Vs: Filmifotausfilosofia Lähes sama täällä. Valotan kinofilmistä vain 24 peräkkäistä ruutua. Leikkaan ne neljäksi nauhaksi ja tallennan ne kaikki hyvät ja huonot. Skannaan Epson 750 skannerilla. 36 ruutua on minulle liikaa.
Vs: Filmifotausfilosofia Mulle filmikuvaus merkitsee kiireettömyyttä. Ei ole heti nähtävä kuvia, vaan kerään rullia useamman ja kehitän useassa purkissa ison satsin kerralla. Sitten iso määrä pinnakkaisia ja samoilla litkuilla vedostamaan, kaikessa rauhassa. T Jukka
Vs: Filmifotausfilosofia Kiireettömyys... Minusta on aina yhtä huvittavan näköistä, kun digikuvaaja tarkistaa kameran näytöltä, että tuliko kuvasta "hyvä" vai pitääkö vielä ottaa pari... Joskus huomaan vuosien kuluttua vanhoja pinnakkaisia selatessani, että "ai, tuohan on hyvä, pannaanpas numero ylös ja vedostetaan ensi kerralla pimiössä". Ja sitten, vaikkei vedosta paperille kuin murto-osan, ja ne pinnakkaiset katsoo huolella ehkä kerran, niin kehittyy sellainen kuvamuisti. Jos tarvitsee jonkun tyyppistä kuvaa johonkin, niin tietää, että kyllä minulla tuollainen jossain on - ja yleensä sen vielä löytääkin. Keskittykää johonkin: http://lukeminen.fi/nora-exlibris/pelkk ... ivoillemme"]http://lukeminen.fi/nora-exlibris/pelkkaa-pintaliitoa-mita-internet-tekee-aivoillemme
Vs: Filmifotausfilosofia Mikäänhän ei estä ottamasta digillä kuvia ilman takatelkkaritarkastusta, siitä vaan kortti täyteen sokkona ja sitten joskus kaikessa rauhassa vaikka ruutu kerrallaan koneelle muutaman päivän välein ja tarkastelemaan mitä on saatu aikaiseksi.
Vs: Filmifotausfilosofia Samaa sarjaa; jos puhuu puhelimeen kadulla, tai kahvilassa lukee sähköposteja.
Vs: Filmifotausfilosofia Totta... ainahan voi odotella sen kaksi viikkoa, ja muistella sitten, mitä tulikaan kuvattua... Eihän se mikään pakko ole hosua diginkään kanssa.
Vs: Filmifotausfilosofia Ei minulla tule ainakaan juuri enempää ruutuja digillä kuin filmilläkään. Omasta päästähän se on kiinni. Filmissä kiehtoo myös se, että on nähnyt niin paljon hienoja vanhoja mv-kuvia, joiden tasoon on mukava yrittää itse pyrkiä. Itse en juurikaan osaa photoshoppia käyttää, eikä kiinnosta opetellakaan. T Jukka
Vs: Filmifotausfilosofia Mulla on tällä hetkellä kahdessa filmipokkarissa, kummassakin keskeneräinen filmi. Eikä haittaa mitään. Takavuosien jutut "jos samalla rullalla on joulun ja juhannuksen kuvat, niin filmi on pilalla" ovat niin legendaa... Pokkareista jompi kumpi kulkee yleensä mukana, välillä häviten digipokkarille, välillä voittaen sen.. Mikä kiire niillä kuvilla on? Lukuun ottamatta ulkoista sosiaalista painetta, joka nykyainana olettaa että kuvat ovat netissä heti eikä nyt. Yhdessä kinojärkkärissä on noin kuukausi sitten laitettu filmi, oisko pari kuvaa otettu heti alkuunsa. Jatkuu sitten kun jatkuu. Huomenna tai kuukauden päästä. Laakafilmiä on noin 25-30 kappaleen pino odottamassa kehitystä, mutta ei niilläkään niin huutava kiire. Ainoastaan jos jossain noista filmeistä tulee ilmi joku kamerassa oleva häiriö joka pilaa kuvat, silloin harmittaa ettei ole kehittänyt heti vaan kuvannut vielä pitkään viallisella kameralla. Mutta harvoinpa mun kuvaustilanteet ovat niin ainutlaatuisia, etteikö vaikka vuoden päästä tulisi uutta tilaisuutta. (Vantaankosken viilatehdas oli... perkules kun muutettiin hieno rappiorakennus prameaksi ravintolaksi juuri ennen kuin ehdin lopulta kuvaamaan sitä kunnolla)
Vs: Filmifotausfilosofia Hasselin 70mm kasetilisesta ( Noin 150 ruutua) säästän hyvän ruudun ja kaksi sen kummaltakin puolelta. Kinosta leikkaan talteen 5 ruudun stripin jossa on hyviä ruutuja, jos on vain huonoja, menee koko rulla roskikseen Digissä säilön RAW muodossa koko saaliin isolle kovalevylle omaan päivitettyyn kansioon. Digit ovat pääsääntöisesti jonkun tilaamia hommia, ja jos ei lisäkuvista tai muusta puoleen vuoteen kuulu mitään, säilytän käsitellyt ruudut omaan uuteen kansioon ja deletoin koko RAW tiedoston.
Vs: Filmifotausfilosofia Kun saan negat kehityksestä ja kuivauksesta käsiini leikkaan 35mm negat kuuden stripeiksi ja 120 negat kolmen. Tsekkaan negoja ikkunavaloa vasten ja luulen jo siitä näkeväni kannattaako strippiä ylipäätään skannata. Säilön joka tapauksessa kaikki negat. Ainakin toistaiseksi. Otan skannattaessa ensin "preview" näkymän ja raakkaan kylmästi ulos ne negastripit, joissa en näe potentiaalia. Käsittelen vain ne kuvat, jotka mielestäni ovat sen arvoisia. Käsitellyt kuvat tallennan tietokoneen näytölle (desktop) ja annan niiden muhia siinä tarvittavan ajan. Joskus kuva löytyy heti, toisinaan pitää antaa olla jokin aika ennen kuin se oikea löytyy. Kokemuksen myötä kuvankäsittely on sekä nopeutunut että yksinkertaistunut. Pöly- ja karvanpoisto, kroppaus, lievät kurvit, kontrasti, joskus terävöitys. Siinäpä se yleensä. Mustavalkoista kuvaan 99%. Yhdestä 36 kuvan kinorullasta saan yleensä yhden tai kaksi esityskelpoista. Keskarirullasta joskus yhden enemmän mutta se on jo iloinen poikkeus. Vuoden tai kahden päästä on kiva käydä läpi negoja ja raakaskanneja. Yllättäen sieltä löytyy ihan kivoja otoksia ;-)
Vs: Filmifotausfilosofia ^ Missä filosofia? Vastasin : http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,55807.msg418818.html#new