Elikkä. Ostin viime kesänä itselleni RB67:n kahdella optiikalla varustettuna koska halusin päästä kuvailemaan keskiformaatin kameralla kinodigin lisäksi. Olen kuvaillut muutaman rullan aina sillon tällön, mutta homma ei ole ollu kovin isollaan ja yksi syy siihen on se, että omaan työnkulkuun kuuluu filmin digitointi. En omista omaa skanneria joten olen käynyt kirjastolla skannailemassa negat. Oon tässä nyt funtsinut oman skannerin ostamista, mutta vielä ei ole mitään tilattuna. Nyt oon tässä viimiset pari tuntia ruuvannut erästä kuvaa josta otin sekä digi- että filmiversioita ja rupesin funtsimaan sellasta, että onko tässä filmikuvauksessa mitään järkeä Mietin että pitäiskö mun nyt yrittää pyörittää tämä filmikuva sävymaailmaltaan samanlaiseksi kuin mitä nuo digikuvat. Vääntelin hetken fotarin namiskoja ja sain kuvan näyttämään väreiltään about identtiseltä digille kuvaamani kuvan kanssa. Ok, hyvä. Tässä touhussa tuntui lähtevän vähän koko filmille kuvaamisen pointti jos värejä ruuvataan liikaa. Entä jos en käännä värejä? Sillon mulla on kätösessä kuva minkä värit on jonkinlainen sekotus kehitettyä filmiä, skannerin softaa ja Lightroomin valkotasapainon säätöä. Päädyin tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Listataanpa tässä vähän havaintoja tästä kyseisestä laitteesta: +Tällä laitteella on ihan helkkarin mukava kuvata. Täysin mekaaninen laite viehättää todella paljon +Oon kokenut, että sopivalta filmiltä ja kirjaston skannaussoftalta irtoaa oikein miellyttävät värit sellasissa kuvissa mitä tykkään kuvata. En tiedä saisinko digikameroistani ruuvattua ulos täsmälleen samanlaisia värejä. +Perstuntuma on se, että filmillä on parempi dynaaminen kirkkausalue kuin omilla antiikkisilla digirungoilla. Halvalla tasoskannerilla en puolestaan saa merkittävää terävyyshyötyä verrattuna 12Mpix kinorunkoon. +Kun laakeja on vähän, niin kuvatessa on pakko funtsia lopputulosta paljon enemmän kun digillä roiskiessa. -Kuvaaminen on vaivalloista touhua. Kamera vaatii about aina jalustan ja filmit pitää kehittää ja skannata. -Kuvailen enimmäkseen ihmisiä ja mallit saavat selkeästi suorituspaineita filmirungon edessä kun ruutuja on niin vähän tarjolla. -Kuvaus on kallista touhua. Tällä hetkellä maksan yhdestä laakista noin 2€ (filmi+kehitys), mutta tätä kyllä saisi vähän alas jos ostaisi isompia eriä filmiä netistä. Pitäisköhän nyt sitten ostaa oma skanneri, myydä filmikamat pois vai jatkaa satunnaista kuvailua ja skannailua kirjaston kuluneilla vehkeillä. Hankala sanoa Onko muilla heittää jotain ajatusta tähän liittyen? Tällaista yöllistä pohdintaa
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Jos jaksaa innostaa filmin kanssa harrastaminen, niin se on hyvä vaihtoehto. Jos haluaa nopeasti hyvää lopputulosta ilman askartelua se eteen ja aikaa, niin digi. Kummallakin pitää harkita yhtä paljon kuvatessa tai ei saa kunnollista lopputulosta, mutta jälkityö on digissä yksinkertaisempaa ja helpompaa. Mitä enemmän kuvaa ja mitä nopeammin haluaa nähdä lopputuloksen, sen selkeämmin digi. Toisaalta jos päämäärä ei ole kaikkein tärkeintä vaan "matka", niin filmillä fiilistelyssä on hyvät puolensa, myös säätämisen suhteen. Joku etsii tunnelmaa tekemisestä ja joku tuloksesta, pitää vaan miettiä mihin kohtaan noiden ääripäiden välillä itse asettuu.
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. [QUOTE> [/QUOTE] On minusta ihan hyvää käyttää jalustaa ja mirror up(RB67) sekä lankalaukaisinta ja keskussuljinta. Ei tarvitse yhtään miettiä valotusaikojen hankaluudet olipa 1/15 tai 30s. Kehittäminen on hauskaa, vessan saa pimiöksi, kemikalit macolta, ja sekä mv että värinegatiivi (Rollei Digibase C-41) onnistuu huoneenlämmössä. Skannaus on mielestäni kuvausprosessin palkinto tehdystä työstä !!! [QUOTE> [/QUOTE] RB on mitä mainioin portrettikamera ja filmi (mv) säilyy ikuisuuksia. MV on halpaa kehittäessä itse (voi räiskiä huolettomasti tälläkin). [QUOTE> [/QUOTE] Kts edelliset. Fomapan 100 saa nyt mielensä mukaan halvalla.
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Tämä meemi, jossa puute muuttuu eduksi on kiehtova. "+Kun rahaa on vähän, on ruokavalio pakko funtia huolellisemmin" "+Kun tehoja on vähän, on Vettelin pakko suunnitella kilpailutaktiikkansa paremmin" "+Kun aurinkoisia päiviä on loman aikana vain vähän, niistä nauttii enemmän"
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Värikehittämisestä hiukan asiaa: http://www.lomography.com/magazine/tips ... evelopment"]http://www.lomography.com/magazine/tipster/2013/05/20/tutorial-rollei-c41-digibase-color-film-development Tästä aloitin ja 24C (huoneenlämpö) on onnistunut hyvin.
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Mulle filmikuvaus on analogista loppuun asti. Harvoin skannaan kuvia. Kuvaan paljon diafilmille ja katselen kuvia valkokankaalta. Samoin teen kaitafilmien kanssa. Lopputuloksen katselu suurelta kankaalta pimeässä huoneessa perjantaiehtoona kaljapullon kera on jotain ihan muuta kuin tietokonenäytön tuijottaminen tiistaiaamuna Ja on totta, että filmikuvaus vaatii kuvaushetkellä paljon enemmän keskittymistä kuin digikuvaus, mutta siinä kai osa sen viehätyksestä juuri onkin. Mustavalkokuvia olen märkävedostanut. Tosin ajanpuutteen vuoksi kyseinen harrastus on nykyisin harvinaista.
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Minusta filmille kuvaamisessa ei ole muuta järkeä kuin silloin, jos kuvaa mustavalkoiselle filmille, kehittää itse filmin ja on edes joskus mahdollisuus päästä pimiöön tekemään kuvat. T Jukka
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Kyllä, se on nykyisin suorastaan uskonnoksi asti nousseen teknologisen determinismin aikana todellakin kiehtovaa, jos esimerkiksi puute pakottaa tai ohjaa kehittymään ihmisenä tai vaikkapa saavuttamaan tai säilyttämään jotain. + "Viileät ja rantalomailuun huonosti sopivat kesälomasäät saivat X:n löytämään uudelleen lenkkeilyharrastuksensa ja kohentamaan kuntoaan" + "Huonolla autolla ajaessaan kilpailutaktiikkansa pakosta äärimmilleen hionut Vettel on täysin ylivoimainen nyt paremman f1-auton kilpailukalustokseen saatuaan" + "Kaupungin historialliset puutalokorttelit oli ollut pakko säilyttää, sillä niiden korvaamiseen moderneilla rakennuksilla ei ollut 1960-luvun edistyshuuman aikana varaa"
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Rationaalisesti ajatellen filmille kuvaaminen ei liene mielekästä, saahan hyviä lopputuloksia digilläkin, joskin laakafilmi taitaa tarjota vieläkin sen kaikkein parhaan kuvanlaadun mihin nykyteknologialla, ainakin harrastajan ostettavissa ja kannettavissa olevalla kalustolla, on mahdollista päästä. Mutta jos filmille kuvaaminen palvelee omaa luovuutta, kehittymistä ja/tai taiteellista ilmaisua, niin sitten filmille kannattaa kuvata. Minun mielestäni esimerkiksi mustavalkofilmillä on paljon helpompi saada aikaiseksi omaan makuuni olevia mustavalkovalokuvia, etenkin potretteja, kuin digillä. Johtuu ehkä analogisen tallennuksen ominaispiirteistä.
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Tuo ei tosiaankaan ole totta, vaan sinun oma mielipiteesi. Ei ole mitään eroa siinä kuinka kuva tehdään kuvatessa. On silkkaa harhaa kuvitella, että kuvia voi roiskia kun on digi, ihan saman ajattelun ja työn se edellyttää. Ainoastaan kustannusten pienuus useampaan ruutuu houkuttelee joitakin ihmisä kuvittelmaan, että määrä korvaisi laadun. Ongelma ei kosketa kaikkia meitä ja siksi ei voi yleistää, että väline määräisi kuinka sillä toimitaan.
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Ihan yhtä hyvin filmille kuvatut värikuvatkin voi tehdä itse pimiössä paperille. Mukavaa puuhaa. Minulle suurin +: Vähemmän tietotekniikkaa. Lisäksi: +pienemmät kalustokustannukset etsittyyn laatuun nähden -- joku muu mielellään maksaa kerralla 2500 euroa digirungosta ja sitten kuvailee. Itse kuvaan mieluummin jo nyt ja maksan matkan varrella. + lopputuloksen jännääminen + kivat skintonesit (Portra 400) halvalla (ks. kalustokustannukset) + fieldillä kuvaamisen elämys + se tunne, kun 36 kuvan 135 rullassa on yli kolmasosa hyvin onnistuneita ylioppilaspotrettikuvia + diakuvien näpräämisen ja katselemisen ilo - lapsien kuvaaminen usean salaman yhdistelmällä kannattaa unohtaa - labran palauttamat huonosti loppuhuuhdellut negat
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Harvalla täällä pyörivällä on sellainen digikalusto jolla hallitaan terävyys halutulla tavalla esim. maisemakuvissa ?
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. jaa en tiedä, jos kinolle valottelee niin etua ei ole kuin rakeen muodossa
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Riippuu varmaan kuka määritellään filmille kuvaavaksi. Jos kaikki yhdenkin ruudun vuodessa filmille valottavat otetaan laskuihin mukaan niin toki noin. Jos taas lyödään jonoon täällä pyörivät kaverit, jotka kuvaavat pelkästään tai ainakin suurimman osan kuvistaan filmille niin alkaa kinarin osuus laskea. Mulla ainakaan ei tule äkkiseltään mieleen ainuttakaan filmille kuvaavaa, joka pelkällä kinarilla operoisi.
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. Niin itsellä ei ole ikinä ole ollut varaa digivehkeisiin jossa laudat kallistuu ja kääntyy halutulla tavalla, joten filmillä mennään... Edit: tähyslasilta on vaan helppoa kattella mitä sieltä on tulossa, toisin kuin digitelkkarista tihrustaa.
Vs: Filmille kuvaamisen mielekkyys. En voi mitenkään allekirjoittaa tuota mielipidettäsi. Se nyt vaan on niin, että kun kuvia voi räiskiä satakunta samaan kohteeseen, niin niitä myös räiskitään, siis tavan kuvaajan puolesta. Jos sinä olet niin "valveutunut" ja itsevarma kaveri, mitä syvästi epäilen, että et ota kuin yhden kuvan kohteesta, et käytä valotuksen haarukointia, et valkotasapainon haarukointia, etkä epäile valotuksen onnistumista, saatikka kuvan oton tärähtämättömyyttä, niin oletpa aika kova kaveri. Minulle filmikuvaaminen on ihan eri juttu kuin digille kuvaaminen, mutta sitähän sinä et ilmeisesti ymmärrä lainkaan.