Kiinnostaa filmille kuvaaminen, mutta kehittäminen ja muut kiinnostaa tasan nolla. Filmi kiinnostaa fiiliksen ja joidenkin efektien takia sekä MV-formaatin voiman vuoksi. Plus onhan filmikamera halpa FF-runko, jos tarttee 14mm-laajiksesta saada kaikki irti. Mitä pahaa on kehittää liikkeessä? Luin noita keskusteluja, ja kaikki vakuuttelivat sitä, että ehdottomasti kannattaa tehdä kehitys itse. Digikamera räpsähtää 60-90 000 räpsyä vuodessa, joten ei ole aikaa allokoida sen enempää omatoimihommiin. Skannaukset ja digipimiöinnin hoidan sitten itse.
Vs: Filmifotausfilosofia Jos siloin tällöin jotakin kuvailee ja päämäärä on skannaus, silloin ei oiken väliä. mutta jos minä alkaisin esim ton Portugalin reissun kuvia kehitteleen next labissa, en varmaan editois niin rankalla kädellä: 28 rullasta negalehtien väliin noin 30 ruutua, loput armotta roskikseen. Tulet vähitellen uimaan negoissa, ellet editoi soopaa eroon käyvästä kamasta.
Vs: Filmifotausfilosofia Jaa kehittää WNL mustavalkoistakin? Samahan se kuka niitä kehittää, jos vaan hyvin kehittää ja joka kerta toiveitten mukaan. Muuten filosooffia jää pitkälle kehittymättä. Kuitenkin on niin, että filmillä tapahtuu ensimmäinen ja ensisijainen kuvanmuodostus, ja jos sen mahdollisuudet jättää hyödyntämättä, ei niitä myöhemmin skannauksilla ja phosoppaamalla millään korvaa/korjaa. Muuten: Ei filminkehitys vie paljoa aikaa. Ajankäyttöä on myös filmin kehittäjälle toimittaminen.
Vs: Filmifotausfilosofia Tulee reilusti halvemmaksi kuin 1/3 nykyisistä kehityshinnoista. Varsinkin jos hitaampia (25-100) kehittelee ja käyttää hyvin laimeaa Rodinalia niin kehitteelle jää hintaa lähes 0€ per rulla. Siihen sitten vaan kiinnitteen hinta päälle. Stoppia voi käyttää tai olla käyttämättä tai tehdä oman, paljoa sekään ei maksa missään tapauksessa. 10 000 kuvaa on 278 rullaa ja yhden hinnaksi kotona tehtynä jää vaikka 40 senttiä, niin päästään loppusummaan 111€. Ja vaikka käyttäisi mahdollisimman kalliita litkuja ja heittäisi pois miten sattuu niin siltikin olisi vaikea päästä edes pariin euroon per rulla. Tietysti alkuun pitää laskea mukaan kehityspytty tai pari spiraaleineen, perusmallit 30€ luokkaa. Lisäksi pari mittaa ja astiaa halpahallista ja ruisku apteekista, muutama euro. Testifilkkaa jonkin verran että saa homman kohdalleen. Pimiövedoksia varten koneen mukaan ja skannaukseen taas kannattaa valmistajan ajoista vähentää alkuun 10%. Tekee asiallisesti ja rauhassa niin ei tuohon montaakaan rullaa pala että löytää suht hyvät ajat omalle kameralle ja muille laitteille. Aloitussetin saa siis n. 70 eurolla ja se maksaa itsensä takaisin heti. Huomattavan hintaeron lisäksi useimmat liikkeet kehittävät minun makuuni liian jyrkkää. Eihän siinä mitään jos säätää oman valotustapansa liikkeen tyyliin sopivaksi, ei se kiellettyä ole, mutta erikoistilanteet (ja halu kikkailla muuten vaan) hoituvat kotona nopeasti ja kohdalleen.
Vs: Filmifotausfilosofia Olen miettinyt samaa ja päätynyt kehittämään itse. Siinä on tekemisen makua ja tulee huomattavasti edullisemmaksi. Nekin rahat voi laittaa filmeihin tai varustehankintoihin. iPhonen filminkehityssoftaa käyttäessä kehittely on mukavan huoleton tapahtuma, jonka aikana tulee lueskeltua fotolehtiä... Kun käyttää pimiösäkkiä niin ei tartte pimennellä kotikylppäriä. Ja jos on kiire niin 1:25 Rodinal ja Wash Aid lyhentävät kehityksen puoleen. Ja sitten vielä purkki johon menee useita filmejä niin en ehtisi samassa ajassa viedä kehitykseen kun ovat jo kuivumassa.
Vs: Filmifotausfilosofia Alkuperäinen kysyjä taisi mainita, ettei ole aikaa lutramiseen, eikä puhunut rahasta mitään. Melkein kaikki muut sitten laskevatkin senttejä. Skannausta ajatellen Ilford XP2 (tai vastaava Kodak) voisi olla hyvä aloittelufilmi, se skannautuu eri tavalla kuin hopearakeet. Ja kehitys hoituu missä minilabbiksessa vain.
Vs: Filmifotausfilosofia Kyllähän aloituksessa myös kysytään mitä pahaa on kehittää liikkeessä. 1) Tulee kalliiksi 2) tulee kalliiksi 3) erikoisemmat hommat ei välttämättä hoidu tyydyttävästi tai maksaa vielä enemmän. Eikä tässä senttejä lasketa vaan satoja euroja.
Vs: Filmifotausfilosofia Jos kuvaat mustavalkoista, niin liikkeissä kehitys on vähän mitä sattuu. Liikkeet harvemmin omaavat resursseja filmien yksilölliseen kehitykseen, joten kaikke filmit menevät tasan saman prosessin läpi. Värinega tai dia, niin liikkeestä saa hyvää. Jos mustavalkoisesta tykkäät ja itse kehittäminen ei kiinnosta, niin väriprosessilla kehitettäviä MV-filmejä kannattaa kokeilla. Ilford XP2, Fuji Neopan400 new (tms) ja Kodak BW 400CN Ne (me) jotka vannovat myös kotitekoisen värikehityksen nimiin, ovat usein pettyneet kaupallisen kehityksen jälkeen, esim. filmien huonoon käsittelyyn ja sitä seuranneisiin naarmuihin/sormenjälkiin. Tai sitten kuvat otetaan formaateille joiden kehitys tulisi kalliiksi (esim. laakafilmejä ei edes monessa paikassa saa kehitettyä ja siihen päälle vielä joku erikoiskehitys niin puhutaan heti 2-numeroisesta kehityshinnasta - silloin omakustannus on jo hurjaa säästöä mutta syö aikaakin). Itse tapahtumana filmin kehittäminen on yleensä tylsää mekaanista työtä.. Eli ihan senttien säästämiset mielessä en ainakaan mä alkaisi kotikehittäjäksi. Omat syyt löytyvät muualta. (köyhinä aikoina kyllä ne sentitkin meinaavat).
Vs: Filmifotausfilosofia No ei musta kinokoon (jos minkään koon) filkkakuvaamisessa ole paljonkaan mieltä: kehitys ulkoistettava, filkkoja saa miten sattuu, hyvä skanneri maksaa (eikä uusia taida enää kukaan edes tehdä), hyvä skannaaminen helevetin työlästä, pirunmoinen jälkikäsittely vielä jne. Ainoo etu filkalla on täysin analoginen MV-työskentely käsityöläisille jotka sen jo osaavat tai ovat niin lehmähermoisia, että haluavat kunnolla oppia. Jopa tosta MV-puolesta voidaan tätänykyä olla juuta sekä jaata, printterit tekee meinaa hienoo jälkee, kestävyys kyllä heikompi jos arkistolaatua (eikä kukaan nykyään oikeasti edes hae) haetaan. Useimmat näistä "uusnostalgikoista" jotka filmeistä täällä kyselee, ei kahta rullaa enempää tule hankkimaan. Itsellekin filmi on muisto vain, vaikka löytyy edelleenkin aivan ässä Nikonin F4 runko jolle huippufilkkaa kuvasin ihan kybällä, monia kymmeniä rullia vuodessa. Silloin kun Suomen fotolabroista loppui analogiset kuvakoneet, meni filkkapuoli täällä persiilleen...
Vs: Filmifotausfilosofia Kiitos vastauksista! Olen kuvannut filmille aiemmin ennen digiräpsyjä mutta silloin dialle. Muutamaa erikoisempaa sävyskaalaa lukuunottamatta talvella dia ei välttämättä aja paikkaansa meitsin laukussa enää, mutta MV-kuvaus tuo joitain ulottuvuuksia, jotka haluan hanskata suoraan kentällä. Plus se fiilis Mainittiin, että väriprosessilla kehitettäviä MV-filmejä kannatta kokeilla. Pientä selityksen tynkää, miksi näin? Miten eroaa normiprosessista? Toinen kysymys skannauksesta. Jossain sanottiin, että skannaus vetää esim. tumman pään tukkoon ja muita datahäviöitä. Miten on? Käytössä olis ihan hyvät skannerit (jotain Minoltoja ne oli). Tällä hetkellä kuvienkäsittely vie ihan "tarpeeksi aikaa", noista digifileistäkin joten, jos yhden prosessivaiheen voi ohittaa, aina hyvä. Filmi tulee digin rinnalle erikoistyövälineeksi. Aluksi ajattelin hankkia vain joitain kymmeniä rullia muutaman idean kokeilemiseksi.
Vs: Filmifotausfilosofia Noh noh. Vedoksen tekeminen on lopulta fiilikseltään äkkinäistä ja nopeasti palkitsevaa siinä tekemisen hetkissään, eikä mitään kummempaa odottelua tai tietokoneella nyhräämistä.
Vs: Filmifotausfilosofia Tarkoitettiin C-41 prosessin filmejä, siis värinegaprosessin mv-filmejä. Kuulemma ne skannautuvat melko siististi, mutta varjopuolella lie negatiivien huonompi säilyvyys. Toivottavasti prosessit ovat kunnossa kehityspaikassa. Perinteiset MV-filmit on hyvä valottaa/kehittää skannaustarkoitukseen hieman eri lailla kuin pimiötyöskentelyyn. Skannaus myös yleensä korostaa raetta luonnottomasti. Yksi vaihtoehto negatiivien digitointiin on reprokuvaus digikameralla.
Vs: Filmifotausfilosofia Kyllä ainakin itse olen pimiössä voinut koko päivän istua, enkä ole yhteenkään kuvaan ollut vilpittömän tyytyväinen. Jo pelkkä mv-paperin oikea valotus on musta sinänsä vaativaa, vaan annas olla jyrkkyyden ja valo/varjojen osalta. Tohon vielä vaikka Farmerin heikenteellä sitten loppusäädöt yms. Pimiössä saa kyllä äkkiä paljon p'skaa aikaiseksi, mutta jos aita on matala, sen ylittää kuin itsekseen. Täälläkin näkee paljon mv-kuvia, jotka on vaan ihan reilusti kesken, mutta "kato ku pimiössä tein"...
Vs: Filmifotausfilosofia ^ Useimmin täällä on huonoja skannauksia/kehityksiä (tai siten tehtyjä mv-kuvia) näkynyt kuin heikkoja vedoksia. Mutta tottakai kyse on riman asettamisesta. Aivan aluksi ei sitä kovin korkealle kannata havitella, mutta kyllä se siitä, kuten kaikessa.
Vs: Filmifotausfilosofia Pyörittelin vuoden vaihteessa ihan samoja fiiliksiä alkuperäisen kysyjän kanssa: Jotain uutta: kuvausta filmille Tämän hetkiset tuntemukset ovat, että kuvaamisessa ja kuvassa on ihan tarpeeksi opettelemista riippumatta käytetystä tekniikasta. Pysyn siis digipuolella, kun se on tutumpaa. Filmijärkkäri ei kuitenkaan mene myyntiin.
Vs: Filmifotausfilosofia ^ No niin, sielläkin samaa: "Ensimmäinen filmivedos kädessäni tajusin, mistä oli kyse. Hiukan puolivillaisestakin otoksesta tuli yllättävän hyvännäköinen vedos jopa täysin vasta-alkajalta. Musta oli mustaa, valkoinen loisti sekä sävyt liukuvia ja puhtaita. jne..
Vs: Filmifotausfilosofia Vedoksiahan täällä intterwebbissä ei ole vielä näkynyt yhtään. Tekniikka taitaa olla vajavaista siltä osin... Muutaman vuosikymmenen kokemuksilla sanoisin, että lausumat pimiövedoksen nopeudesta ja helppoudesta menevät kategpriaan "annettakoon heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mistä puhuvat". Jos siis kunnollista yritetään tehdä. Toisaalta, mitä järkeä on lutraamisessa, jos tulokset jäävät kauas Tunnin kuvan laadusta?