filmijärkkärit.

Turistikuvat on hienoimpia diana, ja tämänlisäksi kaikenlaiseen taidehäröilyyn kuten viimeksi krossaamiseen.. Muutenkaan ei houkuttele teipata jeesusteipillä kallista digiä (joka on myös työväline, ei pelkkä harrastepeli) takakonttiin kiinni...

 

Nykyinen Pentaxin filmirunko on vähän heikolla hapella, mutta kyllä mulla meininki on ostaa Nikoniin filmirunko vielä. Dialle ei tosiaan ole digitaalista korviketta.

 

Vasta ostin jonkun muovi eoksen huuto.netistä ja siihen MV filmin. Saas nähdä mitä siitä tulee kun saa filmin täyteen.

 

GylGyl

Kunnolliseen digiin ole vielä ollut varaa joten filkalle kuvaan ja tulen kyllä kuvaamaan vielä digin saatuanikin. Kyllä siinä täysin manuaalisessa filkkarungossa vaan on ihan toisenlainen kuvaamisen meininki, kun sen kuvan saa aivan oikeasti ottaa itse

 

Filmille kuvaan privaatissa, digi työhommissa. Siirryin 100% filmiin lisätäkseni harkintaa kuvaamiseen. Se ei yksinkertaisesti digillä toiminut hienoista ajatuksista huolimatta. Tosin nykyäänkin tulee tarvittaessa kuvattua pari rullaa parissa minuutissa jos siltä tuntuu. Toisaalta nyt on ollut sama rulla pariviikkoa sisällä.

(En kuvaa yksistään kinojärkälle vaan mukana tulee myös keskikoon vehkeet.)

PS. Jos ajatus karkaa syyttäkää juhannusta.

 

1 kinodiarulla tänä vuonna kuvattu, kun piti saada yhdestä taulusta nimenomaan dia.

Mustavalkofilmejä 120 & kino olis tarkoitus ottaa, mutta pimiö on remontin tarpeessa, joten vähän heikolta näyttää sekin puoli. Aikaa pitäis olla enemmän.

 

Kyllä minä ainakin filmille kuvaamisesta olen pitänyt. Kuvat ovat myös olleet parempia (varsinkin kuvanlaatu). 70-luvun Filmirungon kanssa heiluminen on opettavaista ja äärettömän palkitsevaa. Kevään korvilla sain käyttööni filmirungon ja sillä aikani kuvattua aloin katselemaan samankaltaista kennotallennuksella.

No eihän digimarkkinoilta vastaavaa löydy - siis sellaista, että rungossa on ainoastaan ISO-arvo, valotusaika, DOF-namiskuukkeli ja filminsiirtovipu + sekä pari muuta vähemmän tärkeää nappulaa. Mutta Pentax *ist D oli aikalailla lähimpänä tuota ja sitä olen tässä kovaa vauhtia hankkimassa. Olen kesäkuun alusta asti tehnyt hoitotyötä kyseisen kameran eteen.

Filmikuvissa on myös niin paljon pikseleitä, että oksat pois! Skannasin tuossa taannoin vuonna 1925 helsinkiläisessä studiossa otetun, jo hieman haalistuneen ja hieman pelikorttia pienemmän kuvan. Fotarissa vääntelin tuota kuvaa tiffinä ja vähän siivoilin ja parantelin kontrastia. Lähetin tiedoston Ifille ja parin päivän päästä postilaatikossa oli yllättävän hieno kuva. Otin alla olevan kuvan oikeanpuoleisen henkilön (isosetäni) kasvoista myös osasuurennoksen, joka siis alkuperäisessä oli vähän pikkusormen kynttä pienempi alue ( tuolla -- > http://mattioksa.com/www.mattioksa.com/valokuvaus/kuvat/wanhoja_kuvia/photos/hanski.jpg ) ..että vaikka tuossa kohinaa onkin, niin kyllä ei vaan digillä (ehkä) tosta noivvaan tollasia olis enää pelastettu ja suurenneltu liki sadan vuoden päästä

 

Minä kuvaan vain filmille. Oma mieltymykseni on uudelleen suuntautunut askeettisempiin kameramalleihin, tosin mahdollisimman hyvin tehtyihin.
Minun mielestäni valtaosa kameroiden "kehittymisestä" on silmänlumetta. Kameran periaate ei ole miksikään muuttunut vuosien aikana, ja monet toiminnat on vanhempiin kameroihin rakennettu kunnianhimoisemmin ja enemmän ajatuksella kuin nykyisiin. Markkinointimiehet ovat tietty toista mieltä, epäilijöille suosittelen omakohtaista kokeilua.
Kuten Matti sanoi, on 70-luvun filmijärkällä kuvaaminen opettavaista ja palkitsevaa, lisäksi se on hauskaa. Kuvaaja voi keskittyä paremmin aiheeseensa koska kameran perussäädöt ovat yksinkertaiset; ajatus ja idea nousevat pääosaan.
Ymmärrän digisysteemien arvon kiireisessä ammattimaisessa tiedonvä'lityksessä, mutta amatöörinä minulla on aikaa nautiskella kuvaamisesta, kehittämisestä ja vedostamisesta.

 

Meikkukin kuvaa vain filmille, paitsi jos pitää reprota jotain nettiin kun ei ole skanneria, tosin sekin digiscami on lainalaite. Nykyään olen siirtynyt lähes yksinomaan MV-kuvaukseen ja käytän kino, keskikoon ja 4x5" ja 10x15cm yms. koon filmejä. Niin ja käytän kyllä edelleen pariakin filmijärkkäriä, tosin nuorempi niistä on 1950-luvulta. Vaikka kaikki näyttää digistyvän ja monilla vanhoilla isoilla filmiputiikeilla menee aina vaan huonommin, on kuitenkin niiden jäljiltä syntynyt monia pieniä ja terveellä pohjalla olevia firmoja jotka valmistavat (vaikkakin kalliimmalla hinnalla) jopa sellaisia filmejä, kemikaaleja, kuivalevyjä, papereita ja emulsioita joita ei ole aikaisemmin saanut yli 50 vuoteen. Eli markkinat vaan muuttuvat kun suuret massat siirtyvät digiin, mutta näköjään se on vaan parempi niin.

Jani

 

AE-1P on silloin tällöin käytössä ja siihen löytyy huippuhyviä ja valovoimaisia kiinteitä objektiiveja muutama kappale. T-Max 400:sta tulee tuohon ladattua. Joku hyvä ja halpa tasoskanneri, jolla pystyis skannaamaan negoja tarttis hankkia. Vinkkejä?

 

Aika paljon tulee vielä kuvattua filmillekin, tosin normaalitilanteessa vähemmän kuin digillä. Vähänkään pidemmillä matkoilla olen aina pitänyt mukana pelkästään filmikameraa. Tulin juuri sunnuntaina takaisin kuukauden reissulta akselilla ukraina-georgia-armenia-iran-azerbaijan-turkmenistan, digihärveli olisi ollut tuolla reissulla kyllä aika vaivalloinen jo pelkästään sähköntarpeen ja kuvatankin sähkösyöppöyden takia. Nyt on tietysti edessä vielä kehitys-skannaussessio, joka on kyllä hiukan hanurista... Reissussa manuaalijärkkäri, joka toimii vaikka ilman pattereita, ja Yashikan 35/2,8 pokkari.

/---
ap

 

korkealle arvostetun national geographicin kuvaajat käyttävät filmiä. Ja euroopan ulkopuolella digijärkkärit on harvinaisia

 

Itse kuvaan pääasiassa vain ja ainoastaan filmille. Järkkärini on Minolta SRT-101, 58/1.4 optiikalla. Toisena kamerana on Konica Hexar AF pokkari.

 

Mulla on käytössä (ikilainassa) toi sama runko. 50 millisen rokkorin valovoima 1.7 ja sitten on sellainen Vivitarin 70-210 pumpputsuumi. Noilla olen ottanut vajaan prosentin kaikista kuvistani, mutta tuosta vajaasta prosentista löytyy osa parhaista kuvistani. Nykyään, kun tulee aina jotain "oikeasti tärkeää", tai muuten tiettyä syväepäterävyyttä tai pikseleitä vaativaa kuvattavaa, niin filmille olen ne kuvannut.

 

....

....