SX-70 on tuttu matsku sieltä varhaisilta ajoilta, jolloin sitä paineltiin kynällä kehitysvaiheessa. Haaveilin silloin tuosta ainoasta oikeasta SX-70 mallista, mutta oli sikakallis, melkein kuin Leica. Minulla olikin sellainen muovinen halpa leluPolaroid. David Hockneyn kollaasiPolaroidit olivat jotain aivan upeaa. Sääli, että myin kirjan jossain vaiheessa rahapulassa. Salamaa ei ole, täytyy etsiskellä eBaysta tai jostain muualta. Eilen lähti tilaukseen Hollannista jalustakierrelisuke. Jalustakierrettähän tuossa alkuperäisessä ei ole. Kapa (hitaaseen pikakuvaan hurahtanut)
Joo, alkuperäisessä mallissa ei ole jalustakierre, joissakin myöhemmissä kyllä. Omassa Alpha 1 Model 2:ssa onneksi on valmiina. Minusta tuntuu ett Impossiblen/Polaroidoriginalsien filmit tarvitsevat enemmän valoa kuin vanhat, aidot Polaroidfilkat. Pakkauksessakin suosittelevat salaman käyttöä aina sisätiloissa ja myöskin ulkona ellei kuvaa suorassa auringonvalossa. Jossain vaiheessa myivät myös SX-70 salamalaitteita, itse olen taas aikoinaan hankkinut pienen varaston Flashbareja joten ei ole ollut tarvetta sellaiselle.
Yhdeksänkymmentämillinen on minusta henkilökuvaukseen varsin hyvä. Itellä on f4 valovoimainen ja se on ihan riittävä. Myös f2.8 löytyy mutta se ei ihan ole hyvässä kunnossa. Jännä bokeh tulee sillä.
Miksi ylläolevan kirjoittamista piti epäröidä? Eihän siinä ollut mitään epäilyttävää tai kenenkään tai minkään mollaamista. Sisällöltään kaikin puolin aivan positiivinen ja uskottava viesti.
Nämä aina hieman poukkoilevat niille syrjäpoluille. Nyt en vain ollut varma otsikon sisällöstä. Kielsikö se muun laitteen aikaansaaman kuvausinnon? Pahoittelen, jos tuotin mielipahaa Leicaihmisille lapsellisine kommentteineni. Kapa (itsetulevaa kuvaa ihmettelevä höperö)
Olisi kannattanut, sillä se olisi ehkä antanut mahdollisuuden useampiin ja hienoimpiin Leicoihin Kapa
No niin, JV. Enpä jatka enempää. Harmitonta huulenheittoa ainakin puoleltani. Sen verran kuitenkin, että on tuo Fujin X-Pro2 (s)oiva peli. Melkein kuin Leica. Tämä on mutua, sillä Leicalla en ole koskaan kuvannut, kädessä vain pitänyt. Meinasi pudota. Kapa
Mitä kaksiemulsio oikeen tarkoittaa? onko se samanlainen molemman puoleinen emulssio kuin röntkenfilmissä
Jäin tässä hiukan miettimään. Vuosikymmenien jälkeen innostuin säheltämään filmien kanssa. Ajattelin, että jos nyt sitten vaikka Leica. Kuvaus innostukseni on kuitenkin satunnaista ja Leicat tuntuivat kallilta. Tiedän kyllä, että jos on vähän rahaa niin kaikki tuntuu kalliilta. Huomasin kukkarolle sopivan pienen Leica CL:n . Kyselin siitä eräältä Leica asiantuntijalta, mutta hän totesi etten sillä tule saamaan sellaisia kuvia kun luultavasti toivon. Suljin toimii hänen mielestään epävarmasti. On ikäänkuin laitteen ominaisuus. Kysymykseni kuuluukin, että miten tämä laite eroaa muista saman valmistajan erinomaisiksi tunnetuista tuotteista ? Olen todella utelias kuulemaan asiasta tietäviä.
Leica CL EI OLE M-leica vaan pieni kompakti pokkari joka kyllä käyttää samoja leica bajonetin avulla kiinnitettäviä Obiskoja. Siihen minolta suunnitteli kolme aika näppärän kokoista kakkulaa: 28mm-40mm ja 90mm ja niihin rungossa on helokehät. Nuo 40 ja 90 ovat leica kuvaajien suosiossa mutta 28mm vaikka on optisesti käypä, on siinä rakennevika: Kittaukset sisällä linssiryhmissä tuppaavat irtoamaan ja syntuu "white spots" eli valkoisia pisteita, jotka pilaavat muuten OK optiikan. Tästä syystä niitä mm. Ebayssa on saatavilla todella halpan hintaan, mutta "älä mene halpaan" Itse runko CL ja sen minolta brändätty kaksonen on joskus M kuvaajan back up runko, ajalta jolloin M2-M3 ja M4 rungossa ei ollut valotusmittaria. M5 ja siitä eteenpäin on... En oikeasti kyllä usko että miksi sillä ei saisi sellaisa kuvia kun haluat. Jos mittari ja suljin toimii, loput on kiinni optiikasta, filmistä ja jälkikäsittelystä. (LSF Foorumille ei kuitenkaan ole yrittämistä leica CL kuvilla, senverran on porukat "puristeja ja niuhottajia"...) [/quote] Kiitos vastauksesta ! Sinne LSF-Forumille en aio yrittää. On erikoismiesten foorumi. Kuukkelista löytyi tietysti paljonkin aiheesta. Mm tämä melko hauskastikin kirjoitettu vertailu. https://www.casualphotophile.com/2016/05/23/why-i-choose-the-minolta-cle-over-any-leica-m/ En kuitenkaan mistään oikein löytänyt vahvistusta CL:n sulkimen epämääräiseen toimintaan, josta eräs asinatuntija minua varoitti. No, täytyy jatkaa kuukkelointia, ehkä.
Ostin pari vuotta sitten Minolta CLE:n minttikuntoisena (ja hintavana) eBaysta. Kaikki toimi aluksi hyvin... Sitten ajattelin New Yorkissa käydessäni sillä katukuvata, mutta ensimmäistä filmiä laittaessani siellä kamera meni jumiin (harmitti kyllä pahasti). Kuvien otto oli sitten iPhonen varassa. Olihan mulla silloin myös Leica M3, mutta en sitä sitten olevinaan painavana ottanut mukaan matkalle. Suomessa sitten lähetin kameran tunnettuun huoltoon ja sen jälkeen kamera kyllä muuten toimi, mutta ajat olivat mitä sattui muistaakseni pitemmillä suljinajoilla. Sitten myin sen pilkkahintaan pois ja pitäydyn tällä hetkellä filmille kuvatessani Leica M6:ssa vuodelta -85, joka on kesällä tehdyn Wetzlarin huollon jäljiltä kuin uusi.
Pitää sulkimen olla jo surkea että ei kestä meikäläisen serpentiinirullan napsu määriä Periaattessa jos saisin edes pidellä Leicaa( mitä niistä ? ) kädessä ...sitähän voisi lämmetä
Kimo, melkein veikkaan että kun ensimmäistä kertaa pidät M-rungon käsissäsi, se on menoa. Uskon että silloin ymmärrät mikä niissä kiehtoo. Sen verran sinulla on ollut erilaisia kameroita mihin vertailla. Mikä tahansa M-runko on hyvä, itselläni ollut M6TTL, M6, M4-P ja nyt M4. Kanadassa valmistettu M4-P on aivan yhtä hyvä ja hieno kuin Saksassa valmistetut M-rungot. Näidenkin hinnat ovat vaan noussut viime aikoina, ei taida enää ihan halvalla saada. Ennen hintaero oli selkeä.
Hyvä väline on sellainen joka "katoaa". Sen tuntee niin hyvin ja se toimii niin varmasti, ettei itse välineeseen kiinnitä (enää) suurta huomiota. Ajatus kulkee välineen läpi. Siinä filmi M on erityisen hyvä. Aina mukana, käyttövalmis, sama, varma ja tuttu. Voi keskittyä ajattelemaan kuvia. Nyt käytössäni on toista vuotta Wetzlarin uudella tehtaalla tehty MP. Jotta käyttövarmuus olisi mahdollisimman suuri, varaosat ja huolto varmasti saatavilla ja jotta kameran patina olisi vuosikymmenen päästä oman elämäni aiheuttamaa, ei toisten.
Uudessa kamerassa on etunsa. On tehdastakuu, varaosien saatavuus, kulumattomat osat, vakuutus todennettavasta arvosta, varmasti ehjät eristeet roiske- ja pölysuojaukselle etc. Kun on kerran matkustanut kalliilla ja kuvannut 5-6 rullaa hyvää materiaalia suljinviallisella kameralla (R6.2 omassa tapauksessani) niin eipä ole paluuta ihan loppuun ajettuihin vintage-laitteisiin.
Kyllä kyllä mutta jos ostat vaikkapa eBaysta mintin kameran niin harva sitä käyttää " hutiloiden ", oli takuu tai ja useimmiten ei Harvoin saa mint kuntoisen klassikon takuulla .
Kaikella kunnioituksella Leica M-kuvaajia kohtaan, mutta tuo ylläoleva kyllä pätee varsin pitkälle yleensäkin vähän automatisoituun mittaetsinkuvaamiseen. Siihen on paljon muitakin kameroita kun Leica, ei tuo ylempi taida kuitenkaan olla mitenkään erityisesti tai pelkästään Leica M-kuvauksen ydintä...