Kyllä minun kokemukseni mukaan ydintä on. Ja 1/15 aikaa voi huoletra käyttää. Ja täytyy sanoa, että foorumilla tulee käytyä useammin, kun Jukka tuli takaisin foorumille.
Niin varmaan on Leican käytön ydintä, pointtini ole että myös monien muiden kameroiden käytön ydintä.
Juu, varmaan hyvää keskustelua syntyy näiltä kavereilta muustakin kun Leicasta, se on nyt tällä kertaa tapetilla . Tuo Jukkiksen mainitsema 1/15 aika lie onnistuu muillakin kameroilla kaikella kunnioituksella ja ne aikojen sadasosat voi unohtaa
Leica M kameraa voi käyttää myös muuhunkin kun street kuvaukseen. Itsellä sellainen harkittu ja ajan kanssa tehty kuvaus on se juttu. Hyvin vähän kuvailen yleensäkkään street kuvia. Johtuu Pohjanmaasta. Ei täällä sellasella street kuvaus ominaisuudella tee mitään.
Niin kyllä kai kuka tahansa joka on vähänkään harjaantunut kuvaa kinokoon peiliheijastuskamerallakin varsin terävää jälkeä vielä sanotaan nyt 1/4 ajalla käsivaralta, ei se ole vaikeaa. Mutta säikeen varsinaista otsikkoa ajatellen, totta on että etenkin jollakin tapaa uudentyyppiset kamerat tai lasit toki usein virkistävät kuvausta ainakin sen verran että kuvaajaa saa selvää niiden luonteesta ja omituisuuksista. Omalta kohdaltani on ei voi puhua kuvausinnon palautumista koska into ei koskaan ole ollut poissa tai edes merkittävästi vähentynyt. Mutta on kameroita joihin olen erityisesti tykästynyt ja joilla kuvaaminen on jollakin tapaa positiivisesti omanlaistaan ja joilla kuvaaminen ehkä on jo sinällään epätavallisen palkitsevaa. Ajallisesti ensimmäinen tällainen on Mamaiya RB67, olen kuvannut sillä enemmän kuin millään muulla filmikamerallani (tosin kameroita on sen verran että yksittäisen rungon kohdalla määrät ovat väistämättä aika vaatimattomia). Seuraava oli sitten Pentaxin KX ja sitten Nikonin F3HP Viimeisimmistä hankinnoista Nikonin F2AS on nykyään paljon käytössä ja on syrjäyttänyt pitkälti tuon F3HP:n. Jollakin tapaa F2AS:ssa on samaa kuin Mamiyan RB67. Molemmat ovat no-nonsense-laitteita, funktionaalisia koneita, laadukkaita ja luotettavia. Lisäksi niissä on määrittelemätöntä "jotakin".
Hieno näkökulma Pohjanmaan kaduilta Jukelta. Pani hymyn naamalle. ;-) Jotain outoa valokuvauslaitteen esihistoriaa siinä pohjalevyssä kuitenkin on jalustakuvauksen näkökulmasta. Tai onko se vaan turhaa ennakkoluuloa ja lopulta joustava jalustaliitäntä voi olla parempi kuin kiinteään runkoon kierretty. (Jees, I am back! Taisin olla historiallisella jäähyllä, kun vielä voi.) ------------------------------------------------ Noista käsivara-ajoista ja kuvien terävyydestä pitäisi oikeesti mennä viivalle. Mikä on terävää kullekin ja mikä on onnistumisprosentti kullakin. Vaihtelua tulee kamerasta ja sen kokoonpanosta, sen pitelystä ja laukaisusta, ja toki myös sulkimen liikkeestä, massasta ja nopeudesta sekä suunnasta. Peili tuo oman mausteensa lisää. Sellaista olen joskus todennut, että paras trerävyys voi kadota jossain tapauksissa jopa 1/125s ajalla kun taas pitemmillä ajoilla ei ole mitään probleemaa enää paitsi se normaali "jousiampujan vakaus". (kevyt runko + nopea metallilamellisuljin, ilman moottoriperää ja kevyt objektiivikin. Esim. FM2 .)
F2AS on kyllä hieno vehje. Mutta jos tekniikka muilla kameroilla mihin vaan, niin leicalla kuitenkin siitäkin hitaammalla. Itselläni ero on 2 ev. Rb on myös hieno systeemi.
Kun nyt ollaan jo sivuraiteilla, niin kommenttia uskallan laittaa: Peilivehkeen hylänneenä ja leicamaisella Fujilla (Pro-2)kuvanneena voin vain olla tyytyväinen vehkeeseen: Mittaetsin, jos haluaa. Kuvanvakaaja joissakin objektiiveissa (se 1/15 s). Valotus rules, käsisäätöisenä tai automaatilla. Skarppaus käsin tai autolla. Rajausmerkit etsimessä halutessa. Kaikki digijässet ei zoomaa. Sunny 16 ei rules Suomessa ... Ei tartte istua vessanpöntällä housut jalassa. Ei tartte skannailla. Ei ... Kapa p.s. Jos kuvaan pitkillä ajoilla käsivaralla, niin laitan 3 tai 8 kuvaa/s päälle. Ensimmäinen yleensä hieman epäterävä, terävä löytyy sitten parista suraavasta. Leicalla tuo varmaan onnistuu sillä ainoalla, mutta muilla kameroilla en ole oppinut tekniikkaa 40-vuotisen urani aikana.
No älkääs nyt edes alkako... ilman kunnollista pohjustusta. Kapa sanoi ettei Leica ole tuttu. Millä lailla Watane o Fuji Proho tutustunu? Minä en ole nähnyt tuota Fujia livenä mutta kyllä se leicavaikutteinen on. Kokokin on sama. Ja etsimissä on yhtäläisyyttä. http://camerasize.com/compact/#359,650.498,213.277,ha,t http://camerasize.com/compact/#359,213.277,650.498,ha,f
No tuossa ei nyt ollut paljoakaan totta noin noita kameroita verraten. Eikä edes SLR:n osalta. Mutta jatkan ehkä vuorokauden päästä. Siihen asti moro.
No vastaan silti noin vuorokauden päästä paremmin, jos luoja suo. Sen verran monta outoa kohtaa oli kirjoituksessasi. Voi hyvin! Meiän wattu. Tähän sydän.
Kyllä minulla sitä kuvausintoa on ollut, ja on vieläkin, vaikkei Leicaa olekaan hyllyssä. Minun valokuvauselämäni tapahtuu taasen pääosin kuvientekemisen kautta. Kapa
M Leicassa on etsinsuurennos enemmän tai vähemmän väärä jotta molempiin silmiin näkyisi yhtä suuri kuva. Se vaihtelee malleittain. SLR:n etsinsuurennos muodostuu toisella tapaa eli objektiivin ja etsimen yhteisvaikutuksesta. Sekin vaihjtelee malleittain mutta aina on kuitenkin löydettävissä polttoväli, jolla saadaan 1:1. 60mm paikkeilla ollaan usein aika lähellä monin Nikonein. Äsken kokeilin D810:llä ja 70mm löytyy siinä sellaiseksi, että molemmat silmät auki näkee hienosti laajan näkymän mutta etsimen siitärajaaman yhtä aikaa. Sitä en oikein näe että miksi EVF olisi aivan mahdoton tässä suhteessa. Mitä tulee X-Pro2 malliin, en voi paljoa väittää, mutta siinäkin on myös optinen etsin, jossa suurennos on tosin aika kaukana luonnollisesta. Ilmeisesti se on myös muuttuva objektiivin mukaan (kenties jotenkin itse valittavissakin) ja suurempi suurennos taitaa olla 0,6. M Leicoissa on ainakin (ulkomuistista) 0,58 0,72 0,85 ja 0,91 suurennoksia. 0,72 on yleisin ja 0,91 on M3:ssa. M3:sta aina sanotaan kuinka jotkut oppivat sen aika hyvin siten että aivot korjaavat sen pienehkön suurennoseron silmien välillä, mutta toisilla moinen ei niin helpolla onnistu. Itse joskus Putuksen liikkeessä luona olen M3 etsintä kokeillut ja Eskon kanssa siitä keskutellut. Jaa näköjään 0,68 tunnetaan myös: http://www.kenrockwell.com/leica/viewfinder-magnifications.htm (P.S. Ei tosiaan wittu, parahin watsku! Tarkoitin hyvää.)
Kuten kuvistakin voi päätellä, eräänlaisia rudimentteja Leican kamerat nykypeleissä ovat. Ilmeisesti Leicakin on havainnut, että varakkaatkin ihmiset ottavat kuvansa mieluummin puhelimella. Onhan se aina mukana ja kuvanlaadussa ei ole yleensä moittimista. Tuskin Leicasta puhelimen valmistajaksi on, mutta tekeehän Leica nykyisin jo yhteistyötä puhelinvalmistajien kanssa. Voin kuvitella, että puhelimilla kuvataan jo suurin osa niistä sadoista miljoonista kuvista joita päivittäin räpsitään.
Ja kun lapsia kasvatetaan hyvin, niistäkin tulee filmileicakuvaajia. Juuri tälläkin hetkellä Jannican kaulassa roikkuu tuo kuvassa näkyvä Leica M6 sekä Mamiya 7, hän lähetti äsken viestin että on Norjan Bergenin pohjoispuolella kuvaamassa vesiputousta. Molemmat kamerat ladattu Tri-X:llä. Pappas flicka. EDIT: Tämä kuva tosin otettu Rolleiflexillä, ei Leicalla.
Hehehe. Katsokaapa tarkkaan, minkälainen on oikeaoppinen kuvausote Leicakuvaajilla. Tuo JW:n ensimmäinen kuva sen kertoo lehden kannessa. Olen tehnyt näköjään koko urani aikana kaikki päin persettä. Vaan jospa tuo onkin vain leicakuvaajien erikoisuus. Kapa