Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Oh hoh, olipa tyly veto ! Jos joku vielä tässä vaiheessa haluaa yksinkertaistettuja ohjeita, on mulla valmis pumaska aloittelijakurssilta siitä miten menetellä.Ihan kuvien ja kehitysaika listojen kanssa. eikun mailia jossa oma "snail mail" eli tavallinen osoite mikäs se nyt taas onkaan, varmaan" Itella osoite" ???
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Itselläni on monta kertaa ollut palamassa hihat Patersonin muovispiraaleihin - paskaisina jumittavat, ja 120-asennossa ajan myötä alkavat "lonksua" niin että filmi sujahtaa urilta karkuun. Ensimmäistä voi tietysti ehkäistä pesemällä spiraaleja ja tokaa, kunhan tajuaa mistä on kyse, sillä että spiraloidessaan filmiä puristaa sitä hökötystä kasaan tasaisesti. Hommasinkin viime kesällä metallitankin spiraaleineen (olikohan 40 euroa, 4x kino, 2x keskarispiraalit) ja harjoittelin päivänvalossa sen käyttöä, ja aika hyvin se alkoi lopulta sujua. En sitten vaan kuitenkaan jaksanut käyttää sitä mihinkään, joten odottelen sitä aikaa kun lopulta palaa hihat muovispiraaleihin. Tuossahan on mahis pieneen rahansäästöönkin, tuo metallitankki tarvitsee hiukan vähemmän kemiaa per filmirulla...
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Tuosta metallispiraalista vielä: Kinolla kannattaa olla tarkka, että se alku lähtee suoraan, sitten se on kuin mäkeä laskisi. 120-filmin lataaja tuossa aikaisemmassa juutuupissa tekee homman eri tavalla, kuin minä. Meikä otti rullan päistä kiinni etu- ja keskisormella ja vetäisi suojapaperin pitkäksi. Kun päästiin loppuun, niin suojapaperi irti ja kännyssä oli pelkkä filmi kiinnitysteppi (siihen suojapaperiin) päällimmäisenä. Se oli helpompi asettaa sinne keskustaan, kun oli jäykkä sen teipin ansiosta. Ja sitten vaan menoksi. Sen lurupään kanssa sinne keskiöön sain vain niitä kuunsirpin näköisiä jälkiä. Kannattaa harjoitella. Kindermannilla muuten oli laitekin metallispiraaleille. Varmaan hieman hakusalla sellainen. kapa
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Kunhat et laimenna liikaa, loppuu kehitteestä puhti.
Vs: Tutoriaaliehdotus Käyttääkö muuten joku metallisia spiraaleja? [/quote] Minä käytän. Nopeasti kuivuvia kun kuumalla vedellä huuhtelee ja laittaa vaikkapa astiakaappiin ritilälle. Eivät likaannu kuten muoviset, jotka sitten vanhemmiten alkavat tökkiä.
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Noissa laimentamisissa valmistajien ohjearvot ovat usein aika varman päälle vedettyjä. Kodakhan veti jo prosyyreistaan XTOL 1:3 -sekoitussuhteen pois koska se ehkä on aiheuttanut epätasaista kehittymistä. Samoin XTOL:lla on ollut se minimimäärä muistaakseni 100ml per 80cm², kuitenkin käytäntö on osoittanut että 50ml on varsin turvallinen määrä. Samahan myös Rodinalilla. 1:100 ei enään lue spekseissä, kuitenkin myös 1:200 toimii käytännössä mainiosti.
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Minä tykkään Patersonin muovipurkeista + spiraaleista. Ei ole vielä koskaan ollut merkittäviä ongelmia. Vanhimman spiraalini kanssa kerran sai hieman yhtä rullafilmiä taistella sisään, oli niin likainen spiraali. Mutta se taistelu oli pientä verrattuna siihen mitä mm. AP:n ja varsinkin Haman spiraaleilla jokainen kerta on. Uusien ja vanhojen spiraalien välillä en ole huomannut eroja. Muovin ongelma tosiaan on se ettei märkään voi laittaa filmiä, mutta föönillä spiraaleista saa nopeasti kuivat. Plussaa muoville siitä, että se toimii hyvänä eristeenä joten esim. käsien lämpö agitoidessa, samoin kuin ympäristön lämpö eivät siirry yhtä nopeasti sisälle. Haittana sitten se, että vesihaude ei tietenkään vastaavasti tasaa sisällön lämpöä samalla tahdilla kuin metallin kanssa. Siksi käytänkin yleensä esikostutusta. Sen aikana filmi + purkin sisuskalut tasaantuvat sopivasti kehitteen lämpötilaan.
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Kyllähän noi yleensä toimii vaikka vetäisi liian pienellä määrällä kehitettä, mutta riippuuhan tuo toki myös käytetystä filmistä ja miten paljon sitä on valotettu, että paljonko kehitettä se syö. Noh, tuo ero kyseisen "NIKOR"-terästankin ja Patersonin välillä on on aika vähäinen, olikohan se 440ml per 120-rulla vs. 500ml, joten merkitys on joka tapauksessa varmaankin aika akateeminen. Rotaatiokehityksessähän määrät pienenevät kai entisestään jolloin tämä voi tulla nopeammin vastaan..
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Heh. En nyt sentään etu-ja keskisormella taiteillut. Enemmänkin peukalolla ja keskisormella. Etusormii oli se tunnisteleva/ohjaileva sormi. Nämä sormet myös varsinaisessa spiraaliin laittovaiheessa. kapa
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Tumpulasormille, kuten minä, on tää latauslaite hyvä. Oheisessa kuvassa on 120-koon filmi työnetty spiraalin alkuun. Vieressä näkyy ohjuri 35mm filmille. Tää on japsien tekemä. Laatikon kyljessä lukee "Film Loader for 35mm/120 Stainless Steel Reels". Se ei naarmuta filmiä koska ohjuri koskettaa ainoastaan filmin reunoja. Ennen meinas hermot mennä käppyräisten 120-filmien kanssa kun iän karttuessa käsien hienomotoriikka heikkenee vaikka mitä tekisit.
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Tänään tein aivan hämmästyttävän löydön: Oli väärä sivu eli kuukausi, kun kirjoitin ton balderin päivämäärän, onneksi Keni korjas, menin ajamaan Audia, Ihan kliffaa, ei tarttenut deletoida mitään, senkun vaan käänsi rattia ja vingutti (muitten) Visaa.
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Ei mitään uutta auringon alla: seisontakehitys tunnetaan aikoja ennen Piilolasin faijan fotausharrastuksen alkua; jo ainakin melkein sadan vuoden takaa: löytyy mm. suomenkielisestä kirjallisuudesta vuodelta 1917: E. (Edvard) Piirinen: VALOKUVAAJA, Oppikirja valokuvauksen harrastajille, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 576 sivua. Rodinalihan tunnettin sekin hyvin jo vuonna 1917: artikkelissä mainitaan samat Piilolasinkin mainitsemat laimennusuhteet: 1:100/1:200; ( 5-10 ccm Rodinalia yhteen litraan keitettyä vettä) kehitystavan etuina mainitaan nykyisten etujen: - mikrorakeen kokoon vaikuttaminen - usean eri herkkyyden omaavan filmin yhtäaikainen kehittäminen - skannattavuuden parantuminen - vältytään jatkuvasta liikuttamiselta - voi tehdä muuta filmin kehittyessä lisäksi vaikeasti valotetun filmin kehityksen seuraaminen (ortokromaattinen filmi) Muuten: E. Piirinenkin oli sitä mieltä, että jos ei itse kehitä filmejään niin suurin osa valokuvauksen hauskuudesta menee hukkaan, ei opi oikein valottamaan filmejään, puhumattakaan jos amatööri kehityttää filminsä "ammattivalokuvaajalla", kehittämössä, se tulee kalliiksi. Glyseriini- vai glysini-manipulointi: allaolevassa artikkelissa puhutaan glysinistä, aminohaposta osana kehitereseptiä. Glyseriini tunnetaan ehkä paremmin ihovoiteiden ainesosana; voinee olla mainio manipuloija filmillekin!
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Mistä syystä se skannattavuus paranee? (noi oli kai niitä nykyisiä etuja)
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Tuo vaikuttaa hyvin tumpulasormiystävälliseltä. Mistä tuollaisia saa? --# mablo
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Voi olla vaikea löytää. Omani sain yhdeltä valokuvaliikkeen omistajalta joka oli myös aikanaan kehittänyt itse filmejään. Jos haluaa googlata, malli on W-SF6/35 ja valmistaja I.S.E. MFG. CO. Hinta on joskus kauan sitten ollut 1750 jeniä (jos nyt noita japanilaisia merkkejä oikein ymmärrän).
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Metallispiraalien latauslaitteita näyttää olevan ainakin Monochromella myynnissä Hewes-merkkisinä. Vajaa 150e hintaluokka.. (www.monochrom.com) Keskeytteestä oli puhetta tuolla aiemmassa. Minä mittailin joskus happo- ja vesikeskeytteen eroja. Mittatarkkuuden rajoissa en havainnut mitään eroa. (0.02D tarkkuudella sama tulos, kehitysajat luokkaa 10min) Muovispiraalien parjatut ongelmat aina ihmetyttävät minua. Jobon kanssa ei minulla ole mitään ongelmia (toisin kuin AP ja vastaavat). Kinot leikkaan hieman viistoksi, rullafilmiä en. Moskaakaan ei niihin kerry, vaikka photoflow menee purkkiin missä spiraalit ovat. Kinofilmi luistaa vuosienkin jälkeen sisälle yleensä reunoista kiinni pitäen työntämällä (nopeampi tekniikkana mun mielestä kuin spiraalin "vemputtaminen"). Muistelen joskus havainneeni, että tiukoilla spiraaleilla ongelmia tuli, mikäli kädet hikosivat ja kostuttivat filmin reunat. Spiraalin valinta on tosin pitkälle tottumis- ja makukysymys.
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Näin on. Aikoinaan kun tuli runsaastikin kehiteltyä 120- ja 135 filmejä, niin metallilla oli helppoa lätkäyttää liikapisarat kämmentä vasten ja sitten pyöräyttää pyyhelinalla mukamas-kuivaksi ja eikun taas menoks. Muovilla olisi ollut hitaampaa. Laakafilmit sitten Jobolla. Metallilla en jostain syystä saanut tasaista. Reunoille tuli aina laimuja, liikuttelin sitten miten tahansa. kapa
Vs: Filmin kehittäminen (oli: Tutoriaaliehdotus) Pattersonin spiraaleilla joskus kinofilmit jumittaa loppupuolella. Silti aika hyvin ne on toiminu. Keskikoko sujahtaa hetkessä. Jobon normaalikokoisilla eli niillä pienemmillä taas oli ihan älytöntä tuskaa ainakin keskarit. Niillä isommilla taas menee hyvin. Muovispiraalin saa hiustenkuivaajan avulla aika äkkiä suht kuivaks ja homma toimii taas... Kyllä niitäkin voi taputella esim. toista kättä vasten, jolloin isoimmat pisarat lähtee.