Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto On kuvaamista ja kuvaamista... Jos meinaa dokumentoida jotain niin keskipäivä on kuvausaika siinä missä muukin. Hienon jäljen aikaansaaminen voi olla asia erikseen. Sitten on lisäksi paljon paikkoja joissa maantieteellisistä syistä ei ole kovin kummoista ilta/aamuhämärää. Kameraa kannan mukana päivälläkin ja kuvaan myös. Laakavermeitten kanssa valo on jo merkitsevämpi tekijä, niitä harvemmin viitsii asemoida jos aurinko tulee rumasti.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Otan mäkin kuvia keskipäivällä, mutta valokuvausta en tuolloin koskaan harrasta. Kotialbumiräpsyjä voi ottaa. En muista koskaan nähneeni esim. elokuvia, joissa olisi keskipäivän suorassa auringossa kuvattuja kohtauksia. Usein näkee uutispätkiä ja halpoja pilipalisarjoja, joita on kuvattu keskipäivällä. Aivan karmivaa katsottavaa. Päiväntasaajan ympäristössä golden hour taitaa olla lähinnä kultainen vartti. Aurinko nousee nopeasti, ja silloin pitää olla ajoissa valmiina. Itselläni on muuten menossa ikuisuusprojekti. Vuodessa on neljä päivää, jolloin on mahdollista säiden salliessa kuvata. Vielä ei ole natsannut, mutta ei siitä sen enempää.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Kun nyt ketjun aloitin niin kyselen lisää, siirtymä tummalta kirkkaaseen, eikö tämäkin ole filmin vahvuus vs. digi? kuvaesimerkkejä aiheesta? Toki löydät itsekin esim. Flickristä, mutta kysyn etten katso "vääriä" asioita kuvissa.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Niin mikä sitten on se mikä kelpaa esimerkiksi. Netti on täynnä kaikenlaista skannia linjalla minolta/nikon/noritsu, monessa on hurjat ylivalotukset ja muodikkaan loiva ja samalla pastellimainen paletti. Kattotaan josko löytäisin jotain mallia ihan tavisräpsyistä - tilanteista joissa on ollut mukana sekä digi, että värinega..
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Niinkö säkin olet jo digijäärä, et on vaikea tunnustaa filmin paremmuus tuolta osin. 😃 Mv-filmillä päin aurinkoa ja kehitys edes sinne päin niin ei ole ainakaan näillä harrastajatason digeillä mitään jakoa. Enkä usko noiden keskaridigienkään edelleenkään pystyvän tuottamaan olkaa yläpäähän ja taistelemaan filmin kanssa. Jos tilanne on tuolta osin viime aikoina muuttunut niin laittakaa ihmeessä linkkiä tulemaan.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Hyi yök että pahaa tekee katsoa noita Canonin kohinapesän kuvia.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Vanhojen starojen osalta kyse ei oman kokemukseni osalta ole niinkään paljon siitä, että digillä saataisiin aikaan parempia valokuvia kuin filmillä. Joku ehkä saa, joku toinen taas ei. Paljon enemmän pelissä on oman ammatin statusasema muiden silmissä. Entinen vähän ehkä aliarvostettu käsityöläisammatti on sattuman kautta saatu käännetyksi moderniksi IT-asiantuntijatehtäväksi. Siitä ei haluta luopua. Harmi sikäli että automatiikka ei lisää lopputuotteen arvoa. Maailma arvostaa päivä päivältä enemmän sitä mikä on vaikeaa, uniikkia ja käsin tehtyä.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Just niin jyrkkää valoa kuin mitä ovat mielipiteetkin alspen alkuperäiseen kysmykseen digiauringon toistumisesta voi vastata monin tavoin. Yksi olisi neuvo luopua siitä epätoivoisesta puhkipalaneiden alueiden pelastamisesta, mitä monet kuvaajat näyttävät harrastavan. Digi tuon mahdollistaa - johonkin rajaan asti, minkä jälkeen jääkin jäljelle se terävärajaisen ruma digiaurinko. Toinen vastaus olisi, että opetelkaa kuvaamaan. Tuntekaa digikameranne. On tilanteita joissa voi aivan hyvin alivalottaa. Kaikki kamerat (Canonitkaan?) eivät bändäile tai kohise niin pahasti kuin yllä olevasta esimerkistä voisi kuvitella. Eivät ainakaan alhaisilla herkkyyksillä. Tämän voi todeta myös täällä filmikuvausosastolla. Ja tietysti voi myös kuvata filmille. Mutta aika säälittävän heikoilla ollaan jos filmikuvaamisen motivaatio on just tässä teknisessä yksityiskohdassa. On se filmikuvaaminen vaan työnkulultaan niin erilaista touhua digikuvamiseen verrattuna, että jos ainoastaan auringoista on kyse, niin ennemmin miettisin miten digilla voisi saada parempaa jälkeä. Erittäin totta.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Mun mielestä filmikuvauksen parempaa toistoa pitäisi verrata analogista vedosta vaikkapa digistä tehtyyn tulosteeseen. Skannattu filmi on digitiedosto.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Kyllähän niillä laitteilla erilaisesti tartuu sitä tavaraa digillekin. Menee kuvaamaan pimeään vessaan ja sit laittaa valot päälle ja kuvaa, niin kyllä siinä valot päällä olevassa on enemän yksityiskohtia ja digiä ovat molemmat.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Lisäyksenä siihen, että opetelkaa myös kuvan jälkikäsittely ainakin RAW-muunnoksen verran. ("Olkaa" yläpäähän kaipaava vääntää sen sinne muunnoksen käyriin, poistaa rajan sävyn ja puhkivalkoisen väliltä ja that's it. Homma lienee selitetty esim. P. Potkan kirjassa muutaman kymmenen muun tietokirjan lisäksi.) Negatiivifilmin dynamiikka on ainakin vielä melko paljon suurempi kuin minkään digin, jollain Tmaxilla 13-14 pykälää ja puuromaisilla monikalvovärinegoilla vielä enemmän, 15 askeleen päälle. Niistä paperi sitten toistaa parhaimmillaan noin 6, joten klassinen kysymys: souvat? Jos filmikuvalla tarkoitetaan diaa, niin.... No joo. Dynamiikkaa noin puolet nykyisten ammattidigien tasosta. (Kunnes toisin toteen näytetään, olen edelleen sitä mieltä, että taitavat jäädä esimerkit näkemättä, enkä nyt tarkoita linkityksiä jonnekin jenkkien nettisaitille.)
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Taitaa se digikennonkin dynamiikka olla parhaimmillaan jo 13-14 aukkoa. Mutta tuohon viimeiseen halusin tarttua: On tavallista että kennon tai filmin laajaa dynamiikka-aluetta pidetään tärkeänä ja hyödyllisenä. Enkä sitä ihmettele kuten kysymystäsi.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Ei sun sitä ihmetellä tarvitsekaan; kysymys oli yksinkertaisesti: miksi on niin ihmeen tärkeää, että dynamikkaa on 14 askelta 13 asemasta, kun lopputuotteeseen (jos nyt niin pitkälle ajatusta (leikisti toki vaan) ulotettaisiin, että poikkeuksellisesti tehtäisiin ihan kuva, paperille siis) mahtuu niistä 6-7. - No, onpahan valinnan varaa, eikä siitä tietysti mitään haittaa ole.
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Ja mun puolesta, kertokaa ihmeessä niksit kuvankäsittelyssä millä se olka yläpäähän väännetään?. Potkan kirjoja en omista, ehkä löydän kirjastosta jos tuota tietoa ei saa muuten levittää
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Ilmeisesti tekniikka on digimestarien hallussa ja näitä mestareja on kovin vähän. En osaa auttaa. http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,80655.msg588926.html#msg588926
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto No, KISS: Vetäise ylintä säädintä ACR:n tone curvessa jonniinverran oikealle.... (uusimmassa versiossa toi on toisen näköinen ja kai tavallaan helppokäyttöisempi.) .
Vs: Filmikuvan parempi yläpään toisto Eihän tässä nyt mistään salatieteistä ja ihmeguruilusta puhuta, perusteiden alkeista pikemminkin. Toki aina voidaan sitten jatkaa ja hienostella, ylärajaahan ei ole. Lähtökohta on kuitenkin, että raw-konverttereissa on käyrien muokkaus yhtenä osana, ACR:ssä yksi välilehdistä. Siitä sitten mieleiseksi. Saattaa riippua kuvasta, mikä on se mieleinen, joten valmiita settejä (joita toki netistä löytyy) ei ehkä ole niinkään mielekästä latailla, vaikka sekin toki on mahdollista. Jollekin kuvalle kun löytyy hyvät säädöt, niin ne toki kannattaa tallettaa ja käyttää sitten muihin vastaaviin kuviin ainakin lähtökohtana, ei tarvitse joka kuvalle näprätä kaikkea uudelleen.