja kehitän korkeintaan kaksi viiden sarjaa samalla kertaa. Kuivatteluongelmaa ei ole, kun spiraalit ehtii hyvin kuivaa, ennen kuin edellinen satsi on kuivanut ja skannattu. (Sitä ennen en kehitä lisää, kun kuivaustilaa ei ole enempää). Happokeskeytteellä voi saada etua, mikäli vesi on kovin kalkkinen. Silloinhan filmiin voi saostua emäksisessä liuoksessa kalkkitahroja yms, jotka poistuu hapolla helposti. Helsingin vedellä en ole itse törmännyt tähän. Diffuusioaika modernilla ohutemulsioisella filmillä on käsittääkseni 10-15s luokkaa, joka selittää vähäisen eron vesikeskeytteellä. Mun testeissä huomattava seikka on pitkät kehitysajat (aina mulla 10min tai yli). Lisäksi kannattaa huomata, että pitkä kehitysaika tarkoittaa minulla valmiiksi laihaa kehitettä. Sen laimeneminen tasolle missä mitään ei juuri tapahdu käy tietysti nopeammin kuin vahvoilla kehitteillä. Oikeasti kehityksen jatkumisella ei olisi mitään väliä. Prosessi on kuitenkin vakio, joten samalla lailla se kehittyisi joka kerta käytti vettä tai happoa. Lopputuloksen mukaanhan prosessin aikoja säädetään. (Eri juttu jos käyttää satunnaisesti happoa tms hassua)
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Kylläpä te kehitätte isoja satseja. Mulla on 3 muovispiraalia, eikä ole vielä tainnut tulla sellaista tilannetta, että kaikki kolme olisivat samaan aikaan märkiä. Kehitän aina mahdollisimman pian kuvaamisen jälkeen, enkä kyllä tykkää kuvata hirveitä määriä negoja "varastoon" kun ei niitä sitten ehdi kuitenkaan milloinkaan käydä edes kunnolla läpi vedostamista ajatellen.
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) ...Jos oli todella vaikea nega, tehtiin paperikehitteen kaveriksi Glyseriiniliuos jossa sitten manipuloitiin printtiä (Mitenkähän skulaa??). Mitenköhän siis skulaa toi glyseriini: Agfan suuressa laboratorio-käsikirjassa (eli Das grosse Agfa Labor-handbuch) kirjoittaneet Dr. Heinrich Beck und Hans Westendorp vuodelta 1942 kirjoitetaan näin kemikaliotaulukossa sivulla 34: Gryzerin: Zur Geschmeidigung von Schichten bei gewissen Prozessen, eli suomeksi jotain tämäntyyppistä: käytetään tietyissä prosesseissa kerroksien notkeuden ylläpitämiseen... mitä se sitten tarkoittaneekin! Olipas Piilolasi kuitenkin oikeassa, molempia käytettiin filmi/printtiprosesseissa, glysiniä ja glyseriiniä!
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) juu ja tässäkin olen oikeassa: hesan vesi on PH arvoltaan aika passeli, ei ole kalkkia paljon vedessä, kun osaavat kakrut syödä kalaa ja hörppiä maitotuotteita tai jädeä kesällä, mutta HAPPEA sekään ei poista, vaan kyllä prozessin saa pysymään reilassa kun kiehauttaa vaan kattilassa ihan tota kraana H2oota, ja laittaa sitten lasipulloon ja korkin päälle, tulee parempi kate, kun veisi putelin alkoon, ja paremmat kuvat, ellei lorauta alkuperäistä sisältöä kurkusta alas ja sitten vasta alkaisi printtailee tai viskoamaan purkkia-paitsi ständ tai Diafine prosessilla,
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Lisää spiraaleja voisikin hankkia harrin neuvon mukaan. Mulla ennätys taitaa olla 8 rullafilmiä illassa. 3 tuntia siihen meni. Noita filmejä kertyy jos tekee vuodessa parikin pidempää kuvausmatkaa. Varsinkin jos ottaa vielä muistokuvat ja snapshotit mustavalkokinolle. Sitten onkin jossain vaiheessa tilanteessa milloin jääkaappiin kertyy kuvattuja filmejä nopeammin kuin ehtii kehittää. Erityisesti jos filmejä pitää kehittää eri kontrasteille, jolloin välttämättä isotkaan purkit eivät auta kun ei löydy montaa yhtä aikaa kehitettävää rullaa. Tietenkin kertymistä edesauttaa vielä se, että aina ei meinaa löytyä aikaa kehittämiselle ja lisäksi ne uudet filmit tuppaavat pääsemään nopeammin kehitykseen. Onhan niiden kuvaustilanteet paremmin muistissa vielä. Pahimmillaan jääkaapissa on ollut noin 60 rullaa jonottamassa kehitykseen. Nyt tilanne on aika hyvä, lienee vain kolmisenkymmentä rullaa Tarkoitus olisi saada työstettyä nekin pois alta parin viikon sisään. Siellä on vielä suomen 2007 euroviisu-huumakuvatkin
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) pari kikkaa sille joka kuvailee suuria määriä kinoa: Voi kehittää "back to back" eli selät vastakkain eli metallispiraalilla pokkana kaksi rullaa samaanaikaan spiraalille. Sitten huuhtlee isossa paljussa viimeiset huljutukset ja toisen nauhan irti toisesta eli pois spiraalilta varovaosesti, silloin tulee käyttää kunnollista karkaisevaa Acid fixiä, laatu (no arvaa mikä). back to back käy uskoakseni tossa ständissä aika hyvin, en ole tuota vielä testannut, Tää on Gene Smithin metodi kun se kuvasi kymmeniä rullia päivässä eikä varmaan viitsinyt koko yötä heilutella purtiloita. kehitteen ja laimennuksen määrä täytyy tosin testata, epäilen että 1:75 yhden tunnin standina, jos joku jo kokeilee täräyttäköön infoa yhteiseksi iloksi, Eli tässä mennään ruskeissa tunnelmissa eli Rotskun kanssa, tietty.
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Hyvä vaan että joillakin palaa vielä filmiä, mun kuvaustyyli ei pitäisi lafkoja pystyssä. Olin jouluna kahden viikon matkalla, ja valotin kokonaista kolme rullaa. 36 kuvan rulla (jolle ängen 38 kuvaa) riittää mulle yleensä koko päivän kiertelylle, pyrin aina siihen, että otan maksimissaan pari kuvaa yhdestä aiheesta. Tämä sen takia, että digillä totuin kuvaamaan samaa juttua yhä uudestaan, että yksi versio olisi se napakymppi. Tuntui tympeältä käydä läpi satoja kuvia, joista valitsee lopulta alle kymmenesosan. Filmissä tykkään mm. siitä, että painalluskohtainen hinta + kehitysvaiva muuttaa kuvaamistyyliäni ihan luonnostaan. On kiva, kun noista kolmestakin rullasta löytyi helposti parikymmentä kuvaa, jotka kelpaavat omiksi, sisällöltään täysin erilaisiksi vedoksikseen. Mulla on naivistinen ote, myönnetään.
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) mulla ei ole naivistinen ote MV negojen kuvaamiseen; vaan aika realistinen: Ok lataan itse bulkkifilkasta avattaviin Nikon ja leica kasetteihin, mutta niin voi kaikki tehdä tavallisten kasettejen kanssa kunhan pitää tiiviste karvanauhan moskasta puhtaana, Mun mielestä matskulla ei ole enää mitään hintaa verrattuna muihin kustannuksiin. laskutoimitus: Bulkkirulla Superpan 200 Mv matsku maksaa € 39,- josta tulee normaalisti 18 rainaa 36 kuvaista, mutta en jaksa jauhaa koko rainaa läpi vaan lataan nykyään vain 20 ruudun rimpsuja johon jätän tilaa jonne permenent inkillä kirjoittelen olennaisimmat, eli päiväyksen, aiheen,ennalta suunnitellun kehityksen. Tämä säilyy kehityksessä ja sitten aikanaan leikataan mukaan negalehdelle kun sinne jäi tilaa (huom 20 ruutua). Sitten kehitetään mitä kehitetään. jatketaan laskutoimitusta: Bulkista tulee 18 rullaa täyspitkää, tekee 2,10 per rulla ja 25 rullaa 20 kuvan rainaa leadereineen on 1,56 euroa, rotsku 125ml on nyt 8 euroa eli stand 1:100 blandiksella noin 50 shottia. Per filkka tekee siis 0,16 euroa eli yhden rullan hinnaksi,kun ei laske aikaa, sähköä, kaljoja tai tupakkaa, tulee 2,26 euroa. Mitä sillä saa muuta, varsinkaan valokuvauksessa ?
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Toki tuosta iso osa on rullafilmejä, joilla ei oikeastaan ole välttämättä kuin 1 aihe per rulla. Usein siinä on esimerkiksi joku maisema, sama valotus 3 kertaa mahdollisten kehityksessä tulevien vikojen varalta (pinhole tms). Sitten jos olen epävarma vaikka suodatuksesta, niin otan eri suotimella toisen 3 kuvan satsin ja jos haluan vielä kokeellisesti tehdä jotain, niin taas 3 kuvan satsi. Kyllä se 12 ruutua menee helposti. Vaikka kuvaa jalustalta hitaasti ja pistemittarilla huolella valotusta mitaten. kinonegaa (mustavalkoista) tietysti ottaa huolettomammin, joten ruutuja tulee paljon mutta rullia ei mene niin. Sama tietysti värinegan kanssa. Väri dia sitten... Suuremmassa koossa tulee otettua pari ruutua aina ja sitten vielä siihen varmistus-haarukoinnit, eli voi mennä 6 ruutua jos rajaus tuntuu siltä että tää on täydellinen. Muuten tyydyn siihen, että otan 2-3 ruutua vähän haarukoiden ja luotan että jos jossakin kohti on paha naarmu tms. niin vähän erilailla valotettu on vielä ok. Kinopuolella filkkaa palaa kun vedän ihan surutta haarukoiden. Jos kamerassa on mahdollisuus laittaa automaattinen haarukointi niin hurautan aina sarjana 3 laukausta jotka ovat +/- 0,7 aukkoa mitatusta. Mutta kinodia ja värinega nyt ei tietenkään kuormita (ainakaan vielä) omaa kehitysjonoani, mutta kertyvät voluumin takia helposti korkeisiin pinoihin odottamaan kehystelyä + mahdollista skannausta. Ja värinegat tietysti sitä skannausta koska se on ainoa järkevähkö keino mulla saada niistä kuvat - peruslabbisten printit ovat ihan mitä sattuu, joten skannaten, säätäen ja sitten fotonettiä tms. niistä hyvistä ruuduista.
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Kinon purkituksesta tuli mieleen, että pitäisi nyt jotenkin kokeilla noiden fujin Quickload "kirjeiden" uusiokäyttöä. Jos ihan teipillä heittäisi vaan laakafilkan kiinni samalla lailla kuin se originaali-laaka on ollut siinä liimalla kiinni. Luulisi toimivan. Suurimmat ongelmat lienevät mahdolliset kohdistusvirheet - nega ei olekaan ihan tähyslasin kohdalla mutta ei tuo taida niin tarkkaa olla. Ja toisena, ehkä pahempana se, että kuinka sen klipsin saa toimimaan. Mutta mielestäni sen pitäisi toimia ihan ok, kunhan latauksen yhteydessä puristaa kunnolla kiinni ja antaa sitten Quickload-perän huolehtia siitä, että vapauttaa ja taas kiristää klipsiä...
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Miksi quickload ? suurimmat kulut sen kanssa tuli kun aina jostakin fiiras, ei ne kasetit paljoa maksa kun sattuu sopiva sauma. Horstiltakin ostin 20 kappaletta varmaan viidelläkympillä kun sitä risoi että vievät tilaa kaapissa, sorry en myy sillä ovat kuin pakasta vedetty ja kaikki numeroitu ja koodattu slaidia myöten, mattavalkoinen slaidin ruutu johon tavallisella huopiksella koodit ja sitten taas spriillä pois. Jos hirveetä hinkua on voisin tsekata muutamalta kamulta josko "antavat" pölyttymästä, mutta kun bisnestä yritän leikkiä niin...money, my honey ! sit on tietysti jos aikoo viiskyt ruutua kerralla roudata, alkaa jo kasetitkin vaatia pikku kassin roudaukseen.
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Mulla Quickload (fuji) on toiminut kuin junan vessa. Nykyisistä 4x5 kaseteista taas tuntuu vähän yks jos toinen aina falskaavan jostakin. Lisäksi tuo QL:n ehdoton etu, voi heittää muistiinpanot kuoreen ja kuori+nega pysyy kehitykseen asti yhtenäisenä pakettina. Haittana hinta, mutta uudelleenkäyttämällä samaa kuorta 1-2 kertaa tuo hinta ei enää rassaakkaan. Täytyy laitella katsella noita käytettyjä kasetteja, sillä kyllä niitä kuitenkin tarvitaan.
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) eihän ne voi muualta fiirata kuin tuon läpän rättisaranasta. ostat mustaa roudariteippiä ja siitä uutta pintaa, vaikka kontaktiliimalla varmistelet päät ettei ala repsotteleen
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) No nyt on 10 kasetille tehty valorasituskokeet. Kun aurinkoa ei ole, niin valohoitona on toiminut 300W työmaavalaisin, jolla on annettu noin 10 tuntia per puoli valoa. Lisäksi jokainen kasetti on käynyt kummallekin puolelle läpi: kiinni kameraan, suojapelti/muovi pois, vieressä 2 studiosalaman väläys ja pelti takaisin. Sitte vaan analysoidaan tulokset... Jokainen laaka on vielä koodattu saksimalla viivoja laitaan, jotta tiedän mikä 20 filkasta on ollut minkäkin kasetin millä puolella... No, yleinen neuvo on kuitenkin mulle ollut se, että aina valotuksen ajaksi tarkennusviitta siihen perän ympärille koska kasetit tuppaavat niin usein falskaamaan jostain. Liekö ylivarovaisia neuvojat vai ei. Mene ja tiedä. Valopöydän lisäksi vedän kehitetyistä filkoista skannit niin on hyvä kattoa mistä päin on vuodellut ja miten...
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Siihen kansien vuotamiseen auttaa kun vetää kierteisiin pari kierrosta putkihommiin tarkoitettua kierreteippiä. Saattaa silti tulla vielä jotain tippoja ja se teippi on yleensä kertakäyttöinen, mutta on siitä vähän apua. 4x10m maksaa jotain parisen euroa Biltemassa. Mulla on kaks Patersonin pönttöä, kahden ja neljän rullan mallit. Molempien kannet vuotaa aika reippaasti, mikä on todella ärsyttävää koska tykkään tehdä samalla muutakin kuin vaan käännellä sitä pönttöä. Suurennuskoneen mukana sain myös espanjalaisen Paterson kopion jossa on paremmat tiivisteet, mutta ihan kelvottomat spiraalit. Edit: Piti vielä sanoa että vuotaminen vähenee merkittävästi myös sillä että muistaa aina päästää ilmat ulos sieltä tankista kun laittaa sen kumisen korkin päälle. Kannattaa nostaa sitä vähän yhdestä reunasta ja painaa kevyesti keskeltä.
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Mullakin falskaa vanhat Kindermannin kannet tuolta 60 luvun alkupäästä kuin ikäiseni miehen slabaletku. tohon falskaamiseen on yksinkertainen keino pitää tota yhtä muoviämpäriä paikkana missä pitää sitten tuota purkkia, on sitten ständ tai kippaus menossa, kunhan siinä muovikulhossa tai ämpärissä on sentti vettä, ei ala ollenkaan pänniin toi vuoto. tosta toisesta ei voi muuta sanoa kun että "lapsi olet ollut ja lapseksi pitää sinun taas tuleman" eli kapalomeiningillä mennään sitten, mutta onneksi ei ihan vielä kuitenkaan.