Vs: Filmikamera on tiensä päässä Tässä aivan äskettäin minulla oli onnettomuudekseni tilaisuus päästä toteamaan, että ainakin väripaperikuvat ovat aivan uskomattoman kestäviä. Tulipalon ja sammutusveden jäljiltä löytyneet kuvat on kuivattu ja homma bueno. Tietysti, jos tuhkaksi menee, niin sitten se on siinä, mutta jossain piironginlaatikossa/kaapissa säilytetyillä kuvilla ja albumeilla on melko hyvä sauma säilyä sekä tulelta että vedeltä vielä aivan katselukelpoisena. Arvelisin, että enemmän ainakin kestää kuin tietsikan kiintolevy... Ja jo pelkkä kehyksen lasi esimerkiksi rippi- tai ylioppilaskuvissa tuntuu suojaavan kuumuudelta ja noelta todella paljon. -Topi Kuusinen
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Tosiaan, mikään ei ole ikuista. Oliko se katariina vai mikä hurrikaani siellä amerikassa kun eräskin valokuvaaja menetti kaikki hienot arkistokelpoiset paperivedoksensa, sensijaan parjatut muovipaperille tehdyt printit olivat vielä ihan ok. Ne kun eivät menneet kastuttuaan pilalle samalla tavalla. Myös japanilainen ystäväni menetti vesivahingon myötä käytännössä kaikki vanhat mustavalkovedoksensa. Jonkun verran pelastui sentään. Tuollaisissa voi aina jälkiviisastella sillä että digi olisi säilynyt - se on helppo säilöä hajautetusti. Mutta se käytännön ongelma digissä onkin jatkuva uudelleenkopionnin tarve, kun ne mediat eivät säily niin hyvin ja tulevat vuosikymmenet näyttävät kuinka käy oikeasti median luettavuudelle ja yleensäkin tiedostoformaateille. Jotain osviittaa toki antavat takavuodet. Vanhat giffit ja tiffit ja targat ja muut ovat vielä ihan luettavissa. Ja jos ei ole, itse voi tehdä ohjelman jolla ne saa näkösälle. Tässä mielessä uskoisin että niin kauan kuin yhteiskunnat säilyvät stabiileina, niin digidata saadaan aina auki - mutta jos tapahtuu joku taantuma ja tärkeää dokumentaatiota katoaa niin sitten asia on toinen. Vaan ei niitä digitiedostoja kukaan 2000 vuoden päästä yritä saada auki hieroglyfien tyyliin, eiköhän ne mediat ole siihen mennessä tuhoutuneet siinä missä printit, niin arkistokelpoisimmat hopea, kuin printteri-printitkin. Digipuolella suuri vaara lyhyemmällä tähtäimellä on mediapuolella. Kuka muistaa enään floppyja? Tai zip-levyjä? Kuinka monen tietokoneella pystyy lukemaan edes korppuja, jotka sentään olivat valtamedia vielä noin 10 vuotta sitten! Pahoin pelkään että muilla kuin erityisen hyvin hoidetuilla virallisilla tai suurilla kaupallisilla arkistoilla on ennenpitkään edessä tilanne että tässä on hienot valokuvat tämmöisellä dvd-kiekolla, mutta tämän lukemiseen tarvittavia laitteita - mistähän niitä voisi edes saada? Museosta? Museoonhan Nasakin joutui menemään saadakseen luettua vanhoja 70-luvun nauhojaan. Kun ei tullut siirrettyä seuraavaan mediaan jotakin. Tässä filmi on aina ylivertainen; kuva on heti nähtävissä - vaikkakin yleensä negatiivina. Ei tarvita mitään laitteita, kopiointeja, ... Mutta oikeasti: Kuinka monen valokuvat jaksavat kiinnostaa jälkipolvia? Nykyäänkin hyvin harvalta suomalaiselta mestarilta on kuvia enää missään nähtävillä - joko negat on perikuntariitojen takia jossakin tai hävinneet tai sitten ketään ei edes kiinnosta. Eli siinä mielessä arkistokelpoisuudella ja muulla ratsastaminen on vähän turhaa. Riittävä ikä kuvalle on yleensä yksi sukupolvi. Seuraavalle jos periytyy muutama hyvä muistokuva niin se on hienoa. Ne varsinaiset teokset tuskin kiinnostavat ketään vaan tärkeimmiksi nousevat satunnaisräpsyt iso-isoäidistä. Ja jonkinlaisena sivujuonteena vielä - moniko maalausta harrastava pohtii sitä että kuinka hyvä säilyvyys käytetyillä väreillä, pohjamateriaalilla, sen liimoilla ja muulla on? Veikkaan ettei käytännössä kukaan. Miksi me valokuvaajat sitten olemme niin huolissamme tästä asiasta? Mikä tekee valokuvasta jotenkin niin paljon hienomman ja paremman että sen säilyvyydestä pitää huolehtia niin paljon? Kyllä ne konservoijat sitten tekevät työnsä jos kuoleman jälkeen kuvaajan kuvat nousevat arvoon arvaamattomaan.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Me valokuvaajat olemme tärkeitä. Meidän pitä saada kuvata kaikki ja meitä ei saa kuvata kukaan. Meidän jälkeemme vedenpaisumus ;-} Kyllä minuakin kiinnostaa vanhoissa kuvissa paljon enemmän se, mitä ne kertovat kyseisestä ajasta, kuin se miten hyvästä kuvasta on kyse. Mutta veikkaan kyllä ettei tässä kukaan harrastaja olekaan säilömässä nerokkuuttaan jälkipolville, vaan vain koittamassa välttää uudestaan sitä mikä kerran, tai pari on käynyt -kun kiintolevyllinen -tai cd:llinen kuvia on mennyttä...
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Joo, mulle kans on noissa vanhoissa löytökuvissa parasta se et ne on yleensä otettu. En jotenki osaa kattoo niitä kauheen tekniseltä kantilta mutta _joskus_ ehkä olis kiva jos niistä olis seinälle isompina. Ja jos näen oikeen hyvän kuvan voin usein ajatella et se olis yhtä puhutteleva vaikka millä formaatilla. Kaikilla säilytyssysteemeillä on varmaan etunsa ja haittansa: varmistus pitäis osata hoitaa. Ehkä siks toi mv ja filmi on niin maagista et niille on tallentunut niin paljon semmosta "valokuvamaista" historiaa ja ajattelee omankin elämänsä muuttuvan aikanaan historiaksi jota joku toinen ehkä/toivottavasti hymyillen katsoo. Ja ehkä tommosessa mekaanisessa kamerassa on jotain samaa kun vaikka pyssyissä, kivaa rassaamista. Joku sanoikin että kun on pyssy, piippu ja akka niin aina riittää rassaamista. Ehkä on joku oma ihmislajinsa "romuja rassaava apina"? V-MS
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Heh. Ryhdyin tuumasta toimeen ja nyt Memeo autobackup on taas asennettu ja alko raksuttaa kuvia ulkoiselle kovalevylle. Ikkunasta näky 7v joka kulkee pihalla harjottelemassa kasvikuvausta...elämä jatkuu ja tilaa on vielä 170Gt. V-MS
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Ei ole mun keksimää, hanski riihelä eiriltä sanoi näin, hinnat meni kipurajoille ja kun volyymit laski, ei ainakaan voinut nostaa hintoja, sit kävi niinkuin kävi. Mitä tulee vanhoihin kuviin ja niiden arvostukseen, noin neljäsosa mun valokuvatuotosta tulee arkistokamasta, sitä on kirjakustantajilla, teatterimuseossa, äänilevykustantajilla ja yhtyneiten arkistossa, pienistä puroista se muodostuu mutta silti. Pointti vaan on että aina olen myynyt vain kertakäyttöoikeuksia, eli joutuvat maksamaan taas uudelleen. vanha kuva muutenkin kiinnostaa, esimerkiksi suomalaiset kuvat Sothebyssa, vain vanha kiinnosti, pääsäntöisesti. En ole kuullut että digikuva vieläkään saavuttaisi mainittavaa hintatasoa huutokaupoissa.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Jaakkollalla on tosiaan hienoja vedoksia. Näin ensimmäistä kertaa viime kesänä TJukka
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Vanhetessa kuulo heikkenee ja silmään saatta pesiytyä punainen piste. kapa
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Vanhetessa kuulo heikkenee ja silmään saatta pesiytyä punainen piste. kapa [/quote Ai tuo oli "valokuva" minä kun käsitin että se on seinäpinnoite...
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Jokunen vuosi sitten kahlasin läpi Robert Capan valtavan näyttelyn Berliinissä ja myöhemmin pääsin Unkarin kansallismuseon arkistoon katsomaan samaisen kuvaajan originaalivedoksia. Eivät mitenkään poikenneet Peräkylän sanomien kesäharjoittelijan otoksista noin yleisesti. Vaan arvonsa niilläkin tuntui olevan, kuten joillain seinäpinnoitteillakin. Kuka mistäkin tykkää. Jotkut jopa arvostavat punaisen pisteen gloriaa, jolla ei ole mitään tekemistä itse valokuvauksen kanssa - noin sisällöllisesti. kapa
Vs: Filmikamera on tiensä päässä kapa hyvä: kerronpa sinulle nyt yhden asian: Olen elämässäni vaihtanut vaimoa kaksi kertaa, tyttöystäviä vaihtanut niin monta ketaaa että en enää viitsi laskea, Ammattiakin vaihtanut ainakin kolme kertaa, keskari kamerasysteemejä vaihtanut Zenzasta, pentaxiin, siitä Fuji 680 studiolaitteeseen, ja siitä hasselbladiin. Nikonesita vaihdoin aikoinaan canoniin Seppo Mervolan houkutuksesta, kun sain niin paljon canoneita kuin jaksoin hakea. Siitä yhden euroopan reissun jälkeen takas nikoneihin. Toisen kerran vaihdoin canoneihin kun kaolleegat sano että täyskenno canon on aivan ylivoimainen. Ihan paska se oli, vaihdoin suuret tappiot kärsien takas Nikoneihin. AINOA asia jolle olen ollut uskollinen on se eka kameramerkki jonka faijani minulle hankki, kun kerroin haluavani valokuvaajaksi: Se oli musta leica M2... Niitä on tullut sitten lisää, jopa digitaalinen M leica. Jos kuvittelet että teidän kevyt vittuilunne vaikuttaa minuun muuten kuin lievästi ärsyttävästi, olet väärässä...
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Anteeksi ärsyttävyyteni. Luontainen minäni on vain aina ollut tosikkoja uskovaisia vastaan. Teinimäinen kapina ei vain ole millään poistunut sisältäni. Olen jopa oppinut olemaan siitä ylpeä. kapa
Vs: Filmikamera on tiensä päässä R. Capa on kyllä ihan yliarvostettu, samoin punainen pläntti sekä joukko muitakin intohimolla palvottuja kuplia valituskuvailun saralla. ___________________________________________ Filmikamera on ollut tiensä päässä jo hyvin kauan. RIP filkkakuvaus ... edit : anteeksi mahdollinen ärsytys ...
Vs: Filmikamera on tiensä päässä en ole uskovainen, olen vain realisti... Ei voi sanoa ettei minulla olisi vertailukohtaa, jos sanon että tuo formaatti sopii minulle ( ja muutamalle ystävälleni).Kai se todistaa myös "ei uskovaisille" että formaatti joka tuli markkinoille 1954 on edelleen "lyömätön" omassa kategoriassaa. vaikka kuinka muuta väitetään , ei kai olisi mahdollista että tuosta laitteesta maksetaan 2-4 kertaisia hintoja muihin vastaaviin, ellei siinä olisi jokin pointti ??
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Se on merkillinen tuo filkka, se on kuin zombie. Elävä kuollut. Sanottakoon sitä MV-filkkaa tästä eteenpäin, hopeagelatiinikennoksi (copyright Hannu Iso-Oja), niin ei tarvitse asiasta enempää vääntää. Hyvää joulkunodotusta vaan kaikille.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Hienojen filmikuvien listaan voisi lisätä Nick Brandin näyttelyn Fotografiskassa. 6x7:lla vedettyä matskua savannilta usean reissun verran. No, Olihan siellä digiäkin joukossa
Vs: Filmikamera on tiensä päässä Tosin Brandt Photoshoppaa niin raisulla kädellä, ettei kai filmillä ole mitään merkitystä työlle. Olen käsityksessä, että filmi on mukana vain siksi, että kalusto ja materiaali on kaikista tutuinta käyttää. Capan saama gloria aina ihmetyttää. Mutta Capa nyt sattui olemaan käytännössä ensimmäinen 'julkkis-kuvaaja', jolla oli faninsa ja joka osasi myydä itseään. Aina ne jonkun genren ensimmäiset tekijät nousevat kaikkien tuntemiksi oppi-isiksi, myöhempiä ei kukaan enää huomioi. Nykyaikana Capa, HCB, Adams, Weston, ... eivät nousisi varmasti koskaan tavallisen nettikuvamassan yläpuolelle.
Vs: Filmikamera on tiensä päässä En malta olla oheistamatta paria muutaman päivän takaista skannia luultavasti vuonna 1960 valotetusta Agfacolor-rullafilmistä, jonka siskoni löysi mökin vintiltä. Epäilen tosiaan, olisiko samanikäinen muistitikku tai romppu luettavissa.