Tuli tässä ihan mieleen että kehitteen tekemiseen ei kait mitään hirveen ihmeellistä tarvisisi väkästellä niin oletteko tehneet ite esim. jotain metolipohjaisia kehitteitä jne. Ja jos olette niin millä kokemuksilla?
Vs: filmikehitettä kotona Darkroom Cookbook -nimisestä opuksesta löytyy reilusti reseptejä. Sit on nää kahvi-sooda -kehitteet joita voi kokeilla tietysti myös. En oo itse kokeillut kylläkään.
Vs: filmikehitettä kotona Tuolla on kanssa muutama resepti: http://unblinkingeye.com/Articles/Developers/Formulas/formulas.html Apugissa meuhkaavat välillä Barry Thorntonin DIY kaksikylpykehitteestä jonka pitäisi olla kuulemma Se Kaikkein Parhain kontrastisille kuville. Ei ole tullut itse kokeiltua mutta olen toki kiinnostunut jos joku innostuu testailemaan.
Vs: filmikehitettä kotona Aika montahan noista kemikaaleista saa apteekista, entä metoli..mahtaako sitä löytyä/saada apteekista?
Vs: filmikehitettä kotona Vilho Setälän kirjassa "Valokuvaus" on kokolailla laaja reseptikokoelma, jotakin on myös Erkki Majavan kirjassa "Pienoiskamera ja sen käyttö". T. Kerkko.
Vs: filmikehitettä kotona Itse kysellessäni aineita 510-pyroon kertoi yliopistonapteekki heiltä löytyvän ainoastaan sitruunahappoa. Hopeavedos niminen firma myy kemikaaleja itse sekoitteluun ja mulle ainakin tarjoutui sekoittamaankin, kaveri oli varsin avuliaan oloinen kaikin puolin.
Vs: filmikehitettä kotona Enpä ole viimeaikoina tsekannut mitä kemikaaleja apteekista vielä saa, mutta ei enää yhtä monipuolisesti kuin menneinä vuosikymmeninä. Mutta mitä tahansa normaaliin mv-prosessointiin käytettävää kemikallia tarvitsettekin, niin minulta saa Hopeavedos. Jos ei ole, niin tilataan.
Vs: filmikehitettä kotona Perusjuttu on, että metoli kehittää pinnalta ja terävää ääriviivaa esim. stand-kehityksessä. Hydrokinoni sitten syvältä ja raetta - ja kontrastia. Lisäksi nuo vahvistavat toisiaan, yhdessä toimivat tehokkaammin kuin kumpikin erikseen. Peruskehitteissä olikin yleensä vähän kumpaakin. Pelkkä metoli tekee loivaa, loivaa, loivaa, mutta ääriviivaterävyyttä sitten on. Sopii johonkin aiheisiin. Tavallaan Rodinalin vastakohta kehitemaailmassa. Eli, katsele reseptejä ja päätä, minkä suuntaista haluat. Ei se sekoittelu vaikeaa ole, ainakaan jos Olli tekee sen
Vs: filmikehitettä kotona Sitruunahappo on apteekkitavarana aika kallista. Monesta ruokakaupasta saa ainakin syksyisin säilöntäaikaan sitruunahappoa Mauste-Sallisen isossa muovipurkissa muutaman euron hintaan. 680g purkki maksaa kaupassa saman kuin 50g apteekissa.
Vs: filmikehitettä kotona Thorntonin 2-kylvyn rakenne on selitetty aika tarkkaan kirjassa Edge of Darkness. Kyseessä ei oikeastaan ole muuta kuin perinteisen D-23:n muunnos, jossa on booraksi (natriumboraatti) on korvattu natrium metaboraatilla jotta toimisi paremmin nykyisten ohutemulsioisten filmien kanssa. On siinä metolin ym. aineiden määriäkin säädelty. Toiset vannoo nimeen, toiset toteaa että se on säädetty Thorntonin vedostusmieltymysten mukaiseksi.. Yhtä kaikki, hankin sitä heti kun saan jostain valmiina (tai nykyään omaan kyllä ruoka-vaa'an jolla noita voisikin mittailla). Kokemukset Thorntonin DiXactolista niin 2-kylpynä kuin tavallisenakin ovat niin hyvät. D-23:sta ja siitä varioidusta stöecklerin versiosta on muitakin variantteja kuin Thorntonin. Darkroom cookbookissa on jotain noista.
Vs: filmikehitettä kotona [QUOTE> [/QUOTE] D-23:sta lähtevien kaksikylpykehitteiden kirjo on moninainen, mutta konponentteja on rajoitetusti ja säätämisen logiikka on suhteellisen helposti ymmärrettävissä. Olen koonnut tähän taulukkoon joitakin versioita:
Vs: filmikehitettä kotona Sitä, että kehite on jaettu kahteen komponenttiin, joista ensimmäisessä on kehiteaine ilman mitään katalyyttia, jolloin siinä vain kehite imeytyy filmiin eikä käytännössä mitään kehittymistä tapahdu. Liikuttelun kanssa ei ole niin nuukaa eikä muutenkaan. Toisessa vaiheessa sitten tuo ensimmäinen litku kaadetaan pois (voi uusiokäyttää monta kertaa) ja sen tilalle laitetaan katalyytilla varustettu liuos joka käynnistää kehitystapahtuman. Koska kehitettä on vain filmillä, se mitä siihen on imeytynyt niin kehite kuluu nopeasti loppuun huippuvaloissa mutta porskuttaa varjoissa pitkään. Tuosta jo arvaakin mikä näissä on kivaa: Ne tasaavat huomattavasti. Jopa eri merkkisiä filmejä voi kehittää samalla erää, kaikista tulee helposti vedostettavia laajan sävyskaalan ansiosta. Haittapuolet? Esimerkiksi kontrastin hallinta on hankalaa. Itse käytän 2-kylpyä näpsykuville joissa valotukset ovat olleet vähän sinne päin tai sitten väärin valotetuille negoille tai zonettaessa tilanteissa joissa tarvitaan todella tasaavaa kehitystä. Tuolla jotain tarinaa pahasti ylivalotetun pelastamisesta: http://kameralaukku.com/forums/smf/http://code.mediadrive.fi/phpbb/viewtopic.php?p=266131#p266131 Yhteenvetona voisi sanoa että 2-kylpy on sitä mitä haetaan myös "ständillä" ja varsinkin aikaisempien filmien aikana vesikylpy-kehityksellä. 2-kylvyistä vielä se, että vaikka liikuttelu ei ole niin nuukaa, silti esim. jatkuvasti liikkuvassa jobo-tyylisessä purkissa on hyvä rikkoa välillä yhdensuuntainen virtaus heilauttamalla purnukkaa muutaman kerran. Noita 2-kylpyjä on testailtu ja dokumentoitu aika hyvin. D23-tyylisillä liikuttelu ei tuota densitometrillä mitattavia eroja. Ihan sama laittaako molemmissa liuoksissa 5 minuuttia jatkuvalla liikuttelulla vai huljuttelemalla purkkia silloin tällöin.
Vs: filmikehitettä kotona Mulla jäi tuo juttu eilen kesken, kun sekoilin sen taulukon kanssa ja se pääsi siinä kokeillessa livahtamaan nähtävillekin kesken kaiken. Kaksikylpykehitteiden ideana on se, että kehitteen ainesosat jaetaan kahteen eri liuokseen, ensimmäisessä on varsinainen kehiteaine tai -aineet ja yleensä vähän sulfiittia suojaamassa kehitettä hapettumiselta ja tekemässä liuoksen lievästi emäksiseksi. Muutakin voi kyllä olla kehitteestä riippuen. Toisessa liuoksessa on sitten varsinainen emäs eli aktivaattori, joka aktivoi kehiteaineen. Filmin kehitysaika jaetaan yleensä suurin piirtein tasan näiden kahden kehiteliuoksen kesken. Filmi laitetaan ensin ensimmäiseen liuokseen, jossa emulsio "imee" itseensä kehiteainetta, mutta kehittyminen on hidasta, koska emäksisyys on vähäinen, ts. aktivaattoria puuttuu. Yleensä on kuitenkin tavoite, että jo ensimmäisessä kehitteessä negatiiviin muodostuvat kaikki sävyt, joskin kuva on loiva. Filmi nostetaan ilman välihuuhtelua toiseen kehiteliuokseen. Se tuo mukanaan emulsioon imeytyneen kehitteen, joka saa uutta vauhtia aktivaattorista. Samalla kehittymistä rajoittaa vähäinen kehitteen määrä, sitä on vain sen verran kuin emulsioon on imeytynyt. Runsaasti valottuneissa kohdissa kehite kuluu kuitenkin nopeasti loppuun ja kehittyminen pysähtyy kun taas vähemmän valottuneissa kohdissa kehittyminen voi jatkua suhteellisesti pidempään. Tästä syystä kaksikylpykehitykselle on ominaista kontrastia tasaava vaikutus ja hyvä herkkyyden hyödyntäminen. Koska kehittyminen 2. liuoksessa pysähtyy "automaattisesti", ei sen ajalla ole juurikaan merkitystä, kehittymistä säädellään 1. liuoksen ajoituksella. Kriittistä kehityksessä on liikuttelu, liikuttelun 2. kylvyssä pitää olla riittävää, että kehittyminen olisi tasaista, muttei niin voimaksta, että emulsioon imeytynyt kehite liiaksi huuhtoutuu pois. D-23 on kaksikylpykehitteiden yksinkertainen perusmuoto, jota on varioitu runsaasti. Alunperin se on kehitetty tuottamaan kelvollista jälkeä 1900-luvun alkupuoliskon kinofilminegatiiveillä, jolloin sekä rakeisuus että kontrastin hallinta olivat ongelmia. Kehiteaineena on metoli, joka tuottaa terävää mutta loivaa jälkeä. Sitä aktivoimassa 1. liuoksessa on 100g/l natriumsulfiittia, joka toimii paitsi aktivaattorina myös liuottaa muodostuvaa hopearaetta. Tämä "hienorae-efekti" oli varmaan tarpeen sen ajan filmeillä, mutta ei ainakaan samassa määrin enää nykyfilmeillä. Toinen ero nykyfilmeissä on emulsion paksuus. Vanhempien filmien paksun emulsion mukana kulki enemmän kehitettä 2. liuokseen kuin nykyisten filmien emulsioissa. Näistä syistä johtuen monetkin ovat "modernisoineet" D-23:n liuoksia paremmin nykytarpeisiin soveltuvaksi. Yksi esimerkki on Usagin mainitsema Barry Thorntonin, verisio, jossa 1. liuoksen sulfiitin määrää on laskettu ja metolin määrää lisätty. Sulfiitin vähentäminen vähentää "hienoraeefektiä", siis sitä hopearakeen osittaista liuottamista epämääräiseksi mössöksi. Samalla pääsevät paremmin esille metolin hyvät puolet, hyvä ääriviivaterävyys ja akutanssi, mitkä molemmat parantavat lopputuloksen terävyysvaikutelmaa. Tämä tekee nykyisillä T-raefilmeillä mutta myös perinteisemmillä emulsioilla oikein hyvää jälkeä. Kaksikylpykehitteille on jo periaattensa vuoksi ominaista kontrastin tasausvaikutus, eli huippuvalot pysyvät negatiivilla hallittavissa. Lopputuloksen kontrasia voidaan edelleen säätää 2. liuoksen emäksisyydellä. Anchell ehdottaa Darkroom Cookbookissa vaihtoehtoisia 2. liuoksia, joista booraksi tuottaa hienoimman rakeen ja loivimman kontrastin ja karbonaatti puolestaan jyrkimmän kontrastin mutta rakeen kustannuksella. Thornton puolestaan kirjassaan ehdottaa jyrkkyyden säätöä käyttämällä kolmea eri vahvuutta metaboraatista 2. kylpynä, 7, 12 tai 20 g/l. Amerikkalainen valokuvaaja Joe Englander otti 90-luvulla tehtäväkseen säätää kaksikylpykehite Tmax-100:lle. TMX:n ominaisuus on suora mustumakäyrä, jossa huippuvaloissa kontrasti on korkea ja siitä syystä huippuvalot myös herkästi palavat niin puhki, että niitä ei millään "burningilla" saa sävyiksi paperille. Koska mustumakäyrän kokonaiskontrasista suuri osa on käytetty huippuvaloihin, on kontasti varjoissa ja keskisävyissä vastaavasti alhaisempi. Englander halusi säätää kehitteellä käyrää erottelemaan paremmin tummia ja keskisävyjä ja tasausta huippuvaloihin. Tähän kaksikylpykehite sopii lähtökohtaisesti mainiosti. Taas lähdettiin D-23:sta ja vähennettiin 1. liuoksen sulfiittia terävyyden ja akutanssin parantamiseksi ja sulfiitin (emäksisyyden) väheneminen korvattiin metolin pitoisuutta nostamalla. Kakkoskylvyn aktivaattoriksi Englander valitsi natriumkarbonaatin ajatellen, ettei TMX:n rae muodostu häiritseväksi edes tällä vahvalla emäksellä. Siten saadaan hyvä teho esille ohuenkin emulsion mukanaan tuomasta vähäisestä kehitteestä. Englander teki kokeilunsa arvaamalla mutta systemaattisesti ja lopputuloksia mitaten. Hän korostaa, ettei lopputulos ole välttämättä "paras mahdollinen" tai että sitä voi edelleen säätää kukin omiin tarpeisiin. Kokeilun tuloksena syntynyttä reseptiä hän kutsui nimellä HiRes (high resolution). Densitometrimittaukset osoittavat, että TMX:n mustumakäyrä tällä kehityksellä on halutun lainen ja "parempi" kuin vertailuna käytetyillä kehitteillä. Käyrän juuriosa lähtee jyrkkään nousuun (= hyvä erottelu varjoalueilla) ja hyvä kontrasti säilyy keskisävyissä ja tasaantuu kohti huippuvaloja, kokonaiskontrasti pysyy normaalina. Yli normaalin sävyalan menevät huippuvalot toistuvat loivina ja ovat helposti lisävalotuksella esiin saatavissa. Englanderin artikkeli kokeiluista on julkaistu Ag photographic-lehdessä no. 9, 51. Kaikkien hyvien ominaisuuksien vuoksi luulisi kaksikylpykehitteillä olevan käyttöä edelleenkin. Varsinkin nämä nykyvariaatiot D-23:sta ovat yksinkertaisia valmistaa, taloudellisia käyttää ja hyvin säilyviä. Varsinkin rullafilmillä kuvatessa sattuu useinkin, että samalla rullalla on valotuksia hyvinkin erilaisista kohteista eikä kehitys mitenkään voi olla optimaalinen kaikille. Silloin kaksikylpykehitys voisi hoitaa osan kontrastin tasauksesta, loppu olisi helpommin hoidettavissa vedostuksen säädöillä ja luultavasti lopputuloskin parempi. Että eikun kokeilemaan kaksikylpykehitteitä! ps. Tällä välin jo joku muukin kirjoitteli aiheesta, mutta laitan kuitenkin omani menemään, pahoittelen päällekkäisyyksiä.
Vs: filmikehitettä kotona Hyvä että kirjoitit, oli sen verran tyhjentävä ja informatiivinen kirjoitus!
Vs: filmikehitettä kotona Vime aikoina olen, vaikka "rolleimies olen olevinani", kaivanut esiin ja varastoonkin ottanut kahta eri 2-kylpy kehitettä eli Diafine, "the old standby" ja toinen, tetenal Emofin, joka on tosi ärjy vanhemmilla filkoilla kuten TRI-X ja Fuji Neopanit, tasaa myös aika kivasti Rollein uutuuksia ja T-max kumpaakin versoita. Toimii just kuten hemmot tossa yllä kertovat. ei tartte muutaman euron takia apteekin tukkuosastolla juoksennella, senkun lataa listan tosta oikealta ja panee tulemaan asiakasnumerolla... Muuten just sain valmiiksi omat ohjeeni C-41 kitille. Kiitos Juhaalle asiallisista kommenteista, yhteistä gutaahan tää on... senkun vaan pyytää meilillä niin laitan takaisin tekstifailin paluupostissa.