Uskaltaisin väittää, että kuvitelmaa. Faktat esille, jos olette eri mieltä. Filmikuvaajan lopullinen tuotos on aina pimiössä tehty vedos. Laita vaikka viisi vedostajaa tekemään kuva samasta negasta, niin saat viisi erilaista kuvaa. Kapa
Eli sinäpä sen kerroit. Asia ei ole faktaa vaan omaa kokemusta ja näkemystä joka on vääristrynyt. Ei ole sen kummempia faktoja laittaa. Trixiä hiukan tehneenä olen tämmöiseen tulemmaan päätynyt. Menettelytapani on varmasti väärät. Huomenna kehitetään 25 Adoxia.
Trixin suhteen et voisi olla enempää väärässä, sillä se on tyypillinen täyssävyfilmi. Suoraan sanottuna tuollainen kuulostaa vakavalta perusasioiden puutokselta filminherkkyyden ja kontrastin muodostumisessa filminkehityksessä. Valmistajat käppyröitä kyllä esittävät eri herkkyyksille ja kehitteille eli nämähän on hyvinkin tarkkaan määritelty. Näistä ei tarvitse kuitenkaan kovin tarkkaan valokuvaajan tietää jotta jo hallitsee perusteet ja halutuntyyppisen tuloksen. Ehkä tärkein selventävä asia (ekalla luokalla) olisi zonesysteemin alkeisiin tutustuminen ainakin siinä millä lailla N miinus ja N plus kehitykset vaikuttavat (herkkyyteen, kontrastiin, mustumaan). Toinen luokka alkaisi vasta siitä miten kehitystavan variaatiot ja kehitevalinta voi vaikuttaa omalla tavallaan myös. Nämä on asioita joihin itse tutustuin äkkiä lähinnä kirjojen ja oppaiden avulla, kun aloin 14 ikäisenä itse kehittelemään kotikylppärissä.
[quote="Seppo R" post_id=859995 time=1510946317 user_id=17123] Mittaetsinkamera on ikään kuin tunnelmointi väline, mielestäni. Vähän samanlainenkuin kuin tuo Armstrong Siddeley Sapphire. Pääsihän silläkin joskus jopa tuhat kilometriä ilman korjaamokäyntiä. Joo, hiukan tuli nulikkana tutuksi sekin värkki sähkövaihteineen. Mittaetsinkameroita on tullut kaappeihin kerättyä kolme kappaletta ja Leica on nyt hakusessa. Mutta mikäli hektsiä tilanteita haluaa tallentaa, niin parempihan siihen on joku halpa japanilainen digi. No, pelkkä perjantai-illan ärsytysviesti. [/quote] Totta, että japanilaisella digilläkin selviäsi. Mutta aika harvassa on isommat aasialaiset mittaetsinrungot, etenkin jos digi-mittaetsinkameran haluaisi myös vaihto-objektiiveilla ja isolla omalla optisella etsimellä. Ja kovasti olenkin toivonut, että esim. myös Nikon ja Contax valmistaisivat omat digimittaetsinkamerat, johon muotoilun pohjaksi Contaxin osalta antaisikin jotain osviittaa myös muotoilija Lacallen (c) ehdotukset http://bit.ly/2hIIbZd (kuvalinkki ko.sivulta). Itsekin rahanpuutteessa ja uusien digi-Leicojen kalleuden vuoksi kuvaan Fuji X-100 ja Fuji X-Pro kameroilla. Tietysti Leica M5 tai Zeiss Ikon ZM filmirungot kiinnostaa, mutta m/v-filmille kuvaan enää vain 6x6cm rullafilmikoossa. Ehkä jos Kodachrome diafilmi palaisi vielä valmistukseen, voisin harkita uudelleen kinofilmillä kuvaamista. Kuvalinkki artikkelista: https://leicarumors.com/2017/04/14/contax-digital-camera-concept.aspx/ (ei kopioitu tai tallennettu kuva). (c) <= design by Ernesto Lacalle
Kannattaa selvittää, mitä (c) tarkoittaa, vaikkei sillä olekaan Suomessa yleensä juridista merkitystä, vaan tekijänoikeuden myötä syntyvä julkaisukielto on automaattinen
Niin sitähän paranneltiin Matin huomautuksen (klo 23.25) jälkeen. Viimeksi muokannut makinette, 19.11.2017 klo 0.33. Yhteensä muokattu 5 kertaa.
Valitettavasti en löytänyt ko.asiaa käsittelevää kuvalinkkiä muualta. Ja artikkelia ja kuvaa koskeva linkki oli mainittu jo ensimmäisessä postauksessani. Ja käsittääkseni pääpaino copyrightissa oli tämän teollisen muotoilija valmiissa ko.kameraa esittävässä muotoilutyössä, ei valokuvassa. Melkoista pilkunviilaamista täällä Kameralaukussa, jonka ajan voisi käyttää paremmin esim.hyödyllisen tiedon välittämiseen. Vain siitä syystä ja pienten kirjoitusvirheiden vuoksi muokkaukset alkuperäiseen postaukseeni. Hiukan myös ihmettelen sitä, että tällaisessa vähemmän julkisessa keskustelupalstalla takerrutaan jopa tällaisen kamerateknisen uutiskuvan käyttöön, koska sitä ei oltu kopioitu ja itse olisin hyötynyt siitä tai esittänyt sitä omana kuvanani. Ja jos halutaan muistuttaa (c) copyrightin tärkeydestä olisi siitä voinut kirjoittaa jonkun muun aiheen tai viestiketjun yhteydessä.
Mutta eikö tässä tapauksessa kun ko.artikkelin http://bit.ly/2hIIbZd lukee selviä se, että copyright koskee ensisijaisesti kameraa koskevaa muotoilua, eikä varsinaisesti itse artikkelin yhteydessä julkaistuja valokuvia, josta linkitin valokuvan postaukseeni (enkä siis kopioinut tai tallentanut itse uutisen valokuvaa)?
Ei ollut siihen tapaan valitettavasti. Jopa lähdelinkki puuttui. (Mistähän maastakaan tuo oli peräisin, minkä tahon näkemys yms.) Makinetten lausetta muunnellen: Melkoista turhaa pullistelua ja hermostumista täällä taas. Voisi ajan käyttää paremminkin.
Sattuisitko muistamaan jonkin oppaan nimen, jossa tuosta zone-systeemistä kerrotaan? Esim. kotikulmien kirjastoissa näkyvillä olevat valokuvausoppaat ovat lähinnä digikameroille, eikä niissä kerrota zone-systeemistä. Ne vanhemmat alan kirjat on sitten ilmeisesti viety varastoon tai ehkä jopa hävitetty(??). Ko. kirjan nimen avulla voisi ainakin etsiä sieltä varastosta.
https://www.amazon.com/Zone-System-Step-Guide-Photographers/dp/1584280557 Ei maksa juuri mitään, jos tuosta sitten on mitään apua?
No, itse asiassa juuri tuosta johtuen asia hieman kiinnostaakin. Ostin joskus 80-luvulla silloin uuden Gossen Lunasix F valotusmittarin, joka on minulla vieläkin ja ko. mittarissa on sellainen roomalaisia numeroita sisältävä asteikko, joka ko. mittarin ohjekirjan mukaan liittyy zone-systeemiin. Mainitussa ohjekirjassa on vain hyvin ylimalkainen selvitys zone-asiasta ja sitten kehotus etsiä lisätietoa aiheesta jostakin erillisestä oppaasta. Joka tapauksessa, kiitokset tuosta esityksestäsi, pääsin jo ainakin hiukan aiheesta perille…
En muista mutta monessa siihen törmäsi, missä vain filmikehitystä ja valottamista käsiteltiin. Ikinä en ole opinmukaisesti zonettanut systeemin kalibrointeineen printiksi asti (se on sitä insinööritiedettä joka ei ainakaan omaa kuvaustani olisi edes hyvällä tavalla palvellut), enkä perehtynyt varsinaiseen zone-systeemiin, mutta toki sen verran että tiedän mistä siinä on pääpiirteittäin kyse. Ja tätä juuri ajoin takaa, että on jollain lailla ymmärrettävä mitä valotuksessa ja kehityksessä tapahtuu eli kuinka sillä määrätään negatiivin jyrkkyys ja sävyala. Mielestäni zonesysteemistä on hyödyllistä tuntea ainakin N, N- ja N+ kehitykset , negatiivit joita siten syntyy. Muuten ei voi oikein saada mitään järkevää aikaiseksi kuin sattumalta ja sitten kysellään epäolennaisia kuten mikä filmi olisi loivempaa tms. Sama N, N- ja N+ sisältyy olennaisesti ohjeeseen "valota varjojen ja kehitä valojen mukaan", mutta tuo lause jää monille vaikeaselkoiseksi ja aiheuttaa väärinymmärryksiä. Tietenkin on huomattava että filmirullalla jää soveltaminen suuremmaksi kompromissiksi tai sellaiseksi että voidaan toimia vain tärkeimmän kohteen ja olosuhteiden mukaan. Olisi oltava omat rullat eri olosuhteisiin, esim useita runkoja, useita filmiperiä tai laakafilmiä. Mitähän tuolla sanotaan... https://en.wikipedia.org/wiki/Zone_System En siis tarkoita suositella zonesysteemiä kuin apuna ymmärtämiseen negatiivin muodostumisen sisäistämiseen. Kyse on pitkälle samasta kuin puhumme prässäämisestä (jyrkkyys kasvaa) tai päinvastoin kun valotamme enemmän ja kehitämme vähemmän (loivemmat negat) ja siinä välissä on normaali. Tuo normaali valotus-kehitys pitää hakea hieman huolellisemmin kullekin filmi-kehiteyhdistelmälle kuin vain katsoa filmipaketista herkkyys ja jokin aika taulukosta, sillä siitä kaikki lähtee. Vakiointia ja insinörttiyttä on sen verran löydyttävä jokaiselta alkuun ennen kuin voi haistella tuulta ja aurinkoa valotuksiin ja tuntumalla kehittää valottamiaan esim. nyt vähän enemmän kun on se yksi tärkeä kohde mielessä rullalla. Täytyy siis saada aikaan oma vakiointi ensin prosessiinsa. Jos on joka käänteessä liian suuripiirteinen, kasvaa toimien yhteisvaikutus hallitsemattoman suureksi. Pilkuntarkka ei tarvitse olla vaan jokin tolkku riittää. Lämpötilat, liikuttelut, mittatarkkuudet. ------------------------------------------------------------------------------- Lisään vielä valonmittauksesta, sillä aivan samoin kuin edes pintapuolinen zonesysteemiin tutustuminen auttaa perusasioiden sisäistämisessä, myös valonmittauksessa auttaa alkuun kohdistuvan valon mittaus. Tämä(kin) on erilainen kuin mitä zonesysteemiin kuuluu. Suosittelen siis valonmittausta joko kupumittarilla tai harmaakortin avulla. Itselläni metodi oli aikoinaan kämmenestä mittaaminen koska käsi on aina mukana ja sen säädin vähän plussan puolelle käsisäätöisen kameran omalla mittarilla (koska käsi on vaaleampi kuin harmaakortti). Tuloksena on tasaista valotusta ruudusta toiseen ilman ylläreitä. Variaatioita säädellään sen mukaan mihin paikkaan käsi (harmaakortti) laitetaan ja mihin asentoon valoon nähden. Kupumittaria myös asetellaan eri lailla jotta saadaan kontrolloitua oman valinnan mukaan tulosta, siksihän sen muoto on puolipallo, jotta suorassakin valossa mittauspintaa saadaan joko varjoon tai valoon.
No, kyllähän minä melko useinkin kaivan sen Canon EOS XX -digin esille ja painelen sen laukaisijaa sekä tiirailen histogrammia jne. mutta yhtä hyvin voin kaivaa esille 80-luvulla kovan säästämisen tuloksena ostamani silloin uuden Canon A-1 -kameran, tai vielä vanhemman Minolta 16 -pienoiskameran. Tuossa Minolta:ssa ei ole edes sisäänrakennettua valotusmittaria, joten erilliselle mittarille on silloin käyttöä. Molempia em. kameroita varten on pakastimessani tuoretta filmiä ja joskus teininä itse rakentamani suurennuskojekin on käyttövalmiina jne. Tämä valokuvaus kun on meikäläiselle vain harrastus, niin voin aivan hyvin tehdä asioita hieman vaikeamman kautta, jos sattuu huvittamaan. Siksipä voin vaikkapa yrittää harjoitella zone-systeemin hyödyntämistä. Kiitos jälleen lisäinfosta koskien zone-systeemiä, taas tietoisuuteni ko. aiheesta hieman lisääntyi.
Vielä pari huomiota tällaisesta esityksestä johon nyt törmäsin. http://www.nic.fi/~sos/zoneefke.htm Nähdäkseni siinä määritetään varsin insinöörimäisesti (mitaten tiheyksiä) yhden filmin N prosessia. Huomata kannattaa että tuloksena saatu filminherkkyys noudattaa karkeaa nyrkkisääntöä puolet nimellisherkkyydestä. Filminherkkyys määrittyy siten että valotus-kehitys yhdistelmällä valotettu keskiharmaa kehittyy keskiharmaaksi myös negassa ja samaan aikaan kuitenkin valot ja varjot muodostavat tavoitellun normaalin (N) kontrastin. Niin sellaista se on kun siitä nimenomaan kysyttiin. Ja aiheeseenkin se jotenkin sopii. Mieluummin näen että kamerapuhelimet ja ultra-HD kuvasaaste sotkee leicaketjun!
Mustavalkoiselle filmille kuvaavan perusteokseksi suosittelen tätä: https://www.amazon.de/Way-Beyond-Monochrome-Traditional-Photography/dp/0240816250 Kattaa perusasiat mutta myös paljon muuta joten hyödyllinen myös pitemmälle ehtineelle. Ei tarvitse sitten enää turvautua hevosmiesten tietotoimiston huhuihin ja mutuihin.