Vs: Filmin arkistoinnista Minä olen säilönyt diat labbisten yleisesti käyttämissä kuorissa mittojen mukaan teetetyissä mapeissa. Mappeja ostettavissa...http://kameralaukku.com/forums/smf/http://code.mediadrive.fi/phpbb/viewtopic.php?t=2
Vs: Filmin arkistoinnista Näin ton Kenin arkistointisysteemin, ja olin "äimän käkenä" loistava järjestys, kun siihen lisää oman" pienen mustan kirjan" jossa on jokainen rulla ja laaka kirjattu ylös ollaan jo aika hyvin perillä mitä ollaan tehty. Itselläni on formaatteja kino-6x6 ja 70mm jotka on jenkkilästä hankituissa hapottomissa negalehdissä. ne siirrän sekavista mapeista Kenin tyyliin laatikkoihin ja sitten on mulla vielä kauniit ikeasta ostetut puulatikot rivissä 4x5" laakoille, ja ne aihepiireittäin rivissä. Niihin mä oon editinut myös dia arkistoni, silleen että laittanut paperikuoreen aina pari hyvää ruutua filkasta ja heittänyt muut armotta pois. Näinkin on "elämäntyöni" aikamoinen kasa odottamassa skannauksia. Älkää missään tapauksessa jättäkö dioja tai negoja noihin kirkkaisiin muovitaskuihin, ne sananmukaisesti syövät kuvanne. Mun 60 ja 70 luvun dia-arkisto on surkeata katsottavaa- monet pelkkää limaa...(Kodachromeja lukuunottamatta, ne on edelleen kun eilen labbiksesta tulleita) Lisäys: Just noi ylläolevan kuvan taskut- pannan vähän aikaa päälle ja kuvasi on GOODBYE...
Vs: Filmin arkistoinnista Se oli varmaan tää. Itsekin oon miettiny, että voi kun jaksais tehä joka rullasta ne pinnakkaiset ja niitata tai muuten lyödä siihen negataskujen yhteyteen... Mutta usein jää tekemättä ja muutenkin negat kaipais järjestelyä.
Vs: Filmin arkistoinnista Kiitos, kiitos kehuista Jukka. ;-) Kyse on sopivan kokoisista ja tukevista pahvisista säilytyslaatikoista. Akateemisesta Kirjakaupasta niitä saa, mustia tai valkoisia. Laatikon kyljessä on pieni metallinen pidin tunnistelapulle. Negat säilyvät laatikossa pimeässä, pysyvät suorina ja pölyttöminä. Itse arkistoin negat kameroittain, eli joka kameralla on oma negaboksinsa jonka kyljessä on logolla varustettu tunnistelappu. Negataskuihin kirjoitan juoksevan järjestysnumeron sekä kuukaden milloin filmi on kehitetty. Aika helposti löytyy negat. Ja samalla helposti ymmärrettävää tietoa vaikka perikunnalle: mikä kamera, mikä filmi, suunnilleen milloin filmi on otettu. Ehkä joku joskus tulevaisuudessa muistelee lämmöllä... tai sitten ei. Ei siis tämän ihmeellisempi järjestelmä. OK, Frank poimikin vanhan vastaukseni samasta aiheesta, kiitos siitä. No, ehdin jo kirjoittaa uusiksi, joten tässä hieman toistoa.
Vs: Filmin arkistoinnista Jaaha, piti oikein käydä tarkistamassa. Ensimmäiseksi osui käteen 30 vuotta mainituissa kirkkaissa taskuissa säilytettyjä Ektachromeja, jotka olivat ihan priimakunnossa. Tuon ajan Fujit sen sijaan ovat menettäneet värinsä jokseenkin pahasti taskujen materiaalista riippumatta (= muuttuneet yleissävyltään punaruskeiksi). En viitsinyt etsiä sen vanhempia.
Vs: Filmin arkistoinnista Hmm... diapuolella on tullut tehtyä "keni"-arkistoa. Otan hyvät/tarpeelliset ja kehystän, loput jätän siihen kehityksestä tulleeseen lehtiseen, laitan laatikkoon arkistokoodin kera ja sitten erillään on A4-ruutupaperit arkistoituna, joissa on filmikohtaiset tiedot joka ruudusta.. Aihe, yms. höpinää. MV-puolella käytän mappeja - en tiedä olisko laatikko sittenkin kivempi? Arkistonumero on suoraan juokseva, negat ovat lehtisissään ja mahdollinen pinnakkainen on negalehden päällä (olen viime vuosina ollut hävyttömän laiska pinnakkaisten suhteen). Negalehtisen yhteydessä on myös paperit jotka liittyvät vedostukseen (vedostuskarttoja yms...) Ja dokumentaatio on taas kerran A4-ruutupapereilla, niihin puhtaaksi kirjoitettuna kuvausvihkosta kaikki tiedot ja laajennettu mahdollisesti kehityksen jälkeisillä huomioilla. Hitsi alkoi tuo laatikko houkuttaa... P.s. arkiston digitalisointia olen suunnitellut vuodesta 1993 saakka, toteuttanut muutaman kerran liki valmiiksi (ensin paradox, sitten oma softa, sitten web-pohjainen softa + SQL, sitten linux-softa + SQL...). Valmista en kuitenkaan ole saanut ja olen yhä vain paperimappien varassa Ehkä joskus vois jaksaa näpytellä noita perustietoja vaikka openofficeen tai muuhun taulukkolaskentaan. Ei sillä muuta, mutta välillä jonkun tiettyä asiaa esittävän kuvan etsiminen on vähän työlästä.. Varsinkin dian jossa pitäisi olla joku hyönteinen.
Vs: Filmin arkistoinnista HSM: Saatta olla niin että mulla noi vanhimmat diat on kehitetty Pohjakallion labbksessa, ja sillä hemmolla siellä oli tosi paha ihottuma. Saattoi olla että jäbä oli jättänyt ton viimeisen huuhtelun pois jossa oli formaliinia. Ehkä sun Fujillesi on käynyt samoin ?
Vs: Filmin arkistoinnista Kyllä (oikein kehitettyjen ja arkistoitujen jne...) Fujichromien pitäis säilyä parhaiten E-6 dioista.. Tästä on ihan tutkimusta olemassa, AnselA joskus heitti linkkiä sellaiseen ainakin.
Vs: Filmin arkistoinnista Kaikennlaisia "tutkimuksia" on. Minä olen ainakin empiirisesti todennut, että samanlaisissa olosuhteissa 30 vuotta säilytetyillä Ektachromeilla ja Fujeilla on säilyvyydessä dramaattinen ero. Onneksi en käyttänyt tuolloin Fujia kovinkaan pitkään. Filmien säilyvyydessäkin tapahtuu kehitystä, enkä väitä, että esim. 20 vuotta sitten valmistetut Fujit säilyisivät yhtä huonosti.
Vs: Filmin arkistoinnista No tohon ekta/fuji juttuun totean vain että Fujia pidettiin kauan vain amatöörifilkkana täällä suomessa, ehkä se heijastui labbiksen asiaan paneutumiseen.
Vs: Filmin arkistoinnista Miten se huonompi asiaan paneutuminen olisi käytännössä hoidettu, kun Kodakit ja Fujit työnnettiin saman koneen samaan prosessiin ja vieläpä erottelematta?
Vs: Filmin arkistoinnista Laitetaanpa tähän vielä vanhalla Epsonilla tehty skannaus, jossa on samalla kertaa skannattuna Fujichrome-RD ja Kodak 6036 (Ektachrome 200 Professional ?) . Nämä ovat olleet 30 vuotta samassa kuoressa. Aika vakuuttava pitää olla sen tutkimuksen, joka saa minut uskomaan, että tuon ajan Fujit säilyvät paremmin kuin Kodakit.
Vs: Filmin arkistoinnista Noh, aika vakuuttava se olikin kyllä jonka itse oon nähnyt... Mutta en voi sanoa mitä filmejä se koski, varsinkaan yli 30 vuotta vanhoja filmityypeistä. Kuten on aiempana ollut puhetta, ei se filmityyppi ja sen säilytysmuoto ole ainoat asiat, jotka säilyvyyteen vaikuttavat, vaan kehitysprosessi on myös hyvinkin oleellinen. Ovatko "kaikki" Fujisi "pilalla" ja kaikki Kodakit ok? Onko ne kehitetty samassa paikassa useampana kerralla?
Vs: Filmin arkistoinnista Tässä yhteydessä varmistelin aikaisempaa muistikuvaani plaraamalla vähän enemmän arkistoa ja näin se menee suojakuorista riippumatta. Fujit ovat pilalla ja Kodakit kunnossa. Labbis on todennäköisesti sama, mutta ajallista hajontaa on aikalailla. En usko, että E-6 -prosessi olisi ollut jotenkin erityisesti Fujia hylkivä. Muistaakseni RD oli silloin aika uusi filmi. Siinä vain oli yksinkertaisesti säilyvyyden suhteen kehittämisen varaa. Ps. Jos jollain on yhtä vanhaa mainittua Fujia, joka on säilynyt hyvin, ilmoittautukoon.
Vs: Filmin arkistoinnista Löysin mainitun tutkimuksen kun kaivelin kovalevyäni.. Kyseessä kokonainen kirja, joten lataus kestää hieman, mutta täältä sen saa ilmaiseksi: WIR: Table of Contents Ilmeisesti tehty vasta myöhemmin, joten ei välttämättä koske mainittua filmityyppiä. Vanhempieni kuvaamat Fujit ovat kyllä hyvässä kunnossa (kuin uusia), kuvia on ennen syntymääni ja vuosia sen jälkeen. Hämärästi muistselen että olisi myös RD:tä, kun kiinnostuneena availin muutamia kehyksiä nähdäkseni mitä filmiä on, mutta en ole varma. RD lienee RDP:n edeltäjä? Mahtaako olla Sensia 100:sta (no ei ehkä keskikoossa)? Jos vaikka on pussifilmejä ja huonosti kehitetty muualla ;-). (Sensia 100:han ilmeisesti oli aiemmin Provian kanssa samaa filmiä...)
Vs: Filmin arkistoinnista Mun negakansio tuli kaksi vuotta sitten täyteen ja suunnilleen samaan aikaan loppuivat ne pergamiinilehdet joita olin käyttänyt. Aloin silloin hätäpäissäni taittelemaan tavallisesta kopiopaperista kirjekuoria negojen (kino) säilytystä varten. Negaliuskat kuoreen, kuoren yläreunaan vuosi ja rullan numero ja kuori mustaan muovipussiin mitä tulee 24X30 paperin mukana. Tuo oli tarkoitettu tilapäiseksi systeemiksi, mutta osoittautuikin käytännössä paljon nopeammaksi kuin nuo pergamiinilehdet, varsinkin pinnakkaisia tehdessä kun negoja ei tarvitse pujotella valotuksen jälkeen takaisin lehtien sisään. Nyt kun luin tuosta Kenin laatikkosysteemistä, muistin että minulla on tuollainen samanlainen vedoksia varten aikoinaan hankittu akateemisen pahvilaatikko tyhjän panttina. No, yksi ilta negakuorten uudelleentaittelua (olivat 2 cm liian pitkiä mahtuakseen laatikkoon) ja valmista tuli. Laitanpa tähän vielä taitteluohjeet.
Vs: Filmin arkistoinnista Akateemisen laatikoita on eri kokoisia, itse käytän 43x30cm:n laatikoita, johin normaali taittamaton A4-negatasku mahtuu makaamaan ongelmitta.
Vs: Filmin arkistoinnista Itseasiassa mä olen tehnyt juuri näin keskikoon negoille joita alkoi tulemaan sen kievin hommattua jokunen vuosi sitte, kun mulla ei ole niille ollut mitään säilytys juttuja.
Vs: Filmin arkistoinnista Mä itse olen pitänyt kehystämättömät diat kirkkaissa taskuissa, koska niistä on kivempi tiirailla kun pinnakkaisiakaan ei ole. Pergamiinihippuset kuitenkin jonkin verran hämää. Mutta nyt kun sanoitte, että muovitaskut pilaa kuvat pitkässä juoksussa, niin kaippa se on pergamiiniin siirryttävä. "Diaesitysdiat" olen kehystänyt putsaamiini lasillisiin Gepe-kehyksiin, jotta ne pysyisivät suorina. En tosin tiedä, mahtaako tuplalasillisuus homeuttaa ne ajan myötä tmv? Kehyksineen olen pitänyt niitä sitten kansioissa, siis muovilehdyköissä, joissa on kehyksen kokoisia soppeja. En ole viitsinyt ostaa niin monia kampoja; ajattelin näiden vievän vähemmän tilaa ja luonnonvaroja sekä olevan ehkä pölyvapaampiakin. Kehystetyt 6x6-diat eivät kylläkään ole kansioissa. Niille löysin muovisia "mappeja", joissa on kirkkaita kovamuovisia sivuja, jotka ovat kiinni yhdeltä sivulta, aukeavat kuin kirja ja laitetaan kiinni vastakkaiselta sivulta sellaisella muovilistalla. Näitä 3x4-ruudun "sivuja" on sitten muistaakseni kuusi joka mapissa. Mappeja ei tosin ole minulla kovin paljoa, joten joutunen kehystetyt 6x6-dianikin säilömään jossain vaiheessa muovitaskuihin tai muualle. Värinegat olen pitänyt pergamiinissä tyystin, koska niistä en saa muutenkaan mitään tolkkua. Mustavalkonegoissa minulla on puolittainen systeemi: kierrätän noin viittäkymmentä muovitaskua siten, että tyhjennän aina vanhimmasta päästä yhden kirkkaan filmillisen ja laitan ne luiskat pergamiinitaskuun. Uuden filmin sitten laitan tähän tyhjentyneeseen muovitaskuun. Teen tätä ainoastaan pinnakkaisten takia, joita on ärsyttävämpi, riskialttiimpi ja varmaan myös likaisempi tehdä "paljaaltaan". En voi myöskään valottaa pinnakkaiseen mitään koodinumeroa, tosin enpä ole niin tähänkään mennessä tehnyt. Luulen, että tilannetta auttaisi asiallinen pinnakkaistentekopidin, jolloin voisin skipata muovivaiheen tyystin. Tosin, nyt kun en enää uskalla säilöä diojani muovitaskuihin, sieltä vapautuu paljon sekä uusia että käytettyjä muovitaskuja, joilla voisin korvata vanhempia mustavalkokäytössä olleita muovitaskujani pikkuhiljaa. Mahtaako muuten sillä olla väliä, että käyttää sekä värifilmeille että mustavalkolle samaa taskua?