Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Mulla lienee puolikas sieluni maailmasta filmikuvaajaa. Koen omaavani seuraavat piirteet filmikuvaajan sielunmaailmasta: Filmikuvaaja on humaani ja luonteeltaan jalo. Hän ottaa nöyrästi vastaan trollaamiset ja vittuilut anteeksi antaen. T Jukka
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Minusta on selvää, että filmikuvaaja ajattelee kuvaamista eri tavalla kuin digikuvaaja, asioita jotka pitää huomioida kuvatessa on niin erilaisia riippuen mediasta, että ihan samaa kaavaa ei järki juokse kun kuvataan filmille tai digille. Olen niiden kannalla jotka pitävät mv kuvia jotenkin yliarvostettuina, tuntuu siltä, että hyvinkin heppoinen mv kuva saa heti kehuja, vaikka ei edes osata kertoa mikä siinä on niin hienoa, joskus mainitaan, että hyvät sävyt vaikka se ei pitäisi paikkaansa lainkaan. Jostain syystä useat (tekisi mieli sanoa useimmat) mv kuvat on hurjan synkkiä, ilmeisesti sen suuren sävyalan aikaansaaminen on vaikeaa ja jotta kuvasta ei tulisi pliisua, siitä tehdään ylitumma. Nyt en puhu kaikista mv kuvista, mutta yllättävän monesta kuitenkin. Toisaalta, mikäs siinä, kaikille avoin saitti, ja kaikilla omat mielipiteet, tämä on minun mielipide, ja sen mukaan arvostan tai en arvosta kuvia joita tänne postataan.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Olen ehkä hiukan yksinkertainen, mutta en ole huomannut mitään eroa siirtyessäni digiin. Asiat, jotka pitää huomioida kuvan kannalta - ja kuvaamisen kannalta - ovat täsmälleen samoja.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Eikö jo filmin valinnalla ole merkitystä kuvan kannalta, se kuinka paljon voit yli tai alivalottaa, se miten suurta herkkyyttä voit käyttää ja missä kulkee rajat jotka sinulle kelpaavat, mietit ehkä kehitystä jotta lopputulos olisi hyvä, tässä jo monta asiaa mitä minä ottaisin eri tavalla huomioon riippuen siitä onko media filmi tai digi. Aika harva digikuvaaja kuvaa suoraan mv:nä, eiköhän ne kuvat muunneta vasta koneella ja silloinkin jää väriversio talteen, filmillä ei tätä mahdollisuutta ole, kuvan sävyskaalaa on mietittävä jo kuvatessa ja jotkut osaavammat käyttävät jopa suodattimia lopputuloksen parantamiseksi. Oikea mv kuvaus on sitä, että kuvat vedostetaan paperille, digitoinnin kautta tehty mv filmikuva ei ole enää filmikuva - minusta, vaan filmi/digikuva. Jos väität, että et mieti mitenkään eri tavalla kuvatessasi mv filmiä tai väridigikuvaa, niin väitän sinun tekevän nuo asiat tiedostamatta.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Kerro samaan hengenvetoon miten teet digikuvasta kuitupaperille pimiössä vedoksen.Filmikuvasta saa kyllä digitiedoston helposti.Kuitenkaan en halua vääntö,kuvatkoon kukin millä haluaa.Pankaa niitä kuvia esille välillä.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Mutta olet varmaan oppinut valokuvauksentaidot filmille kuvaamalla. Olen kuullut että moni kokenut ammattilainen harmittelee sitä nykyään että joutuu kuviensa kanssa viettämään liian paljon aikaa tietokoneen ääressä muokkaamassa kuviaan. Muistaakseni norjalainen luontokuvaaja sanoi että ennen oltiin kuvaamassa muutama kuukausi ja nykyään kuvaus reissut kestää vain muutaman viikon mutta tietokoneella vietetään kuukausia kuvia säädellen, hänen mielestään tylsää. Ja se vähä kokemus mikä mulla on valokuvauksesta niin kyllä digiä saa säädellä huomattavasti enemmän kuin filmiruutuja. Niin tai näin mulle on ihan sama millä tai mille kuva on kuvattu jos se on hyvä niin se on sitä.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? En oikein nyt taas tajua mistä tämä kysymys syntyi, miksi ihmeessä minun pitäisi vedostaa digikuva pimiössä?
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Tähän on helppo yhtyä. Mieluummin itsekin kopeloisin kameraa kuin vetelisin edestakaisin elementsin liukusäätimiä
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Kyllähän niitä vielä vetelisi jos osaisi. Netti on pullollaan huikeita kuvia mutta en osaa niitä varmaan oikein arvostaa kun ei ne mun mielestä ihan valokuvilta vaikuta.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Minä ainakin vääntelen paljon mieluummin Photoshopin liukusäätimiä ja vääntelen Curversia kuin pimiössä huuruja hengitellen väännän keltaista ja magentaa suodatinta välillä kuivaten ja tiiraillen että onko värit kohdallaan kuivuneessa RA-4 paperissa. Tulostettu filmikuva on digikuvasta tehty, yhtä tyhjän kanssa,
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Ehdottomasti ei ole. Sisältö ja kuvan henki ratkaisee. Digitoidut filmikuvat voidaan valmistaa erinomaisiksi jos niin haluaa. Alkuperäisen kuvan laatua on toki vaikeahko arvioida liian pienien nettiversioiden kautta.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? +1! Hämmentävän usein tekotapaan otetaan kantaa, luulisi lopputuloksen olevan se, jolla on merkitystä.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Kirjoitin hätäisesti, kyllä skannaamalla ja tulostamalla voidaan saada melko laadukkaita tulosteita.........digikuvista.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Ihan rauhassa voi tuon "melko"-sanan jättää pois. Muuten olen tuosta termistä yhtä mieltä, itsekin harrastan digikuvausta yhdellä digi- ja usealla filmikameralla.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Mustavalkofilmi taltioi 12-14 aukon valotusaluetta, värinega jonkin verran enemmän. Vedostuspaperi toistaa niistä noin 6, värinega jonkin verran vähemmän. Koko halvatun tohelo pitää olla, etteikö negatiivifilmillä saa aikaan vedostuskelpoista negaa... (Tai no, vilkaisu kuvat-osioon kyllä kertoo, että 'shit happens'...). Ei se negafilmin käyttö niin ihmeellistä ole. Itse asiassa, jos käyttää ISO 100 diafilkkaa ja ISO 400 mustavalkofilkkaa, ei mitään tarvitse muuttaa kameran säädöissä ja ajattelutavoissa. Paukuttaa menemään just samalla tavalla, ja hyvä tulee. Se kaksi pykälää lisää valoa negalle on 98% tapauksista just. Niihin 2 % sitten haetaan pistemittaria ja Adamsin kirjaa avuksi. Dialle ja digille kuvaaminen on täsmälleen samanlaista.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Vieläkö tästä joku jaksaa jauhaa.... Eikö sitä saa kuvata millä haluaa ja tehdä kuvat miten haluaa. Ei se filmi tee kuvaamista harkitummaksi ja digillä ei tarvi räpsytellä yhtään enempää kuin filmillekään kuvattaessa. T Jukka
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Digikamera on enemmän tai vähemmän "tietokone". Kuvien käsittely tehdään tietokoneella jne... Kaikki eivät halua "istua" koko elämäänsä tietokoneella, koko ajan. Analoginen työnkulku ja sen lopputulos voi viehättää, kiinnostaa tuonkin takia. Kuten Jukkis kirjoitti, kiva kuunnella livenä flyygeliä sen sijaan että kuuntelisi netistä "sähköpianoa", vaikkakin toki viimeisellä saa aikaan monipuolisempia ja erikoisempia asioita vs. analoginen soitin. Tai kuten itse, hieman veneilyä erilaisilla paateilla harrasteeena, koen filmin jollain tapaa puuveneeksi. Molempi parempi, tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan...
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Tuossa on monta hyvää syytä siihen, miksi lähdin tähän 4X5" rakennusprojektiin. Vähemmän tavaraa, vähemmän koneen ääressä ihmettelemistä. Itse asiassa tässä viime viikkoina läpikäydessäni myös vanhoja negoja ja dioja, huomasin ettei tarvitse ottaa yhtään lisäkuvaa. Kunhan niistäkin parhaimmista saisi tehtyä jotain valmista....
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Kyllä mä haluan digikuvan paremmuutta myös korostaa. Se on varmasti monelle parempi oppimisen välinen kun filmi. Nopeammin pääse näkemään mihin suuntaan pitää mennä. Tarkoitan just sitä että opiskelee kuvaamista. Kyllähän jos filmillä tehtäis nämä tämän päivän valokuvaaja tutkinnot olis hitaampaa ja vaivaloisempaa. Digillä pääsee verkossa tekemään arvoita paremmin jne.