Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Alvar Aalto-museon kuva-arkistoon pääset katsomaan, kun hankit ensin luvan. Sen saat helpolla. Kapa P.s. Viimeksi olen pimiössä vedostanut vuonna 2000, joten nykymateriaaleista en osaa sanoa mitään.
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Rutiini auttaa karsimaan suurimpia koevedosmääriä. Pimiössäkin oppii kyllä näkemään negan tiheydestä ja suurennosuhteesta valotusaikoja hyvinkin lähelle kohdalleen, joten aikaa ja paperia säästyi. Se oli tärkeää silloin kun mm. suurten yritysten tiedotuskirjeitä lähetettiin maailmalle ja mukana olleet kuvat olivat kunnollisia valokuvia - ei liitetiedostoja. 10 000 käsin tehdyn printin jälkeen sitä oppi kaikenlaista... Asiahan on tietysti toinen kun tehdään vaikkapa näyttelykuvaa. Aikaa menee ja paperia roskiin ainakin multa kun valottelee kuvan eri osia eri suodatuksilla ennen kuin on tyytyväinen.
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . No ei kovin ole ajatuksen kanssa tehty jos 10 000 kappaletta pitää oppiakseen tehdä.
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Työskentelytapojen vakioimisen lisäksi valotuksen määrittämiseen on monia konsteja aina valotusmittareista harmaakiilafilmiliuskoihin. Näillä eväillä harjoituskappaleiden määrää saa vähennettyä, jos helposti vedostettavien negatiivien (zone tms) tuottaminen onnistuu.
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Laakakuvauksessa voi koheltaa aika urakalla jos ei ole tarkkana.Ihme kun en ole saanut kuin kaksi tuplavalotusta vuosien saatossa
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . No juu, myönnetään. Minä en osannut ihan niin hyvin, se osa Kapan jutusta ei aina toteutunut. Joskus kyllä, siis jos saman tyyppisiä, esim. saman kuvaustilanteen ruutuja oli tehtävänä. Kun vaillinaisilla kyvyilläni yritin tehdä näyttelykuvia, tein vain yhden per pimiösessio. Yksi ilta yhtä kuvaa, sitten toisena iltana toista. Hankalampi nega, niin kyllä siinä paperia meni. 10-15 arkkia koepalojen jälkeen ei ollut mikään harvinainen tilanne. Eivät ne jäljellä olevat kuvat mitenkään häpeile sen enempää päivänvaloa kuin keinovaloakaan.... Aikansa tuotteita, ei niitä tosin kovin montaa ole tallella. Negoja on, paljon.
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Ainahan se on hauska kehittää kaksi ruutua: toinen valotettu kahdesti, toista ei ollenkaan....
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Do diin. Tuottiko kommentti tyydytystä ? Kun tehdään vauhdilla tasalaatuisia kuvia käsityönä, siinä on oltava rautainen rutiini. Ei asiakkaille tehty sutta ja sekundaa. Isompien asiakkaiden kuvat matkustivat pallon joka puolelle ja (lähes) aina heidän omista negoistaan. Jos niitä ei ollut piti osata reprota - ja kunnolla. Joskus oli todella kiire, joskus olisi joutanut leikkimäänkin.
Vs: Filmikuvauksen arvaamattomuus kiehtoo . Joo ilmeisesti puhuttiin eri asioista, ite puhuin "näyttelyvedoksista". Mutta aika sama mulle jos joku saa 3 lapulla vedoksen ulos pimiöstä, ja on siihen itse tyytyväinen niin mikäs siinä, minä en saa.