Tuntuu olevan todella hankala myöntää olevansa väärässä No, mitä voisi olettaa. Internet. Ei oikeasti kannata väittää tietävänsä asiasta josta ei tiedä mitään. Tuo rajoitus ei ole AD muuntimen, vaan muistin. Noi skannerit kun ovat vanhoja, niiden bufferit ovat pieniä, joten ne filkat pitää skannata osissa mikäli haluaa hyödyntää suuria resoluutiota suuremmissa filmipaloissa. Se ei ole mikään kovin ihmeellinen temppu nykykoneilla. Aikaavievää toki, kun itse skannaus kestää tunteja. Se on automatisoitu prosessi, joten siihen ei tarvit starttauksen jälkeen koskea. Mutta kyse kun ei ollut siitä onko se hidas tai hankala, vain siitä että se on optisesti ylivoimainen rakenne. Että se yksinkertaisesti tuottaa parhaan jäljen verrattuna muihin skanneri tai suurennoskoneisiin. Mitään ihmeellistä hienomekaniikkaa siinä ei ole, se on vain yksi askelmoottori joka liikuttaa rumpua ja yksi moottori enkooderilla joka pyörittää sitä sopivalla nopeudella. Hyvin yksinkertaisia koneita kuten kaikki skannerit. "ettei se optinen resoluutio ole "yksi pikseli kerrallaan" " ja mitä ihmettä tämä edes meinaa? Miten olen edes voinut sanoa että optinen resoluutio on yksi pixeli kerrallaan? Kuinka paljon aikaa sä käytät väärin ymmärtämiseen? Kauanko kestää löytää joku tapa väkisin väärinymmärtää jokainen pointti ja lause? Vertasin sitä hyvin selkeästi mikroskooppiin, ja toin hyvin selkeästi esiin sen pointin että kun skannataan hyvin pieni alue kerrallaan voidaan käyttää optiikkaa joka soveltuu siihen ja saada huomattavasti korkeampi resoluutio kuin millään muulla keinoin. Ja edelleenkin, googlaa "köhler illumination" ja yritä ymmärtää ensin sen optisen polun merkitys. En oikeen jaksa aikuiselle ihmiselle selittää samaa asiaa moneen kertaan, kun ainoa tarkoitus on yrittää ymmärtää kaikki väärin jotta voisi omassa päässään kuvitella olevansa joku aina oikeassa oleva asiantuntija.
Niin, oikeassahan sinä olet. Ja minäkin. Se vaikeus ja tarkkuus ovat tietysti suhteellisia ja koettuja asioita. Tuon linkkisi takana oli juuri sellainen tilanne jota iltse kyllä vältän: kirjapinoilla lasilevy vaateeriin kirkasvalolampun eteen, rimpula negapidin lätkästynä sen lasilevyn päälle... Kyllähän tuo tietysti toimii, mutta että tuollainen viritelmä pitäisi joka kerta erikseen rakentaa ja purkaa, ei sovi minulle. Toki jos tuollaisen voi jossakin pitää pysyvänä rakenteena ja silmänilona, silloin tilanne on toinen. Kinokoon skannerini jalanjälki pöydällä on suurin piirtein A4. Se on siinä koko ajan valmiina, ei muuta kuin virta päälle. Vielä yksi huomautus, kameralla reproamisessa pitää kyllä sitten olla erityisen huolellinen värinegojen puhdistamisessa: automaattista pölynpoistoahan ei ole. Toisaalta sitten värien kääntämisessä kuulemma Negative Lab Pro toimii nykyään aika hyvin. Mutta kukin taaplaa tyylillään, hyvä niin.
Eihän leica kätketty helmi ole, mutta kun sen helmiyttä ei ymmärrä, ennen kuin kuvaa leicalla muutaman vuoden.
Tämä on ainoa oikeaoppinen ja hurskas tapa digitoida filmiä. Kaikki muu on pakanallista vääräoppisuutta.
No, niinhän sinä kuitenkin kirjoitit. Ehkäpä jos itse ymmärtäisit, mitä selität, voisi olla mahdollista kirjoitella jotain, mitä muutkin ymmärtävät... En ole missään vaiheessa sanonut olevani rumpuskannerien asiantuntija. En ole sellaista koskaan käyttänyt, mutta katsellut vieressä, kun ammattilaiset käyttävät. Kukin tulee autuaaksi uskollaan, kuulemma, eivätkä sinun(kaan) uskonnolliset kokemuksesi muiden elämään vaikuta. Väliäkö hällä. Useimmille muille asiaan perehtyneille rumpuskannerin todellinen resoluutio on kuitenkin siinä 4000 ppi (tai spi) kinthaalla, siis jos skannataan testitargetteja ja katsotaan, mitä toistuu. Hasselin paremmat mallit yltävät olennaisesti suurempaan tarkkuteen, lähelle 7000 ppi. Minkään rumpuskannerin todellinen erotuskyky ei ylety lähellekään. Mutta, se siitä. Kiukuttele itseksesi - Ja skannaile. Näytä sitten tulos, kun saat vaikkapa PM-189 testikartan skannattua sillä 9000 ppi tarkkuudella. (Paljonhan sitä netissä paskaa jauhetaan, mutta tekijät ovat sitten erikseen.)
Mju II on kyllä helmi jos löytää edullisesti johonkin sataseen (aina välillä putkahtelee). Muistan kun ostin omani 40€ mint-kunnossa mut kaukana on ne päivät Toinen on sitten Yashican T4 zoom jossa harvinaisempi alumiinikuori. Ilmeisesti saaneet inspistä tytäryhtiö Contaxin pokkareista. Linssikin on pirun hyvä zoomiksi.
Toi T4 zoom ois mielenkiintoinen, jos sellaisen sais halvalla. Mulla on Contax TVS3:nen ja sen optiikka on ainakin järjettömän hyvä. Toi melkeen metrin poliisi printti kuva oli kuvattu sillä, muistaakseni f8 laajimmalla. Toisaalta, ton contaxin hinta on kans noussut. Se ongelma on juuri siinä että se on liian fiini kamera kantaa mukana.. musta tollanenhan maksaa näköjään joku 550-600€ nykyään. En tainnut paria hunttia enempää maksaa ite. Contaxissa on vario sonnar, yashicassa vario tessar. Noi zoomi kamerat kyl yleisesti aika aliarvostettuja kun filmiporukka tuppaa olemaan puristeja.
Meillä on Mjü2 zoom ja T5. Pahaisia pokkareita kummatkin. Ihan kuvanvalmistamon armoilla niin kauan kun ei tee kuvia itse. Ei jatkoon. Meillä filmi on kuollut.
Tää rumpuskannerivääntö on jatkunut jo aika pitkään Sakken ja sun välillä aivan samanlaisena. Muutama otsikko, mutta olihan siellä mielenkiintoistakin joten suositan skanneriaiheen lukemiseksi.
Sanotaan selvennykseksi ettei kumpikaan ole mun oma kamera, vaimon ja tyttären ovat. Sitten on isä-vainaan Canon Prima pokkari niiden kaverina.