Niin, kummassakin tyylissä on etunsa! Digi on tarkka, riippuen tietty linssistä ja kennosta ja varsinkin yökuvauksessa se on oikeastaan paras. Turussa kävin just ja otin kodakin Portra800:lla Aurajoen valaistuksesta kuvia ilta hämärässä. Mielenkiinnolla odotan, et millasii tuli
Yli kymmenen vuotta sitten avatun ketjun otsikkokysymys on merkityksetön, nulliteetti. Sitä vastoin ketjun avaajan, jäsenen Juke.K:n ensimmäisen viestin kysymys ja pohdinta on edelleen ja jopa kasvavassa määrin tärkeää, ehkäpä jopa ajankohtaisempi kuin koskaan. Laajentaisin Juke.K:n kysymyksenasettelun: ”Mikä siinä on että järjestään näyttä siltä että hyviä filmikuvia ei enään oteta.” muotoon ”Mikä siinä on että järjestään näyttää siltä että hyviä kuvia ei enää oteta?” Jokainen ns somekuvien ottamista edistyneempi kuvaaja tunnistaa tämän. No, toki esim. näyttelykuvat - julkisesti esille laitetut valokuvat ovat järjestään kyllä aivan sitä harrastajakuvaajien kuvien terävintä kärkeä - olipa sitten kuvattu digillä tai filmillä. Viimeksi ihailin Vuoden luontokuvanäyttelyn kuvia, uskomattomia otoksia kuvaajilta. Mutta ns kuvavirran kuvat kasvavilla somealustoilla tyhmentävät katsojia nopealla vauhdilla. Se ei ole hyvä kuvan arvostuksen kannalta.
Valokuvauksen perusteoksia on nykypäivänä Seppäsen Valokuvaa ei ole. Siitäkin voisi sanoa, että se on ajankohtaisempi nyt kuin koskaan ennen. Samoin Stefan Bremerin näyttely Hakasalmen huvilassa on ajankohtaisempi tänään kuin eilen. Ei tänä päivänä kukaan kyseenalaista sitäkään, että "laadukkaasti" ja "arkistoitavasti" tekstiä tuottavat muutkin kuin konekirjoittajat.
Minusta filmin ja digin välistä eroa ei tarvitse oikeasti ollenkaan pohtia, ei sillä ole mitään merkitystä, kumpikin tekniikka tuottaa laadukkaita ja oivaltavia kuvia. Toki on selvää, kun tekniikka ei ole ihan kokonaan valmis, että hyvin toteutetut vaikkapa neulanreikäkuvat filmille ova välillä käsittämättömän hienoja tai jotkin super-syväterävät palkkikameroilla tehdyt kuvat. Mutta pääsääntöisesti kuvan laatu ei riipu tekniikan tai kameran valinnasta, Nikon vs. Canon, vs. Leica ovat samalla viivalla, joka oikeastaan on todella hyvä asia, tekniikan/kameran merkitys hyvin kuvien suhteen on todella paljon kaventunut. Aidosti ilmaisulla ja sillä mitä katsoja kokee kuvaa katsoessaan onkin yllättäen nousemassa ansaitsemaansa arvoon. Voisi sanoa, että viimeinkin, hyvä! Itse esim. koen kännyköiden tuottaman kuvanlaadun niin hyväksi, että kuvaan suurimman osan kuvista juurikin mukana kulkevalla kännyllä, enkä häpeä esittää kuvaa, joka on yhtä harkittu kuin olisin sen vaivalloisemmin filmikameralla tuottanut. Edes tuo vaivalloisuus ei ole rakentava ajatus, koska kuvaan ihan yhtä vakavissani filmillä, digillä ja harkiten myös kännyllä, vaikka usein kännyllä on oikeisiin kameroihin nähden huomattavasti jopa vaikeampaa. Kun näkee kuvan mielessään ja puhelin ei taivukaan sitä tuottamaan on välillä aika turhauttavaa. Kun mennään 5 vuotta eteenpäin on puhelimet jo niin hyvä, että tämä kirjoitus tai avautuminen on absurdi.
Itse asiassa luulen, että hyviä kuvia tehdään enemmän kuin ennen, ja parempiakin kuin ennen. Niin tekninen kuin ilmaisullinenkin laatu on noussut kohisten. Asiaa saattaa hämätä se, että nykyään julkistetaan paljon kuvia, ja sellaisia arkipäivän bulkkikuvia, joille ei entisajan maailmassa ollut julkistamiskanavaa. Kyllä niitä sekulikuvia otettiin ennenkin, ja paljon. Ne vain pysyivät Eirin pakkaajien ja kuvaajan välisinä, eikä niitä perheenjäsenien lisäksi ehkä juuri muille näytetty. Nykyisin niillä on saman tien maailmanlaajuinen levitys. En ole nyt muutamiinkaan vuosiin seurannut esim. SKsL:n näyttelyitä, mutta joskus takavuosina taso oli kyllä melkoisen heikkoa. Oletan, että se on paljonkin parantunut nykyisellään. Yksi siihen suuntaan vaikuttava seikka on porukan olennaisesti parantunut kuvankäsittelytaito. Se auttaa niin teknisen kuin ilmaisullisenkin osuuden laadun parantamiseen. Se missä tuo Konan kysymys ”Mikä siinä on että järjestään näyttää siltä että hyviä kuvia ei enää oteta?” on tosi ajankohtainen, on mustavalkovedosten osuus. Kunnollisesti vedostettua mustavalkokuvaa en ole nähnyt vuosikausiiin. Luulen, että se taito ja harrastus on nyt vain kadonnut (vaikka tässä taannoin jossain keskustelussa muuta väitettiinkin "osaamisen säilyttäjien" puolusteluksi.)
Joo, mä oon sitä mieltä, et tosiaan jengi ku tänäpäivänä vetää tyylii sarjalla kännykkä kameralla kuvia ja sit niitä on miljoona siellä luurisasa ja luuri jumissa, niin ne kuvat on kyllä täysin merkityksetöntä bittivirtaa ja kaikkien saatavilla tarvittaessa. Ei niissä kyllä paljoo ajatusta oo. Eikä siinä, kukin tyylillään. Mut filmi kuvaaminen on opettanutsen ainakin itselleni, että ei ihan huvikseen viitsi laukaisin pohjassa kävellä joka korttelin ympäri vaan ihan tulee harkittua, et mitä kuvaa ja miten kuvaa. Sit tietty se on siirtnyt myös digiin. Eräs kaverini kan ssaattaa ottaa yhdellä pikku reissulla tyylii 800 kuvaa ja sit se istuu koneella viikon ja saa niistä valittua 2 hyvää. No onhan sekin oma lajinsa, en mä sillä
Se on tiedetty jo pitkään, että mitä suuremman työn takana kuvan ottaminen on, sitä parempia kuvat ovat, koska kuvausprosessin kestäessä ehtii miettiä kaikenlaista. Sen vuoksi suosittelen palkkikameralla kuvaamista eli noin niinku pähkinänkuoressa, että mitä isompi filmi, sitä parempi kuva.
Riippuupa paljon siitä, mitä kuvaa. Tuttavani kuvaa oikeastaan vain lintuja lennossa, ja on saanut aikaan melkolailla upeita otoksia. Aikojen kuluessa, ja kuvaamalla paljon. - En suosittelisi palkkikameraa siihen tarkoitukseen.
Ehkä tämä on kulttuuriero nykyaikaan ja menneisyyteen. Minä itseni menneisyyteen lukien koen, että kuvaan kännykällä ihan siinä kuin kinollakin, harkiten ja huolellisesti. En ota kuvaa, ellei sillä ole onnistumisen edellytyksiä. Kuvia syntyy ehkä 6-10 kertaa enemmän kuin on ns. julkaisukelpoisia, eikä tuo suhde poikkea kinofilmistä kohdallani. Nykyään samaan suhteeseen mahtuu myös ne tuplavalotukset, joissa kokeilen hiukan eri lähestymistapaa kuvalle, jota ei filmiaikana raaskinut tehdä kustannusten takia.. ehkä sitä on jotain oppinut kun tuo suhde on aika hyvin pysynyt. Känny on vain kamera, siinä kuin palkkikamerakin on, tai huippunopea ammatti FF-runko. toisin sanoen, ei ne välineet, vaan ihan oma tolkku mitä tekee. Luulo, että räpsimällä sata kuvaa kohteesta tekisi onnistumisen paremmaksi verrattuna siihen, että harkitsee mitä tekee on väärä, enkä sano etteikö intuitiolla kuvaaminen olisi hyvä, "harkittu intuition käyttämien" kaikista parasta.
Kuvamäärä riippuu siitä mitä kuvaa, esim nuo Sakenkin mainitsemat lentävät linnut, siinä kun harkitsee, lintu on jo muuttamassa etelään, Sama pätee kaikkeen vauhdikkaampaan urheiluun. Silloin kun kohde on staattinen tai kuollut, voi rauhassa miettiä ja harkita sommittelua, valotusta ja aukkoa.
Kysymyshän ei ole kuvamäärästä, vaan harkinnasta kuinka tavoittelee kuvaa. Joku kohde vaatii paljon yrityksiä, kuten yllä sanoit, mutta ei niitä voi toivoa moottoriperän avulla saavansa, jos ei harkitse kuinka yrittää. Sojottamalla kohti ja painamalla laukaisinta 10/kuvaa sekunnissa ei saa, ellei mieti kuinka yrittää tähdätä, sommittelua, polttoväliä ja rajaustakin, ehdottomasti tarkennusta vaikka olisi millainen automaatti. Eli kuvaa ei saa määrällä, vaan järjellä ja kokemuksella.
Jonkun nopean linnun kanssa, nimenomaan moottorilla, silloin on pientä toivoa, että jossain ruudussa saattaa olla kaikki taivaankappaleet kohdillaan, esim. sääksen syöksy on niin nopea, että seuraaminenkin on ihan herrassa, joskus kaikissa ruuduissa on lintu kokonaisena, toisessa sarjassa ei ehkä yhdessäkään. Tarkennus on tietysti mahdoton ellei ole hyvä seurantatarkennus, käsin se olisi kutakuinkin mahdotonta, ellei ole muutaman sadan metrin päässä. Oletuksena on tietysti, ettei ole eilen aloittanut harrastusta, silloin ehkä voi olla tuollaista, että sohotetaan johonkin ja pidetään laukaisin pohjassa ja vedetään vaikkapa 120 kuvaa sekunnissa.
kenellä on sellainen kamera joka ottaa 120 kuvaa sekunnissa?.. Konepistoolin nopeus on noin 800 laukausta minuutissa, rynkyn 700 laukasta minuuttissa ja mun edellinen Mark II otti 8,5 kuvaa sekunnissa, eli 510 kuvaa minuutissa. Joku huhu kertoo, että EOS ottaa nykyään 10/kuvaa sekunnissa on joka on 600 kuvaa minuutissa. Vastaan itse, sellaista kameraa, joka ottaa 120 kuvaa sekunnissa ei ole olemassakaan. Filmikuvaus on kai 30 kuvaa sekunnissa ja nopeutettua tuplaksi 60 kuvaa, mutta laatu ei ole FF tai kinovastaava.
Mulla on ollut semmoinen reilut 3 vuotta, tosin silloin pitää tyytyä jpgiin, raakana 20 kuvaa sekunnissa 45,7 meganen kenno.
120 kuvaa täydessä koossa jpg:inä millä tulee kuitenkin varsin mainiota jälkeä silläkin. Luultavasti kaikki urheilukuvaajat kuvaavat jpg:tä.
Ehkä uskot itse, mutta yksittäisen ruudun sisältö tuskin vastaa samaa kuin yksittäin olisi otettu. Oletko muuten kokeillut, tuleeko 120 kuvaa, jos painat laukaisinta yhden sekunnin, vai olko sittenkin Nikonin prosuurissa vaan? 64 Gt korttihan täyttyy muutamassa sekunnissa tuhansilla kuvilla, täyttyykö? Suosittelen ottamaan yhden kuvan staattisesta "kuollesta "kohteesta ja sitten tuollaisen purskeen ja vertaaman sisältöä keskenään.. ei ehkä ihan samalta näytä, vai näyttääkö?
On ja luultavasti kaikki moottoriperillä, ainakin Hautalalla oli melkoinen filminkulutus ja varmaan muillakin, toki on joku varmaan saanut yksittäislaukauksenkin onnistumaan, mutta lienee harvinaisempaa ja vaatii samanlaista panostusta kuin Hautalallakin, kuinkahan moni siihen olisi vaimis? Turha tätä enempää on jankkaa, käy ottamassa se lentokuva jostain petolinnusta niin katsotaan kuinka se onnistuu