Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto no tiff vs jpg nyt ei ole edes väittely, 8bit vs 16bit... vertaa vaikka nintendoja, ero on huomattava toisessa on 65536 väriä ja toisessa 256 per kanava. 16bittisessä siis 256 kertaa enemmän väriarvoja... tai 48bit värikuvana ois kait se oikea termi. kolme 16bittistä kanavaa. yksinkertaista matikkaa, enemmän on enemmän. täytyy sanoa että en täysin ymmärrä miksi joku välttämättä haluis käyttää 8bit tiedostoja, ellei ole pakko.. siis, ohan koneet nykyään sen tasosia että 16bit sujuu hyvinkin sulavasti. käytännössä 8bit tiedoston säätäminen on kuin paluu 80 luvulle. kovalevytilan säästäminen ois varmaan se järkisyys käyttää 8bit tiedostoa... silti säätäisin kaiken valmiiksi 16bit avaruudessa ja tallentaisin sen sit 8bit muotoon kun on valmis. en tiedä, jokanen tyylillään juttuja varmaan... tuli mulle vaan yllätyksenä. ps. se hommahan on se, että ei niitä eroja näekkään.. koska ei printti tai monitori toista sitä värimäärää, mutta ne värit on olemassa.. siksi ne erot tulee esiin kun kuvaa säätää.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Ihmiset kuvaavat 8-bittisiä jiipekkejä koska a) se on kamerassa oletusarvona b) kaikki muutkin kuvaavat sitä c) he eivät tiedä mikä on tiff tai raw d) jos tietävät niin ainakin raw kuulostaa hankalalta tai tekniseltä e) he ovat tyytyväisiä jiipekkeihinsä, eivät siis kaipaa kuviltaan sen enempää, mihn liittyen epäilen, että a) valtaosaa järkkäreilläkin otetuista kuvista katsotaan noin kaksi kertaa, kerran takatelkkarista, toisen kerran kun kuva on ladattu koneelle b) sen jälkeen kuvat unohdetaan ja c) kuvan laatu kiinnostaa kuvaajaa tasan sen verran, että kuvasta näkee mikä on pääkohde, että Elviira-tädin erottaa Jalmari-sedästä. Tässä ei tietenkään mitään moitittavaa ole, kukin taaplaa tyylillään, mutta näillä arvioilla en lainkaan ihmettele sitä, että jiipekki lienee yleisessä käytössä.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Jukkis, kyl tossa c:n lamppukuvassa näkyy liu'ut rumasti. Mä teen yleensä itse niin, että jos kuvassa on liukua tai meinaan tehdä vinjettiä niin tärkeissä jutuissa vaihdan kuvan 16-bittiseksi ja säädän. Liukumat kestää silloin paljon paremmin. ps. tai näin muistelen... :
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Siis vaihdat 8-bittisen kuvan 16-bittiseksi? Nerokkaat ovat algoritmit, jos tyhjästä osaa loihtia lähes 100% datasta. Tarkoititko, että kuvaat tärkeät kuvat 16-bittisinä? Tai RAW taitaa olla 14-bittinen, ellen ihan väärin muista. Kaksi bittiä ei ole käytössä. Eikös lopputulos ole yleensä kuitenkin 8-bittinen? JPG:inä kuvia yleensä näytellään.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto toikin kyl periaattees vois toimia, kyl se 8bit leivittyy 16bit tiedostoksi ja sillon sävyt eivät hajoa.. sävyjä ei tule lisää, mut 16bit tiedostossa on enemmän "liikkumavaraa"... mut kyl silti fiksumpi pitää tiedosto 16bit alusta asti.. itseasias voisin hupiin testaa tän tol lamppukuva, koska se orginaali on 8bit. ps. ei skulaa käytännössä .. ois tää pitänyt arvata kyl joo..
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto lopputulos on 8bit, koska aika harva monitori pystyy näyttämään edes 10 tai 12bit värimaailmaa... kysehän on siis teoreettisista väreistä joita tarvitaan laskemaan sulavat lopulliset 8bit sävyt tässä on hyvä esimerkki itseasiassa filkan ja digin erosta, märkäprinttin sävymaailma ei rajoitu mihinkään bitteihin, en tiedä mikä se on.. mutta veikkaisin että analoginen mv märkäprintti omaa huomattavasti suuremman sävyliukuman mitä 8bit inkjet printti... onkohan tästä asiasta väitelty jo?
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Yks juttu mun on pakko sanoa tässä vaiheessa, sori vaan. En ole koskaan saanut yhdestäkään valokuvasta raflaavia tuntemuksia kuvan teknisen laadun vuoksi. Kyllä se on aina ollut se sisältö, joka kuvissa puhuttelee. Ja alkuperäisen aiheen ympärillä pysyäkseni - THE GOLDEN HOUR! Tai vedetääs teknistä laatua sen verran takaisin, että vanha, rakeinen ja roskainen mustavalkokuva puhuttelee joskus, vaikkei sisällössä mitään mainittavaa olisikaan.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Joo, kyllä saattaapi olla, että oon tehnyt raakakuviin tai tiffeihin nuo jutut... Tai sitten en. Mulla on vaan jotenkin sellainen tunne, että oon oikeesti kääntäny jonkun kuvan 16-bittiseks ja silloin se on kestänyt paremmin sitä käsittelyä. Mut toisaalta, koska en oo varma enkä ihan muista, saa nää mun jutut jäädä omaan arvoonsa
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Joku taiteilija jossain sen hyvin sanoi, että se tekninen osaaminen pitäis olla itsestäänselvyys. Mun mielestä se sisältö yli tekniikan on ihan bulsshittia, jos et osaa edes sitä aivan perus pohjaa, eli tekniikkaa.. niin tuskin sun luoma sisältökään on kovin pitkälle kehittynyttä. Jos tekniikka tulee selkärangasta, oot huomattavasti vapaampi luomaan sitä mitä haluat.. kun jos et ymmärrä mitä oot tekemässä. Mun hieno metafora asiasta on, että jos ajat rallia.. etkä tiedä miten levyjarrut toimivat, kelaat vaan et painan tästä ja auto pysähtyy.. veikkaan että et oo kovin hyvä kuski. Verrattuna ihmiseen joka tajuaa mitä oikeasti tapahtuu kun sitä poljinta painaa. Toi tekniikan halveksunta tulee mun mielestä siitä, että on ihmisiä jotka painottaa tekniikka ylitse sisällön. Sanosin että sillon ollaan vielä aika alkutaipaleella kuvaamisen suhteen. Tai ei yksinkertaisesti kiinnosta muu kuin se tekniikka. Tai sit se halveksunta tulee siitä, että ei yksinkertaisesti itse ymmärrä mitään. Katos on olemassa biljoona kuvaajaa, ei tarvi tyytyä kuvaajiin joil on jotain sisältöä mut ei mitään teknistä osaamista tuoda sitä esiin. Tai toisinpäin, pelkkää tekniikkaa ilman sisältöä. Koska löytyy ihan tarpeeksi ihmisiä joilla tekniikka on selkärangassa jo niin syvällä, että voi keskittyä luomaan juuri sitä mitä haluaa. Sanosin että jopa ne ihmiset jotka luo matskua joka näyttää epätekniseltä, tekee sen hyvin tietoisesti käyttäen laajaa teknistä tietämistä hyväkseen. Muuten sä et luultavasti kykene toistamaan sitä mitä sä teet.. vaan tuottamaan jotain random sattumia.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Tekniikan hallinta mahdollistaa sen, että on mahdollisuus tuottaa sellaista ilmaisua ja valokuvaa kuin haluaa. T Jukka
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Johdat harhaan puhumalla tekniikasta yksikössä. On olemassa niin monenlaisia tekniikoita, ettei niitä kaikkia kukaan voi osata. Sen takia tuo vaatimus on kohtuuton. Kyllä vajavammillakin teknisillä taidoilla voi saada aikaiseksi hyvää kuvaa. Myös sellaista kuvaa joka on teknisesti hyvää. Pitää vaan tajuta pysytellä alueella jonka suurinpiirtein hallitsee. Tai jos joutuu tolanteisiin joita ei hanskaa, niin pitää opetella ja kysyä neuvoa. Mutta kukaanhan ei kiellä yrittämästä vaikka osaaminen ei olisikaan täydellistä. Kellä olisi? Mielestäni paljon selkeämpää näin kuin puhua levyjarruista.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Tää on vähän näiden nettikeskusteluiden ongelma, että yhteen vastaukseen pitäis änkeä joka ikinen tilanne... mä odotan että ihmisillä on myös järkeä joilla tulkita vastauksia (joka tää sunkin oli, tulkinta samasta asiasta.. ihan ok). Et kai sä nyt voi oppia mitään jos et yritä? Ei tässä siitä ole kyse että pitää syntyä timantiksi ja sit vaan loistaa... kysmys on siitä että _vaadi_ itseltäs sitä että ymmärrät, eikä sitä että nojataan omiin egon defensseihin kuten "en mä tarvi tekniikkaa, en mä ees tykkää tekniikasta" (koska en sitä vielä ymmärrä). Teknikka nyt sattuu olemaan sellanen demonisoitu valokuvauksen osa alue, mun mielestä pääosin sen takia että sitä ei ymmärretä. Ja sitä mitä ei ymmärretä, sitä pelätään ja väheksytään.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Värinegan hurjat dynamiikat tulevat (käytännössä) vain skannaajille. Perinteisesti vedostamalla tuohon ei päästä ilman isoa pimiöjumppaa. Värinegoja taas vedostetaan kotioloissa aika vähän, suurin osa (varmasti >95%) menee hybriditietä. Skannaus, prikkaus + säätö photoshopissa ja printtaus RA-4:lle. Sama pätee mv-filmiin. Vedostajamäärä on kuitenkin isompi. Ihmettelen yleensäkin tätä hurjan dynamiikan havittelua. Perus-mv -harrastaja kehittää filminsä suunnilleen valmistajan ohjeajoilla, suunnilleen sinnepäin. Dynamiikkaa lienee sen 7 aukkoa. (Toki dynamiikassa pitäisi ensin selvittää mikä siihen kuuluu. Onko se puhdas musta ja valkoinen mukana vai ei?) Ellei vedostele loivalle paperille, käyttele lisävalotuksia/varjostuksia reippaanlaisesti. Nämä zonekuvaajien "tarpeettoman loivat" tai "kovan valon maihin soveltuvat" loivat kehityksetkin ovat yleensä korkeintaan luokkaa 9-10 aukkoa (sekä puhki-tukossa -alueet). Ja nämä riittivät kaiken maailman Adamseille. Digillä kyllä voi yrittää loivia huippuvaloja. LR:n käyttöliittymä on siihen mielestäni liian epätarkka, kurvi-työkalun pitäisi olla ainakin tuplakokoinen jotta voisi tarkemmin väännellä. Kuitenkin RAW-kuvista tehdessäni lähes poikkeuksetta teen kuvasta kohtuu jyrkän, mutta loppuosa huippuvaloista katoaa mahdollisimman pehmeästi kohti sitä paperin valkoista. Silti en onnistu saamaan filmiskannien veroista yläsävyä noihin. Tässä edes digin dynamiikka ei ole ratkaiseva niin kauan kun puhutaan yläsävyistä. Mustan päänhän voi antaa mennä tukkoon ainakin vertailua tehdessä. Edes väridialla siirtymä vaaleista sävyistä täysin puhki palaneeseen ei tapahdu portaattomasti. Se on vain digitekniikan ominaisuus. Sama tietenkin väri/mv-vedoksia joiden yläpäätä ei ole yritetty lisävalotuksilla painaa alas lisädynamiikkaa hamutessa. Ei se ole ensin sävykäs ja sitten yks kaks valkoinen. Eikä edes suoraan Noritsulla vedetty + minilabbiksen tuottama printti.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Levyjarruista kyllä voisikin puhua...samoin kuin peräkärryjen lehtijousituksesta.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Tarkoitan sekä että. Ensinnäkin haluan korostaa sitä, että jos on asennetta, silmää ja mielikuvitusta, eikä yritä liian vaikeita, niin hyvää kuvaa voi saada aivan perustaidoillakin. Näin etenkin jos rajautuu johonkin tiettyyn kuvaamisen linjaan eikä sohi sinne tänne. Toiseksi valokuvaamisen tekniikka on toki tärkeää. Se lisää kuvaamisen mahdollisuuksia. Ja onhan eri tekniikoiden (olivatpa ne sitten uusia tai perinteisiä) opettelussa on myös oma itseisarvoinen merkityksensä. Etenkin filmikuvaamisessa on myös käsityön ulottuvuus, mutta pätee se myös digikuvaan kun ajatellaan kuvankäsittelyä.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Ei kai sillä väliä, vaikka kuvaa filmipokkarilla, jos osaa tietää lopputuloksen ennen kuin painaa laukaisunappulaa. T Jukka
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Koko ketju on jo niin poissa radaltaan, sotken lisää. MITÄ teette kuvillenne? Miten säilytätte niitä? Olen skannannut itse .tiffinä, tehnyt suurimmat säädöt ja vähän pienentänyt photarissa, tallentanut .jpegginä. Toinen versio nettikäyttöön ja .tiff roskiin. Kuvat joissa enemmän leikitty dodge&burnia olen tallentanut photarin omassa muodossa jos myöhemmin haluan tiputella layereita pois tai tehdä uusiksi. Olenko täysin hakoteillä? Pilaanko ns. Originaalin muuntamalla sen jpegiksi. En suunnittele skannaavani negoja uudestaan jos ei ole aivan pakko.. Alkuperäisiä .tiffejä en haluaisi säilytellä niiden älyttömän koon vuoksi. Kuvaan aika paljon ja Epson V700 6800dpi niin on tiedosto melkoinen. Miten te tallentaisitte pitkäaikaisesti tiedostot mun tilanteessa?
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Mä vaan väitän, että jos sä katot oikeasti hyviä kuvaajia.. vaikka ois kuinka sinneppäin näköstä jälkeä, niin taustalta löytyy lähes poikkeuksetta ammattitasoinen tekninen osaaminen sekä alan koulutusta. Ja nimenomaan se tekninen osaaminen on se jonka ansiosta sitä sinneppäin lookkia on pystytty tuottamaan käskystä, eikä sattuman sanelemana. Voit kattoa vaikka sträppiä, Leinosen kuvat on pääasissa kännykällä kuvattuja.. ammattikuvaaja kuvaa millä vain just sen mitä haluaa.