Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Kiva, että keskustelu tuntuu muuttuvan toistenkin mielipiteitä kuuntelevaksi ja ehkä hieman hyväksyväksikin. En haluaisi jänkhätä, mutta olkaapa rehellisiä katsoessanne noita gallerian kuvia, ei voi olla totta ja tasapuolista värikuvien ja mv kuvien arvostelu, varsinkin kun kyseessä on "oikealta" filmiltä digitoitu kuva, "on vaan niiin mahtavaa". Toinen juttu on nuo holga ja muut teknisvammaiset kuvat, ei mitään teknistä laatua, ei mitään näkemystä, mutta "on vaan niiin mahtavaa". Sitten on nuo pinhole kuvat, niistä osa on ihan loistavia, mutta miksi hemmetissä "kaikkia" pitää kehua, ei oo todellista. Minusta, jos suoraan sanon, me ollaan ihan liian kilttejä useimmissa arviotilanteissa, ei kehdata kertoa surkeasta kuvasta mitään, ja kuvat jotka ovat vain kohtuullisia saavat peukkua monella tapaa ilman mitään oikeata tulkintaa tai mielipidettä itse kuvasta. On varmaan monelle kuvien postaajalle ongelmallista ymmärtää, että vaikka "kaverit" ensin antaa kybät, niin sitten joku julkea meneekin sanomaan kuvaa ihan paskaksi ja jos hyvin käy, vielä perusteleekin mielipiteensä. Oisko meidän kuvien arviointikulttuuri hieman hakusessa, on niin monenlaista arvioijaa ja turhan monet kertoo peukuttavansa tietämättä miksi? No, tämä voisi olla vaikka uuden aiheen asia, mutta kunhan nyt purin tuntoja tässä kohtaa, ei tarvitse ottaa vakavasti
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Myös digikameroiden valonmittaus varsinkin (matriisi)mittaustulosten prosessoinin osalta on kehittynyt huomattavasti filmikameroista.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Jep, näillä matriisimittauksilla ei tarvitse tietää valotuksesta juurikaan mitään...
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Aika asiallisestihan tätä ketjua on viety eteen päin. Ihmetyttää vaan suuresti se että ei hyväksytä tai kunnioiteta muiden mielipiteitä kuvien arvosteluissa ja vielä että ei hyväksytä että joillain on ystäviä/kavereita olemassa. Mitä helvetin väliä sillä on jos joku pitää kuvasta mistä et itse pidä. Eihän tämä mikään kilpailu foorumi ole, tänne saa laittaa jokainen omia kuviaan ja yksi tykkää toinen ei. Itse tykkään kuvata filmille ja pidän mustavalkokuvista eritoten pidän myös kameroista, se on osa minun harrastusta kuin myös itse kuvaaminen. Digi on korvaamaton monessa kohdin nykypäivänä, etenkin heille jotka tekevät työkseen valokuvaamista. Itsellänikin on ihan hyvät digivermeet mutta en tykkää niillä kuvata se tuntuu jotenkin sieluttomalta hommalta, kylmältä. Saan siis kiksejä kun kuvaan jollain manuaali kameralla ja kehitän ja skannaan ja huomaan olevani johonkin ruutuun tyytyväinen. On valotus, tarkennus ja joskus sommittelukin mielestäni kohdallaan ja kehitys onnistunut myös. Se on mitä haen tältä harrastukselta. Toki jos vielä foorumilla kuvani huomioidaan ja siitä tykätään niin tuntuuhan se mukavalta. Itse olen saanut tavata hienoja ihmisiä niin ammattilaisia kuin harrastelijoita, alanliikkeissä tutustunut myyjiin kuin huoltohenkilöihin. Joistain on tullut ystäviä ja olen ylpeä heistä. Monesti on mennyt sormi suuhun mutta apu on ollut yleensä lähellä, kiitos ystävien. Kilauta kaverille. Kyllä minusta tuntuu hyvältä kuulua porukoihin.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Ihmisillä on hyvä olla ystäviä, se on hyvä juttu. Itse en ole ystäviä netistä etsimässä, minulla on ystävät, tutut, perhe ja sukulaiset erikseen. Edellä mainittuja ei kauheasti kiinnosta valokuvaaminen ja heitä säästääkseni puran valokuvaus höpötys tarpeeni ja kuvien näyttämisen täällä netissä. Meillä siis ei laiteta vierata katsomaan valokuvia ja puhutaan ihan jostain muista asioista kuin valokuvauksesta. Aina välillä joku ystävä taämän lapsi tai muu läheinen on innostunut valokuvauksesta ja kyselee minulta onko kuvat hyviä. Myönäin näin suoralta kädeltä että en ole arvioissani rehellinen, kuten ei varmaan moni muukaan ystävälleen. Luultavasti aivain sama kuvauskaverin kuvien kanssa, ei nitstä sanota että ihan paska, tai että tää kuvaaminen ei ole sun juttus, vaikka niin ajateltaisiin, koska suurin osa tietää miten ystävyyden silloin voi käydä. Luultavasti jos ollaa ystävän kanssa samlla foorumilla, niin ei siloinkaan sanota että onpas paska kuva? Jotta ihmettelen miksi kaverit jotka käyvät kimpassa kuvaamassa hehkuttavat toistensa kuvia täällä netissä? Se on vaan minusta kumallista. Kuten tästäkin ketjusta on käynyt ilmi niin en ole yksin ajatusteni kanssa. Mutta minun mielipiteellä ei ole sinänsä mitään väliä, ihmiset saa kehua vaikka omi kuviaan jos siltä tuntuu.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? En yhtään ihmettele, että olen estänyt sinun viestisi, nyt satuin varomatta kurkkaamaan, voi helkkari.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? En minäkään ole netissä ystäviä etsimässä, tai täällä. Mutta osasta täällä olevista ihmisistä on tullut tuttuja joita on ollut mukava tavata myös netin ulkopuolella, osan kanssa ollaan jopa tehty kauppaa Arvostelen kuvia sen mukaan mistä pidän tai en pidä, joskus osaan avata mitä näen, joskus en. En toisaalta näe, että se olisi keneltäkään pois jos joku pitää jonkun kuvasta, kuvan kauneus on katsojan silmissä. Saattaa olla että jotkut ihmiset pitävät tietyntyyppisistä kuvista, jolloin samat ihmiset saattavat kertoa pitävänsä jonkun ihmisen kuvista joka kuvaa sellaisia kuvia joista he pitävät. Saattaa olla että joku kehuu kaverin kuvia, mutta mitä siitä? Mutta mikä on sitten se filmi/digikuvaajan sielunmaisema? Onko se erilainen ja mikä yleensäottaen on edes koko sielunmaisema, taitaa olla aika abstrakti käsite?
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Kyllä mä ainakin luotan siihen että voin sanoa että on paska kuva tai mun kuvasta voi sanoa niin. Sehän on just sitä parasta ystävyyttä että voi niin sanoa. Eikä aina tartte olla edes oikeassakaan. Mä saan olla joskus väärässä. Olen tämän foorumin kautta tutustunut moneen ihmiseen ja niistä joistakin on tullut myös kavereita fooruminkin ulkopuolella. Jos en asuis täällä korvessa tapaisin varmasti enemmänkin. Tsadin pään miitissä joskus pitää päästä käymään ja tapaamaan teitä. Jos tämän foorumin kuvien postaustyyli ottaa kovasti hietaan ja mikään ei ole hyvästä on syytä katsoa pieliin vika voi olla siellä. Tai sitten ei vaan ole tämmöiseen foorumiin sopeutuvainen. Niitäkin kuvaajia tunnnen jotka ei täällä käy ja ne on ihan hyviä persoonia. Ei se tarkoita että jos ei tykkää olis jotenkin huonompi tai parempi. Jokainen löytää sen omansa. Mä olen 2006 vuoden syksystä asti ollu täällä ja olen tyytyväinen. Taisin olla hetken ennen tänne tulemista valokuva.net foorumilla vai mikä se nyt sitten olikaan. Filmiä kuvaavana tulin ja digi tuli ja söi filmin kunnes huomasin ikävöiväni filmiä ja palasin. Onneksi saan kuvata sekä että.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Oliskohan tuosta polkupyöräilystä verrokiksi? Pyöräillä voi kahdella tavalla: a) Tempaistaan mökin nurkalta Jopo alle ja polkaistaan kaupalle, postiin ja apteekkiin, kirjaston kautta kotiin. Hommat hoituvat ja kunto nousee. b) Haetaan autotallista SUVin takaa se Felt F5X ja kierretään lenkki mäkisiä polkuja palaten lähtöruutuun. Mitään ei tule tehtyä, eikä mistään valmista, mutta värkätäänpähän välineen kanssa. Edellinen tietysti vastaa digikuvausta ja jälkimmäinen filkkanyhräystä, vai miten päin se olisikaan...
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Mitä luulette kumpi antaa paremman fiiliksen.Kannan raskaan 8x10 kameran asemiin ja teen melko hitaat valmistelut rauhassa.Mietin sommitelmaa hupun alla, mietin siirtoja ym valotuksia ja aukkoja.Raahan kamat kotiin takasi.Kehitän laakaa purkissa oman aikansa kiinnityksineen huuhteluineen.Teen pimiössä laakasta ison pinnakkaisen kuitupaperille.Arvostan sitä kuvaa jostain kumman syystä paljon.Tottakai räpsätty ohut digiprintti voi antaa jollekin samat kiksit.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Entäs sitten Kimo kun huomaat siellä kotona että ai samperi pieleen meni. Digimies voi sen todeta jo paikan päällä ja tehdä korjausliikkeen ja saa onnistuneen tuotoksen. Kummalle jää parempi fiilis? Tässä tullaan hiukan siihen mitä Jarikin on alunperin tarkoittanut. Voi hiukan kärjistää että sille digimiehelle on se kuva se juttu ja filmimiehelle saattaa prosessi olla se juttu. Ite harrastin aikoinaan perhokalastusta ja jossakin vaiheessa ei halunnu kaloja viedä kotiin ku ei jaksannu ite niitä laittaa eikä kukaan muukaan. Rupesin päästämään niitä kaloja kiinnioton jälkeen irti. Se kalastaminen oli se juttu eikä kalat. Aikansa kutakin ja nyt jos menisn perhostelemaan saattaisn vavan kanssa istua rannalla ja olla hyvin onnellinen.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Digiprintin voi tehdä myös vahvemmalle baryyttipaperille, jota on ihan kivä käpäällä.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Puhuin mistä nautin,kyllä 8x10 pinnakkainen aika hyvin pärjää vertailussa jopa sille paksulle digiprintille.Digiprinttihän on usein jopa parempi mutta mutta ei jokatapauksessa.