Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Onhan noita tilt&shit pullonpohjia kyllä olemassa, mutta ei ne ihan sillain pelaa, kun toivoisi. Laajakantilla runsaasti himmentäen sitä syväterävyyttä yrittelen kuviini taikoa. Monesti se riittää enkä koe sitä ihan hirveeksi puutteeksi. Itse kuvaan täällä on enää harvoin negatiivista vaikutusta. Kuvamääristä vielä sanoisin, että ihan samaan tahtiin kuvaan nykyisinkin, eli kinarirullan verran kuvia syntyy/reissu.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? No tässä on sentään jotain järkeä kerrankin!... Ainoa asia mistä täällä ei puhuta koskaan... näitä väittelyitä oikeista kameroista täällä on kyl runsaasti. Mut kohta on väittely siitä mikä on oikea sivistys ja kenen sivistys voittaa
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Näin ...kyllä sen palkin/fieldin ominaisuudet on vahvoja..erimieltä ?perustelut ?
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? On ne vahvoja ne ominaisuudet, mutta kuinka usein niitä äärisäätöjä tarvitsee ???? Ehkä tiukoissa lähiksissä tason säädettävyys korustuu parhaiten. Perus maisemassa harvoin näitä tarvitsee ja tämä oli yksi vaikuttava syy itselleni kuvata digille. Pystyn melko helposti tuottamaan erillaisia versioita tiedostosta, myös mustavalkoisen.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Juu kyllä onnistuu, mutta laitteiden hinnat on kaukana normaali ihmisen haaveissa, jos sielläkään.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? surullinen keskustelu kyl taas kerran.. vapauden ja vaihtoehtojen sijaa, etitään sitä pientä oikean valinnan vankilaa... sopeutukaa kaikki minun valintoihin, jotta minun ei tarvitse sopeutua teihin
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Kirjoitin jo kertaalleen puolikkaan novellin mittaisen tekstin. Sitten rupesin miettimään mikä olikaan ketjun alkuperäinen aihe. Filmikuvauksen opettelun hyöty digikuvaajalle? Vai se että filmikuvauksen opettelu tarkoittaa parempia valokuvia? Ketju rönsyilee välillä melko veikeästi, enkä ainakaan itse pysy aina ihan kärryillä... Omalla lyhyellä kokemuksella väittäisin, että minulle henkilökohtaisesti filmipuolen opettelu tällä hetkellä ei olisi mitenkään järkevä veto. Se voisi olla kivaa. Mutta. Opin valokuvan ottamista digillä (kustannus)tehokkaammin. Mielestäni mediaa olennaisempaa on käytännön tiedon ja taidon kartuttaminen pyrkimällä olemaan tietoinen siitä mitä, miksi ja miten tekee. Näitä asioita filmikuvaaja joutuu painottamaan koko ajan, jos ajatellaan idealistisesti, että jokaisella ruudulla pitää olla merkitys. Jos en aivan väärässä ole, niin kuitenkin kuvan ottamiseen liittyvät taidot ovat filmin ja digin kanssa pohjimmiltaan aivan samat. Digikuvaaja voi suhtautua asiaansa hyvinkin filmikuvausmaisesti. Minulla on tunne, että tämä on hyvä metodi ja ainakin välillä pyrin itse tämän suuntaiseen toimintaan. Lisänä digissä on sen kustannustehokkuus, josta voi olla paljonkin hyötyä joissain tapauksissa, mutta sen varaan ei kuitenkaan voi tuudittautua, koska pelkkä kustannustehokkuus ei korreloi kovinkaan suorasti hyvän yksittäisen valokuvan kanssa. Jonain päivänä, kun toivottavasti saavutan jonkinlaisen itselleni asettaman tason digin kanssa, aion hankkia filmikeskarin (tai miksei jopa LF-kameran) ja opetella filmipuolen prosessin kokonaisuudessaan kehittämisestä vedostukseen. Tämä veisi minut syvemmälle valokuvan tuottamisen taidossa, sekä askeleen pari lähemmäs tämän "perinteen" alkupistettä. Haluan toki myös nähdä josko tällä olisi vaikutusta itse kuviinkin. Voipi olla, vaan voipi olla olemattakin. .v.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Jos vertaat saman kokoisella medialla otettuja kuvia, niin kyllä digin dynamiikka jo hakkaa filkan ja varsinkin jos filmikuva on tehty vedostamalla siitä häipyy dynamiikkaa selkeästi koska valokuvapaperin dynamiikka ei liene lähellekään filmin dynamiikkaa. Minusta on aika pitkälle kuvitelmista puhumista, jos väittää jotain jolle vastauksena on "Eiköhän noita joku netistä löydä." ja sitten perään: "Sitten pitää muistaa se että netissä se on eri asia kun se että se on jossakin valmiina." Huoah...
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Älkää nyt herran tähden nykyajan nuoret olko niin hulluja että rupeatte filmin kanssa pelaamaan. Menee koko tämänkin ketjun ydin ihan pieleen kun kaikki jotka on digillä saavuttanut kaiken alkaa filmiä opettelemaan. Siellä ei ole mitään. Joten antakaa vaan vanhojen partojen jotka on syntynyt filmi kädessä fanittamaan sitä. Ja jatkakaa te digiä. Miksi opetella sellasta mistä ei ole mitään hyötyä?
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? No nyt puhut asiaa, eli ei ole kyse paremmuudesta, vaan ja ainoastaan feeliksestä.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Kohta väitellään siitä kenen fiilis on parempi... voittajafiilis on se paras fiilis
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? \o/ Jotenkin jäi ajatus tuohon Markun kirjoittamaan paremmuuteen, ikääkuin se olisi jotenkin yksiselitteistä.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Ei minusta lainkaan, kyse on mm siitä minkä median käyttäjiltä postataan minkäkin tasoisia kuvia, eikä media ole kamera vaan filmi tai kenno ja riippuen prosessista mukaan tulee vielä skannaamiset ja/tai vedostukset filmin osalta, mikä heikentää lopullisen kuvan laatua. Mun väittämä on ollut, kuten olen ymmärtänyt myös Sirenin, että mitä enemmän on kuvan eteen nähty vaivaa sitä huonommaksi menee itsekritiikki ja paskakin kuva tulee postattua, kun sen aikaansaamiseksi on nähty niin helkkaristi vaivaa. Kokonaan toinen asia on jos otamme filmin isoveljet mukaan, pakkohan median koon "kymmen- tai satakertaistamisella" on olla positiivinen vaikutuksensa kuvan laatuun, mutta ei sekään takaa kuvan hyvyyttä jos kuvaaja sössii osaamattomuuttaan ja näkemyksettömyyttään koko homman.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Tässä on vaan ongelma, että miten määrittää se hyvä kuva... mun tietääkseni kukaan ei ole onnistunut sitä vielä tekemään. Missään.. koskaan. Jos sen onnistuis määrittämään, olisi siihen olemassa joku kaava. Ja sen jälkeen voitaisiin rakentaa robotti joka suoltaisi ulos ainoastaan hyviä kuvia. Sellanenhan on, useissa kameroissa nykyään on automatiikka joka ottaa kuvan vasta kun ihminen kuvassa hymyilee. On jopa automatiikkaa joka laittaa ihmiselle hymyn, jos sitä ei luonnostaan synny. Tällöin syntyy ns. "hyvä kuva" jossa ihminen hymyilee oikeaoppisesti. Kameroissa on myös automatiikka jotka pyrkivät ottamaan sen "hyvän kuvan" eli sen oikein valotetun, oikean värilämpötilan, oikein tarkennetun sekä oikein tärähtämättömän kuvan. Mutta silti, useat "hyvät kuvat" rikkovat jokaista näistä säännönalaisuuksista. Että ehkä se hyvä kuva, on sellainen johon on itse tyytyväinen. Jonka tekemisestä on saanut nautintoa ja jonka haluaa sitten jakaa. Eli jokainen voi ihan itse määrittää sen. Ongelmia syntyy vasta sitten, kun sitä omaa määritelmää pyritään pakottamaan muille. Jonkunlaisia yleisiä käsityksiä "hyvästä kuvasta" varmasti pakosti syntyy, mutta ne ovat vain sosiaalisen ympäristön luomia. Ja vaihtuvat sen mukaan minkälaisessa sosiaalisessa ympäristössä kuviaan esittelee. Tän ketjun tarkoitus, on juuri nimenomaan vaikuttaa siihen sosiaaliseen ympäristöön. Koska ei haluta itse sopeutua siihen, sitä pyritään muuttamaan itselle suotuisaksi.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Sä oot kyllä jotenkin joutunut sivuraiteille ...ja kauas, eihän tässä olla puhuttu oikeen mitään noista sinun jatkuvasti toistamista kaluston vastakkain asetteluista. Älä keksi uusia aiheita ihan väkisin, vaan yritä pysyä aiheessa.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Tässä on kiteytettynä se syy, miksi olen itsekin miettinyt digiin siirtymistä ja filkkakamojan hautaamista maakuoppaan. Miksi toheltaa kauhealla vaivalla huonoja filkkakuvia, kun hyviä ja huippulaatuisia saa digillä vaivattomasti napin painalluksella satapäin ja heti koneelle ilman vaivalloista litkujen ja skannereiden kanssa puljaamista. Itsekritiikki vähäisestä vaivannäöstä johtuen säilyy, eikä tarvitse postata kuin ne henkeäsalpaavan hienot 27 maailmanluokan kuvaa, jotka on puolihuolimattomasti napsittu vaellusretkellä tai koiran ulkoilutuksen lomassa.