Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Mietin tuota Juke K:n "jotakin uutta". Toisaalta ymmärrettävää, mutta toisaalta: milloin viimeksi on kuvattu jotakin uutta? Kaksoistornien tuhoutuminen, matkustajakone törmäämässä pilvenpiirtäjään? Se oli uutta. Mutta aiheen puolesta kaikkihan on kuvattu jo ajat sitten. Täällä nähdyt söpöt kissat ja koirat, purot pitkällä suljinajalla, auringonlaskut ja saaret, kaupunkinäkymät, studiomuotokuvat ja niin edelleen, kaikki on kuvattu (luultavasti kirjaimellisesti) miljoona kertaa. Kuitenkin eittämättä jotkut kuvat ovat hyviä, toiset eivät. Oma kokemukseni on se, että aiheen uutuus tai harvinaisuus ei ole se olennainen tekijä. Vaikka Bill Brandtin tai Lewis Morleyn (jota juuri äsken katselin) aiheisto on varsin tuttua, on kuvissa kuitenkin "se jokin".
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Pentaxforumsilla on kaveri, jolla on tapana ottaa samassa sessiossa osa filmille ja osa digille. Linssit ja mallit pysyvät samana. Filmitulokset ovat niitä mihin silmä pidemmäksi aikaa jää. Esim. http://www.pentaxforums.com/forums/12-post-your-photos/246304-people-piper-film-digital-low-light-high-isos.html
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Kysymyksen on parisenkymmentä hyvää vastausta, mutta tähän yhteyteen sopinee vaikkapa viittaus edesmenneen inkakulttuurin laskentaan. Hehän käyttivät solmuja naruissa laskennan välineenä. Jos otat kaksi narunpätkää, joissa kummassakin on kaksi solmua, ja solmit ne yhteen, saat narun, jossa on viisi solmua.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Toinen hyvä vastaus löytyy geometrian puolelta. Jos otat neljä neliötä, ja asetat ne kuvioksi kaksi päällekkäin kaksi rinnakkain, saat kuvion, jossa on viisi neliötä. Jne jne jne...
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Juken aloitus on vallan mainio - minusta, ja jopa perusteltu. Olen monesti kertonut mielipiteenäni sen, että digillä otetaan hurjasti kuvia joista sitten valitaan joku käsittelyyn, tämä siis ilman näkemystä, kunhan roiskitaan, niin jonkun kuvan on oltava riittävän hyvä julkaistavaksi. Filmikuvaus on ollut AINA hidasta ja harkitsevaa, lopputulos on ollut ajatuksena jo ennen kuvan ottoa, mutta entäs nyt, kun maailma on mitä on, eli digikuvaaja sukupolvi ei tiedä mitään harkinnasta ja sommittelusta, joten KOKEILUT filmin kanssa menee pieleen, koska ei tiedetä mitä haetaan. Valotuksia ei voi ottaa useita samasta kohteesta kuten digillä, tai siis jos kohde edes vähän liikkuu, niin homman on oltava kerralla kunnossa. Kohteen staattisuus, minkä oletin olevan Juken yksi aihe, on ominaista nykyisille filkka kuville, ei siis mitään oikean hetken street kuvia, ne on nykyään historiaa. Jos taas haetaan todella laadukasta kuvaa, niin ollaan ihan eri aiheessa, ja sitä ei JUke ymmärtääkseni tarkoittanut. Ymmärtääkseni kyse on meidän kaikkien alentumisesta huonommalle tasolle kuvaamisen ja näkemisen suhteen, ei ole enää tarvetta ennakoida, harkita, suunnitella , sommitella jne, vaan räiskitään riittävästi, jotta joku kuva on kohtuu ok.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Aikoinaan tuli VAT kuvattua filmille, oli se vaan sensorttista räiskintää että sai juurijajuuri tarvittavat kuvat jotka jurylle kelpas. VEAT tuli tehtyä digillä, tulihan niitä kuvia silläkin, mutta ei se ollut mitään räiskintää, vaan ennalta suunniteltua ja kuvaushetkellä valoja valotusmittarilla mitaten, ja kuvista näki mitä pitää muuttaa hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Onhan se tunnettu tosiasia että otettujen kuvien määrä ei auta yhtään mitään jos kaikissa kuvissa on samat viat. Eli filmikuvaaminen on räiskintää ihan yhtä helposti kuin digikuvaaminenkin.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi En osaa nähdä mitään eroa kinofilkalle ja digille kuvaamisen filosofiassa. Noita "harkintoja" ja "sommitteluja" aina puheissa korostetaan, mutta näkis vaan. - Isommat filmikoot ovat sitten tavallaan eri juttu, ne pakottavat tiettyyn suunnitelmallisuuteen. Ei se filmiaikanakaan mikään ihme ja erikoisuus ollut, jos 30-40 rullaa kinoa meni yhden vaikean kuvan tekemiseen. Pari rullaa kuvattiin, ja sitten huomenna kehityksen jälkeen taas pari rullaa jne. Mainoskuvaajilla semmoinen 40 rullaa yhteen juttuun oli ihan tavallista - tosin sitten kai muunkinlaisia keikkoja oli. Moottoriperät vetivät sellaista 5-9 kuvaa sekunnissa, jotkin erikoiset kameramallit nopeamminkin. Joku sitten tuumaili kuviaan, joku räiski. Ihan samoin kuin nykyisinkin. Matt Stuart (katukuvaajista tunnetuimpia) kertoi joskus, että nopeaa toimintaa vaativaa tilannetta lähestyessään hän räpsii sokkona 6-7 ruutua ihan vain verrytelläkseen sormia, että sitten toimivat juohevasti kuvaustilanteessa. (Kuvasi Leicalla....)
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Kerro samaan hengenvetoon miksi kuuluisia valokuvaajia kuvaa laakafilmillä vieläkin ja miksi filmi kiehtoo? Eikös sen pitänyt kuolla jo ajat sitten Toki ymmärrän jos pitää henkensä pitimeksi kuvata häitä tms
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Luulenpa, että ne mainitut kuuluisat kuvaajat saisivat digilläkin aikaan hyviä kuvia. Tuskin se "tulee paremmin harkittua, mitä kuvaa" on heille se juttu. Syitä voi olla monia - mieltymykset yms. Ja vaikkapa teoksia ostavan keräilijäporukan arvostukset - jos vedoksia myydään vaikkapa vain 10 000 taalaa kpl, on jollain konstilla saatava aikaan vaikutelma, että kyseessä on erityinen ja hintansa väärti taideteos.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Sakke avas hiukan asiaa. Kinolle kuvaaminen ja digi on ihan sama asia. Olen samaa mieltä. Ja ne kino ruudut on auttamattomasti surkeita. Pitää olla todella hyvin onnistunut valotus että siitä saa kaiken irti. Isommman koon filmikameroissa on sitten hiukan enemmän mahdollisuuksia. Mutta ne rajoittaa sitä kuvaamista hiukan. Pitää olla kova tekijä että psytyy samaan. Ja ehkä nämä tämän päivän teijät ei sitä ole. Varmasti tältä kantilta katsoenkin asia on juuri sitä mitä meinaan.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Mistäs tämä "filmikuvauksen" kyseenalaistaminen sai tuulta purjeisiinsa? Eihän esim. täällä kuvia katsellessa voi näistä www-kuvista päätellä, ovatko ne kuvattu filmillä vai digillä? Jos tekee kummasta vaan loivasävyisen siksi, että se kuvaa tilannetta ja aihetta parhaiten, ei ketään kiinnosta. Kun saman ruudun (ihan sama millä otettu) tekee vahvaksi ja voimakkaaksi (vaikka se ei mitenkään kuuluisi aiheeseen), on palaute pääsääntöisesti positiivista. Melkoisen mahdoton kuvitella ketjun aihetta tältä pohjalta.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Kyllä digillä puolensa on kehittymisessä. Filmikuvaamisessa on monia vaiheita kameran käytön lisäksi: - filmin kehitys - pinnakkaiset ja/tai skannaus - kuvien valinta - pölyn poisto negasta - koepalaprosessi - ensimmäinen koko vedos - siihen lisävalotus/varjostus merkinnät ja niiden tekemisen harjoittelu pariin kertaan - toinen koko kuva - vielä lisää merkintöjä - joka välissä täydellinen kuivaus, jotta sävyt ovat todelliset Sama joka kuvalle. Digillä - samanlainen kuvaus - tarvittaessa uusinta, jos esim. histogrammi ei näytä halutulta - kuvat koneelle - kuvien välitön selaus isolta näytöltä - kuvien valinta esim. pisteyttämällä - kuva auki konventteriin siitä perussäädöt korkeintaan minuutti - kuva auki photosoppiin ja duplikointi - duplikaattiin esim. tekstityökalulla merkinnät siitä, mitä tekee mihinkin kohtaan. - monta eri vaihtoehtoa tehdä halutut toimenpiteet - layerit, jos joku menee pieleen, niin peruutus tai läpinäkyvyyden säätö jne. - yleensä 15-30 min/kuva, jos ei mitään kuvien yhditämistä tms. - haluttu tulostuskoko kalibroidulta näytöltä omalla tulostimella halutulle paperille, vain yksi tulostus riittää, ei hukkapaperia - digituloste on eittämättä laadukkaampi kuin pimiötuloste (ellei tekijänä todellinen huippuvedostaja a la Takala, Bremer tai Sammallahti) ja kenties sittenkin digituloste on laadukkaampi Johtopäätös: Digillä saa lopullisen paperikuvan huomattavasti nopeammin kuin perinteisellä menetelmällä ja yleensä laadukkaammin, ainakin, jos tulostin kotona. Seuraus: Voi siirtyä uusiin kuvaustehtäviin, ei ole ahdistavaa tunnetta siitä, että vanhatkin negat on vedostamatta, mitä järkeä lähteä ottamaan uusia. Seurauksen johtopäätös: Digikuvaaja käyttää aikaansa enemmän varsinaiseen kuvaukseen. Mutta kumpi on hauskempaa, on jokaisen oma ratkaisu.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Valokuvausala on laaja, aiheitakin on laidasta laitaan. Jos on tullut kuuluisaksi laakafilmillä kuvaten, niin varmaan on hyvä jatkaakkin sillä linjalla. Toisia filmi kiehtoo, toisia ei. Eikait filmin tarvitse kuolla, ihan vapaasti mun puolesta voitte sitä käyttää. Hääkuvaaminen alkaa nykyään olemaan hullun hommaa, ennemmin teen mieluummin muuta henkilökuvausta mutta ei sitäkään oikein laakafilmillä kannata kuvata.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Ihan omista lähtökohdista asiaa aloin miettimään. Kuinka monta hyvää filmikuvaa olen viimevuonna saanut aikaseksi. Olen kovasti harrstanut ja tehnuyt sitä sun tätä. Oikeesti mukavaa harrastamistahan se on ollut mutta kuvien paremmuuden vuoksi ei ole mitään järkeä kuvata filmille. Puhun vain itsestäni. Ja olen joidenkin harrastusta kuvaavien kanssa jutellut niin sama juttu. Kiva on harrastaa mutta ei sillä parempia kuvia saa.
Vs: Filmikuvat surkeampia kun digi Olet todella oikeassa. Filmikuvauksen ongelma on se, että sillä ei laadussa voi kilpailla digin kanssa kuin vasta isommissa kokoluokissa ja tämähän taas johtaa siihen, että laadukas filkka kuvauksen tavoite johtaa siihen, että vain harvat ison koon kuvaajat jaksavat jatkaa kuvaamista filmille. Harrastus on toivottavasti vain harrastus, ja jos niin on, niin eihän tässä mitään ongelmaa pitäisi olla, no kuin se, että digikuvaaminen "pilaa" kuvausharrastuksen perimmäisen tarkoituksen, senhän ei pitäisi olla dokumentointia, vaan oman näkemyksen kertomista, joskus enemmän tai vähemmän laadukkaalla tavalla, mutta kuitenkin.