Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Minä näkisin tuon jotenkin sillä tavalla, että digikuvaaja ei tarvitse filmikuvauksen työnkuluista juurikaan mitään käsitystä. Sama pätee nähdäkseni myös toisinpäin. Sen sijaan laaja-alaisesti käsitettynä valokuvaaja hyötyy molempien prosessien ja mallien tuntemuksesta. Ovathan nämä molemmat prosessit mahdollisia valittavia, kun mietititään, miten joku ajatus saatetaan kuvaksi. Molemmat tuottavat erilaisen lopputuloksenkin. Edelleen kysymys on enimmäkseen siitä, mitä kuvaaja haluaa.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Ei tarvi välttämättä, mutta tuskinpa siitä haittaakaan ole. Äkkiseltään ajatus, kun välineet on erilaiset, niin pointti ei ole niinkään se kuvan rakentuminen, vaan sen rakentaminen. Vähän sama ku jalkapalloilija potkii välillä pienemmällä pallolla, tai kokeilee eri lajia kokonaan.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Minusta on ihan ok kuvat filmille tai vaikka lasille jos siltä tuntuu, mutta nuorille kuvaajille väittäminen että vain filmin kautta oppii kuvaamaan on vastuutonta ja valhe! Aivan turhaan menee rahaa ja aikaa filmillä näpertelyyn ja oppimen tuoksiakaan vähintäänkin hidastuu ellei kokonaan pysädyt taiu mene taaksepäin. Siis jos on tarkoitus opetella valokuvaamaan, jos taas on tarkoitus alkaa harrastamaan kameroita ja menneisyyden valokuvaustekniikoita niin se on ihan ok. Minun äidilläni on selkeitä vaikeuksia opetella käyttämään kosketusnäytöllistä älypuhelinta, mutta hän yrittää koska on tulevaisuudessa perinteisten näppäin puhelimien valinnanvara kapenee ja älypuhelin muut kuin puhelin toiminnot helpoittavat elämään. On kirjailijoita jotka edelleen kirjoittaa ihan mekaanisella kirjoituskoneella, se voi olla heille fiilis kysymys, tai että ei ole halua tai kykyä opetella tietokoneen käyttöä ja tekstinkäsittelyä. Aivan varmasti on siis myös valokuvaajia jotka kokevat olevansa niin vanhoja, että ei enään ole halua opetella dikitaalista työnkulkua. Ihmisella on tapana perustella tekemisiään ja siten hyväksiä mitä ihmeelisimpiä epätosi ajatuksia, jotta mieli rauhoittuu. Joka tapuksessa suurimalla osalla filmikameroista ei ole enään mitään arvoa ja oletettavasti harvinaisia keräily kameroita lukuun ottamatta arvo tulee vaan laskemaan. Myöskin filmin hinta tulee vielä nousemaan ja saatavuus vielä huomattavasti heikentymään.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Näppäin/kosketusnäyttö-puhelin vertaus ontuu koska puhelimen käyttö lähes käytännön pakko nykymaailmassa, mutta jos joku haluaa opetella valokuvauksen hitamman ja hinnakkaamman kautta, niin siitä vaan. Vaikka digi onkin nykypäivänä vallitseva systeemi, niin missään ei ole kiveen kirjoitettu että se olisi jotenkin ainoa oikea tapa, saati sitten se johon päädytään kun ollaan tuskastuneena tuhrattu oma aika filmin kanssa. Sama pätee muuhun kuvan tekemiseen. Joku tykkää sekoitella itse maalausvärit vaikka ne voisi vetää valmiina sävyinä tai jopa tehdä koko homman tietokoneella.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Huoh... En verrannut näppäin vs kosketus ja digi vs filmi, vaan käytin sitä esimerkkinä uuden tekniikan opettelusta, Nuoret ei sitä ehkä tajua, mutta luultavasti iso osa "isoistapojista" (vanhat vielä ainoastan filmille kuvaavat), tekevät sitä koska eivät osaa tai halua opetella/siirtyä enään uuteen tekniikkaan. Mitä tulee oppimiseen, missään ei sanota että harastajan tulisi oppi kuvaamaan, mutta ainutakaan älylistä perustetta sille että jos on tarkoitus oppia ottamaan hyviä digikuva, niin filmille kuvaamista olisi mitään hyötä sen oppimisen kannalta. Näin siis siihen saakka kunnes joku esittää ensimäisen älyllisen perusteen, so far, ne on ollut että minä ole pelle ja kirjoittanut kuusi vuotta sitten känissä nolon kirjoitusen;-) Filmikuvaamisen puolesta puhuu myös ilmisesti että linja-auton kuljettajien taukotuvan tietokoneen netissä on löydetty minusta kesätoimitajan tekemä typerä kertomus kuvaamastani tuulipyörteestä.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Jos tosiaan tuollaista väittää, niin kyllä se "vastuuttomaltakin" kuulostaa. Tosin en tiedä, luulen niin. Asiasta kaiketi mitään tutkimusta ei ole tehty Kyllähän se ihan pelkällä maalaisjärjelläkin on pääteltävissä, että joitain juttuja oppii digin kanssa helpommin, koska digi on prosessina nopeampi. Aika varoivaisesti kuitenkin olisin jyrkkien mielipiteiden kanssa suuntaan jos toiseen... Itse koen että filmi ja suhteellisen manuaaliset kamerat, varsinkin ilman mittaria opettavat pakon kautta ymmärtämään valotusta ihan eri tavalla kuin digi. Mutta meitä on erilaisia, jotkut tarvivat vähemmän "pakkoa" kuin toiset. Jari, katsos tuo aiemmin linkkaamaani youtube -pätkä. Siinä parisenkymmentä tyyppiä kertovat miksi tykkäävät kuvata filmille, joista osa on varsin hyviä... Onko muuten mitään syytä miksi esim heille pitäisi sanoa "you are lost" tms. , muutakin kuin tavallaan pönkittää sillä omaa toisenlaista tekemistään? Mitä tulee kameroiden hintaan, niin olen ollut huomaavinani että filmikamerat kuitenkin pitävät digejä paremmin arvonsa. Ja asiaa sivuten, varsinkin nämä peilittömät järkkärit, niin kiivas kehitys ja kiertokulku jotenkin istuu hemmetin hyvin tietynlaiseen kertakäyttökulttuuriin.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Jos sä olet kuvannut tuulipyörteitä tai sekoillut kännissä, se on tapahtunut ja sille mä en voi mitään. Mutta edelleen jos joku haluaa opetella kuvaamaan filmitekniikalla, niin sulla ei ole mitään älyllistä perustetta sille että onko se oikein vai ei.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Nyt on 17 sivua täynnä jospa esitäsit sen ensimäisen älyllisen perusteen miksi pitäsi opetetaa filmi enenkuin siirtyy digii. Valotukset on ihan samoilla perusteilla, digillä voi myös kuvat täysin manuaalisesti. Maalaisjärki on usein ihan hölynpölyä ja käyttökelvotonta, jollei ole ihan yksinkertaisesta asiasta kyse, jokainen järkeilee kykyjensä mukaan ja omaa omanlaisensa maalasijärjen. Tuleeko yhtään mietittyä pidemmälle kun noita esimerkkejä ja mutua heitää. Asian on niin päivän selvä jokaiselle oppimisen ammatilaiselle, että tutkimus tuskin saa rajoitusta, se on vähän kuin tuttkisi onko vesi märkää.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Ei kyllä osaa oikein enää muuta todeta, että ehkä ois parempi ett' jatkat tästä aiheesta sitten kun olet selvinpäin tai muutoin tolallasi. Näyttää ettet lue ollenkaan mitä kirjoitetaan, saati että ymmärtäisit, hieman pohtisit lukemaasi.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Minusta filmikuvaaja joka on kuvannut paljon ennen digiaikaa ja siirtynyt digikuvaukseen on saanut paremmat edellytykset tajuamaan kuvassa valon ja varjojen merkityksen kokonaistulokseen. Nykyään näkee lähes poikkeuksetta kuvia joissa valon osuus on jätetty lähes huomioitta mv-kuvissa ja varsinkin värikuvissa. Filmikuvauksen ymmärtäminen on hyvä pohja kuvauksen ymmärtämiseen yleensäkin, digiaika vaan on tehnyt kuvauksesta helpomman, se näkyy kyllä usein myös negatiivisena mm. kuva käsitellään ihan perseelleen eikä ymmärretä kuvauksen lainalaisuuksia vaan pidetään niitä lähinnä vitseinä.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Noin ne muuttu todeksi ja se vakio panettelu. Olet tehnyt selväksi tyyliljaisi keksustella, turha meidän on jatkaa.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Filmi parantaa muistia. Digihemmot katsoo kuvaa eikä sen jälkeen muista mitään. Filmimiehen on muistettava asioita kun kuva tulee niin paljon hitaammalla prosessilla. Sen vuoksi oppiminen filmillä on parempaa kun digillä. Ylioppilaskirjoituksiinkin pitää muistaa pitkältä aikaa asioita. Ja niiden asioiden muistaminen myös sen jälkeen olis suotavaa. Sen vuoksihan sitä opiskellaan että tietoa karttuu sinne korvien väliin. Tämä nykyajan katto googlesta ei parannan ihmisen muistia. Saattaa hetken päästä sama hemmo katsoa samaa asiaa mutta sellanen joka on kaivanut tiedon manuaalisesti parantaa sitä muistia oikeesti. Tehty työ on se joka on filmikuvauksessa se joka opettaa paljon enemmän kun se että kameran säätämiseen ei tarvitse ajatella mitään
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Ok, Kuvitelaan että et olisi nimimerkin suojissa ja minulla olisi tiedossa henkilöllisyytesi. Olisin eri mieltä kanssasi ja löytäisin netistä sinua häppäisevän kuvan tai jonkun kännissä kirjoittamasi jutun kuuden vuoden takaaja liitäsin se tähän? Olisiko se ok ja kävisikö se jotenkin vasta argumenttina keskusteluun? Jään odottamaan sitä älyllistä vasta argumenttia.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Olen joskus tehnyt sen kuvaajien kanssa että kysyn. Mitkä valotus speksit laittaisin nyt tässä valossa. Filmimiehiltä se tulee aika hyvin kohdalle. Nykypäivän digihemmot ei edes tiedä mistä on kyse saatikka ne sitten osais määritellä tuota. Siis sellaset jotka ei ole filmiä opetellu. Tämä tarina on tosi. Kokeilkaapa vaan.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Jep, mulla on vaikeuksia keskustella netissä, vastoin kuin sulla näyttää vuosien varrella olleen. Ehkä pitää ruveta "opiskelemaan" sitäkin ja ottamaan enemmän esimerkkiä. Voisitko nyt katsoa edes sen youtube -pätkän :-/ Ei tartte lukea, saati yrittää ymmärtää mitä toiset kirjoittaa. Sitä en enää pyydä tai toivo.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Niinpä, mutta miksi noin pitäsi tehdä kun sen saa täsmälisesti katsottua kameran mittauksista. Minusta yhtä hyödylinen kuin arvata mahdolisiman lähelle kuinka kauan kestää esim, 15min joku voim jopa arvata ajankulimisen alle minuutin tarkuudella, mutta kelosta sen näkee suoraan ja just sekunileen oikein. Seuraava perustelu.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Ei mui kiinosta tietää miksi jonkun ulkopulisen hepun mielstä on ok kuvat filkalle, josta tuubista. Jos löysit sieltä jonkun älyllisen persuteen, niin kirjoita se korkeakoulutasoisesti tähän, jos siinä on järkeä nosta kädet pystyyn ja perun kaiken sanomani.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Kun kolmen kaverin samanlaiset mielipiteet tuli katsottua, niin tiesi mitä jatkossa tulisi, joten homma selvisi vartissa. Mistä sinä sait selville mitä videoilla oli, jos et jaksanut edes katsella?
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Voi olla. Voi myös olla niin, että se filmiaikana (jo) kuvannut on vain tehnyt sitä niin paljon kauemmin. On myös niin, että täälläkin vaikutti aikoinaan vanhoja (lue entisiä) jopa ammattikuvaajia, joilla filmiajasta huolimatta ei ollut alkeellisintakaan tajua valosta, varjosta tai valaistuksesta. Eikä ole vieläkään. En kyllä mitenkään ymmärrä, mitä tekemistä kuvan tallentamismenetelmällä olisi valon ja varjon ymmärtämisen kannalta. Jos sanotaan, että *mustavalkokuvaus* opettaa sitä, niin voin hiukan enemmän olla samaa mieltä, koskapa värin jäädessä pois on ihan niinkuin pakko hiukan kiinnittää huomiota sävyalaan. (Tai siis olisi, vilkaisu kuvaosioon taas kertoo muuta...) Niin näki ennenkin. Ne kuvat vain ovat armeliaasti unohtuneet. Haepa kirpparilta joku kuvajulkaisu 50-70-luvuilta. Tuota väitettä minä en ymmärrä ollenkaan. Kuvallinen ilmaisu on ilmaisua; valon/varjon, perspektiivin, sävyalan, syväterävyyden, sommittelun hallintaa viestin välittämiseksi. Mitä ihmeen tekemistä jonkin muoviliuskan liottelemisella on sen kanssa? Itse asiassa se hyvä pohja valokuvaukseen olisi muitten kuvataiteitten tuntemus ja harjoittaminen. Piirtäminen, maalaaminen, akvarelli, keramiikka, kuvanveisto, grafiikka... NE JUURI opettaisivat niitä kuvallisen ilmaisun perusasioita, ei jonkun rainankappaleen liottelu liemissä. Erääseen kameraseuraan, jossa olin mukana, liittyi aikanaan, kauan sitten (oliskohan ollut 80-luvun alkua) mummeli, joka sai pojaltaan kameran lahjaksi 60-vuotiaana. Vanha ja yksinkertainen kamera vielä. Porukan nuoren miehet zuumeinen ja af-juttuineen katselivat mummon hommia hiukan naureskellen ja, no, voinee sanoa ylimielisinä. Mummon putket olivat lyhyempiä... Sitten kun kuvausretkillä käytiin, ja kuvia myöhemmin katseltiin, tai kuvia läheteltiin tarjolle näyttelyihin, muuttuikin juttu jollain tavoin. Mummon kuvat olivat usein täysin ylivoimaisia, juuri ne tulivat hyväksytyiksi näyttelyihin ja palkituiksi kilpailuissa. Kuis nyt noin kävikään? K.o. mummo ei ollut kuvannut ennen 60-vuotispäiväänsä ollenkaan. MUTTA hän OLI OLLUT about 40 vuotta työväenopiston taidekursseilla: sitä grafiikkaa, piirustusta, maalausta, kuvanveistoa jne. Mummon kuvallinen tajuaminen oli ihan eri tasolla kuin mainittujen nuorempien kameranulkoiluttajien. Ja se nyt vaan oli. Minkäs sille mahtoi. Vaikka olisi lutrannut triksiä rotskussa kaiket päivät, niin se kuvailmaisun lainalaisuuksien ymmärrys ei vaan kasvanut yhtään.