Kyselin jo tuolla digicameranetin foorumilla, mutta sain vinkin, että täältä kannattaisi ennemminkin kysellä...eli:
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Miksi filmi kiehtoo? http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,39721.0.html Filmikamera on tiensä päässä. http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,22858.0.html Miten koet digikuvauksen? http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,21812.0.html Äänestys: Vieläkö filmiä? http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,15039.0.html Pohdiskeluja - digistä ... http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,32204.0.html
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) 1. Tekisitkö mustavalkovedoksia? Mitä ne muuten maksaa tiedostosta tehtynä, siis digistä? 2. Ei hajua. Miksi pitäisi olla parempi tarkkuus kuin on ollut vuosikymmeniä? Poislukien suuret herkkyydet. 3. Parhaat digijärkkärit ovat käsittääkseni jo selkeästi parempia kohinaltaan suhteessa herkimpien kinofilmien rakeeseen. Esimerkiksi Nikon D700 ja Canon 5D mk2 toimivat jo erikoisvälineinä tarvittaessa suuria herkkyyksiä. Tämä seikka on mielestäni ensimmäinen digin tuoma kuvanlaadun tekninen mullistus valokuvaustekniikan historiassa. 4. Filmikameran kuvanlaatuun vaikuttaa ensisijaisesti valittu filmi ja objektiivi. Ammatti- ja harrastajamallien erot ovat hyvin tapauskohtaisia. Esim. erilaiset vaihdettavat etsimet, lujempi rakenne. Filmi ja digi tappeli, mutta kumpikin voitti. Tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan voi valita toisen. On myös tilanteita joissa mekaaninen filmikamera on erikoisväline. (paras tai ainoa mahdollisuus) Työn kulku ja arkistointi eri menetelmillä ratkaisee valintaa myös. Tuleeko kivaa jälkeä ja tuntuuko mielekkäältä? (Kyllä filmi kykenee teknisesti todella hienoon kuvaan, myös kinokoossa. Ei tarvitse kuin katsoa valokuvaajien töitä todetakseen sen.)
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Aika paljon yksinkertaistaen voin viitata Thom Hoganin arvioon Nikonin D1x kamerasta (alle 6 Mpix): Jollet saa parempaa jälkeä kuin filmillä, teet jotain väärin. Nikon D1x Review by Thom Hogan Filmipuoli jäänee siis aikalailla käsityöharrastukseksi, mutta se voi silti olla varsin antoisaa. Filmikameroitahan saa lähes ilmaiseksi samoin suurennuskoneita. Jollei tee kovin suurta määrää kuvia, ei hintakaan ole esteenä.
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Johan on juttua ;-D joku nämä näemmä nielee ilman mitään perehtymistä itse...
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Mielenkiinnolla jään odottamaan moderaattorin omia havaintoja asiasta.
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Itselläni oli joskus tuollainen EOS 300, kuvasin sillä sekä MV-nega että Diaa, molemmat onnistuivat. Kuvanlaatu taas ei ole kamerasta kiinni, kamerahan on käytännössä vain musta laatikko johon valoherkkä materiaali laitetaan. Optiikka on se joka sen kuvan piirtää sille valoherkälle materiaalille Telerfotosta voi katsoa mitä maksaa kemiat, paperit ja filmit, niin saa osviittaa mitä ne milläkin valmistajalla maksaa. Samoja aineita saa tietysti tilattua myös ulkomailta, mutta pieniä satseja ei kannata lähteä tilailemaan, tulee postikulut isommksi pian. Muovipaperit ovat ainakin alkuun helpompia käsitellä kuin kuitupaperit. Helpompaa huuhdella, siis jos aiot itse tehdä mv-kuvat alusta loppuun saakka. Se paljonko yksi kuva tulee kustantamaan, riippuu aika monesta asiasta, mitä paperia ostat, kuinka ison laatikon kerralla, paljonko paperia kuluu koevedoksiin.
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Itse odotan mielenkiinolla milloin digi yltää filmin laatuun, eli teen jotain digimarkkinamiesten mielestä väärin...
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Pitäisi olla ISO:n standardoima standardi kuvan laadun mittaamiseen. Ja vaikkapa joku EU tason kuvan laadun mittaustoimisto. Tämä mittaustoimisto voisi julkaista joka kvartaali laatukatsauksen, josta voisimme jännityksellä katsoa milloin mikäkin yltää minkäkin tasolle. Erilaisia lajeja olisi: -paikallaan pysyvä USAF kartta auringonpaisteessa -paikallaan pysyvä USAF kartta kynttilänvalossa -liikkuva USAF kartta auringonpaisteessa -liikkuva USAF kartta kynttilänvalossa ja niin edelleen. Ei tarvitsisi jauhaa paskaa foorumeilla, mikä on parempi ja mikä huonompi.
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Naapurisaitilla yksi ehdotteli, ihan vakavissaan, että pitäisi saada hyvälle valokuvalle standardi.
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Eiköhän se ole näin yltiökaupallisena aikana aika selvä määritelmä: hyvää on se mikä myy. Jossei kukaan kuvaa osta, se ei ole hyvä.
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Luit siis yhden lauseen jonkun random äijän sivuilta ja päättelit että filmi menee käsityöharrastukseksi, koska laatu ei voi olla samaa mitä (vanhallakaan) digikameralla? Vai oliko jotain muutakin lähdettä kuin "# Better than film results. If you can't get "better than film" results at up to 11x14", then you're doing somethng wrong. There, I said it." En millään jaksaisi alkaa perustelemaan ja esim. tieteellisesti selvittämään, miksi filmillä voi saada ja saa vastaavia ja parempiakin kuvia laadultaan ainakin sopivissa olosuhteissa, joten heitänpä tähän vaan pari esimerkkiä joita kannattaa ainakin pohtia ja vaikka sitten googlata jos oikeasti kiinnostaa: - Hidas (25 tai alle ASA) mv-filmi hyvällä optiikalla riittävässä valossa tuottaa aikamoisia tarkkuuksia, eikä raekaan pääse liikaa häiritsemään. Digillähän yleensä pienin herkkyys on 50-100. - Filmi säilyttää yleensä pienet yksityiskohdat eri tavalla jo sen takia, että useimmissa digikameroissa on käytännön syistä antialias-suodin, joka poistaa tarkoituksella hienoimmat yksityiskohdat, joihin kennon pikselitiheys ei riitä (tms.). Tällä estetään moiré-ilmiötä. - Filmejä on (myös suhteessa edullisesti) hyvin eri kokoisia, kuten kameroita niitä varten. Keskikoon kameran ostaminen ja sillä kuvaaminen on nykyään ihan jokapäiväistä touhua sellaisellekin harrastajalle, joka vaikka vain haluaa kokeilla filmiä. Toki toinen juttu on, jaksaako hän niitä pimiössä vedostaa tai kunnolla skannata tai skannauttaa. Tasoskanneri ei niistä läheskään täyttä laatua tietenkään irti saa. 4x5-tuumainen ruutu ei sekään ole ollenkaan perusharrastajan tavoittamattomissa. Toki digilläkin näitä on saatavilla, mutta laakakoossa taitaa yleensä olla omat haasteensa (skannaavat perät ja nopea liike?) ja keskikoosta lähtien hinnat ovat jonkunlaisia . - Dynamiikan ja sen loppumisen suhteen filmi on yleisesti ottaen selkeä voittaja. Sen lisäksi että sitä D-rangea yleensä filmistä löytyy enempi ihan itsestään, tapahtuu se ylivalottuminen yleensä filmeissä hieman miellyttävämmin. Värinegan dynamiikka "yli"valotuksen suhteen on ihan kevyesti voittamaton. Lopuksi täytyy tietysti todeta, ettei valokuvien hyvyyttä ja laatua yleensä voida mitata esim. syöttämällä ne tietokoneelle joka antaa arvosanan tiettyjen mittaamiensa arvojen perusteella (esim. rakeisuus, terävyys, dynamiikka). Ellei sitten kuvata vain testitauluja.
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Idioottien kanssa pelleilyyn ei kannata tuhlata liikaa aikaansa. Tosiasiat eivät meinaa mitään, kun joku on päättänyt miten asiat on. Ensimmäisten käyttökelpoisten digikameroiden tultua oli jo hihhuleita, jotka väittivät että 3 megapikselin digi hakkaa 4x5" filmin resoluutiossa. On kahdenlaisia ihmisiä; niitä, joita kiinnostavat tosiasiat, ja niitä, jotka muodostavat milloin mistäkin tuotemerkistä tai tekniikasta uskonnon, jossa tosiasioilla ei ole mitään sijaa. Resoluutiotestit ovat niin tylsiä, että kukaan järkevä ihminen ei tee niitä. Jäljelle jäävät ikävä kyllä idiootit jotka eivät osaa mitään ja joiden typeriä jorinoita sitten siteerataan kerta toisensa jälkeen. Huvittavaa on, että nyt, kun on jo oikeasti tullut digikameroita (5DmkII jne, siis 20 mpix luokka), joiden resoluutio on samassa luokassa kinofilmin kanssa, niin vielä jotkut vakavissaan jaksavat viitata johonkin ikivanhaan jorinaan 6 megapikselin kameroista, mille jokainen ikinä elämässään filmiä skannannut saati vedostanut nauraa kippurassa. Tänä päivänä digi sekä filmi ovat molemmat teknisesti erinomaisia valintoja. Enää ei ole tarpeen tapella ja väitellä kuten joskus 2003 jolloin asia oli niin selvä että sitä piti vääristellä. ... JA SITTEN ASIAAN! 1. Mitä maksaa tänä päivänä filmit, paperit ja litkut? Ja paljonko tulee yhdelle noin 20x30 kokoiselle kuvalle hintaa? Tarkoitus olisi siis myös itse kehittää näitä, ja tutustua siihenkin puoleen valokuvauksesta. Kinofilmi (36 kuvaa) n. 4 euroa. Keskikoon filmi (10 (6x7 cm) ... 16 (6x4.5 cm) kuvaa) n. 3 euroa. Pätee aika lailla sekä mustavalkoiseen että väriin. Kehityskemikaalit n. 0,50 - 1,00 € / filmi. Aloituskustannuksia n. 20-30 € verran. Säilyvyys sellainen, että filmejä olisi hyvä tulla parikymmentä vuodessa, jotta selvitään mainitulla minimikustannuksella. Toki vähemmälläkin menee aivan ok. Nämäkin pätevät sekä mustavalkoiseen että väriin. Väripaperit 24x30 cm n. 0,60 € kappale. 40x50 cm n. 1,20 € kappale. Mv-paperit melkein yhtä halpoja. Vedostukseen tarvittavat kemikaalit ovat sen verran halpoja että voi laskea paperien hintoihin pari kolmekymmentä prosenttia lisää niistä. Hyviä suurennuskoneita liikkuu käytettynä paljon. Pimiö on suhteellisen helppo pystyttää. 2. Miten tuollaisen ihan perus Canon 300 EOS:n kuvanlaatu pärjää vertailussa näihin perus digijärkkäreihin? Noitahan saa linssin kans muutamalla kympillä. Voiko esimerkiksi sanoa, että kuvan tarkkuus on noin 15mpix-tasolla, ja laatu vastaa enemmänkin FF kuin kroppikennoista? Juuri oikein tiivistetty. "FF-kennohan" se kinofilmi on. Detaljia on lopullisessa kuvassa, oikein skannattuna tai vedostettuna, huomattavasti enemmän kuin 15 megapikselin digissä, mutta reunaterävyys on erilainen ja kuva ei ole täysin smooth valtavilla suurennoksilla vaan kuvassa näkyy hieman raetta, joten tuo 15 mpix arvio ei ainakaan tuota suurta pettymystä jos sattuu näissä suhteissa tykkäämään digin jäljestä. Suurehko osa filmin viehätyksestä etenkin nykään digiin nähden piilee kuitenkin kinoa isommissa kuvakoissa. 6x7 filmissä puhutaan äkkiä yli sadasta megapikselistä ja kuvan luukki muuttuu muutenkin. Lisäksi filmillä on etunaan erinomainen dynamiikka, vaikka digitkin nykyään rupeavat jo useimmissa tilanteissa pärjäämään kohtuullisen hyvin. Ero on silti vielä selkeä. Negafilmiä pystyy paperivedostus- tai skannausvaiheessa käpistelemään aika hyvin ison sävyalueen saamiseksi todella hankalista valaistusolosuhteista, kuten metsä johon paistaa aurinko. 3. Pystyykö noiden filmijärkkärien kuvausominaisuuksia hämärässä jotenkin vertaamaan digijärkkäreihin, eli tuleeko esim. ISO1600 filmillä yhtä rakeisia kuvia, kuin vastaavan ISO-arvon käyttäminen DSLR-kameroissa aiheuttaa? Filmejähän saa käsittääkseni ainakin ISO6400 arvolla, jota tuo mainitsemani EOS300:kin tukee. Voisi sanoa, että uusiin, kalliisiin digeihin verrattuna filmi on noin kaksi aukkoa jäljessä. ISO1600 on värifilmille käytännössä yläraja, jolla tulee vielä oikein hyvää kuvaa. ISO6400 on vaikkapa 5DMarkII:ssa varmaan about vastaava raja jonka yli ei kannata mieluusti yrittää mennä. Mustavalkofilmissäkin 3200:een yleensä jäädään. Varjosävyt rupeavat kärsimään jos siitä mennään paljon yli. Niin kuin kyllä digeissäkin.... Kannattaa kuitenkin ensimmäiseksi pysähtyä kysymään, kuinka paljon herkkyyttä ihan oikeasti tarvitsee. Kuvauksen tekniikka on aina kompromisseja. ISO 1600 on mielestäni paljon. 4. Mitkä ovat SLR:ien tärkeimmät erot amatööri, ja ammattitason laitteissa? Eli varmasti nyt ainakin kuvausnopeus ja tarkennusjärjestelmä, sekä valotuksen mittaustavat, mutta onko samantyylisiä kuvanlaadullisia eroja, kuin nykyään DSRL:ien kesken? FILMIkamera on lähtökohtaisesti vain laatikko. Objektiivi ja filmi ratkaisevat kuvanlaadun. Käyttöominaisuudet ratkaisevat rungon valinnan. Useimmat suurten valmistajien kiinteäpolttoväliset linssit viimeisiltä neljältä vuosikymmeneltä ovat hyviä. Kannattanee ottaa muutama perus kuten: 28/2.8, 50/1.8, 135/2.8 ja paljon muuta et tarvitsekaan. Nuo voi säkällä kaikki herua jopa parilla sadalla, hyvätkin merkit. Tietysti jotkut Nikonit maksaa enemmän . Kannattaa myös ajatella ihan perinteistä täysmekaanista runkoa jossa ainoa elektrooninen osa on valotusmittari. Ei minulla tietenkään mitään ole uudentyyppisiä (kuten EOS) runkojakaan vastaan, mutta en näe niissä hirveästi hyötyä ellei moottorikuvaa urheilua tms. Täysmekaaninen jatkaa toimintaansa vaikka paristo loppuisi. Sopivan valotuksen voi tällöin arvioida nuolaisemalla sormenpäätä ja suuntaamalla sen valoa kohti . ... tässä tällaisia pointteja tällä kertaa. Vastakkainasettelu digin kanssa on tarpeetonta, jos filmityönkulku itsessään kiinnostaa niin se on aivan riittävä syy kokeilla hommaa, ja filmi ei todellakaan joudu häpeämään digille myöskään digitermein mitattuna. Suurin etu harrastusta aloittelevalle saattaa kuitenkin olla filmilaitteiston pieni hinta hyvästä, monipuolisestakin paketista ja sen arvon säilyminen. Käytetty filmilaitteisto on viimeisen 4 vuoden aikana keskimäärin säilyttänyt hintansa. Monet objektiivit ja rungot ovat jopa kallistuneet. Toisin sanoen, 300-400 eurolla saa vastaavasti varustetun filmipaketin kuin 2000-3000 eurolla saa digipaketin, ja jos kyseessä onkin vikatikki, voi filmikamat myydä samaan hintaan takaisin ja ostaa sitten sen tikin . Ja siltä varalta, että jotain rupeaa häiritsemään se että hehkutan vain filmiä, niin olkaa hyvä ja kertokaa digin hyvistä puolista. Niitä on, mutta en kirjoita nyt niistä, koska oletan kysyjän tietävän ne oikein hyvin. Niistä on jauhettu aivan kylliksi että jokainen muistaa ne ulkoa.
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Yksi käytännön ongelma digissä on, että millä sitä huippulaatuista kuvaa oikein pääsee lopulta tarkastelemaan. Läppärin LCD:n värin- ja sävyntoisto saatika sitten resoluutio ei ihan vedä vertoja vedostetulle kuvalle tai projisoidulle dialle... Näin varsinkin, jos filmi on kinokokoa suurempaa. Filmillä tarvitaan perinteisesti vain kaksi analogista, optista projektiota: kohteesta filmille ja filmiltä joko paperille tai valkokankaalle. Tämä voidaan tehdä varsin yksinkertaisilla laitteilla erittäin korkealaatuisesti.
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Yleisesti ottaen on erittäin turha miettiä asioiden "hyvyyttä" ilman jotenkin samanlaisia käyttötarkoituksia. Jos kuvia pitää saada jollekin kannettavalle digitaaliselle laitteelle, sen rajoitteet ovat ihan samat olipa kuva tallennettu miten tahansa. Ja jos kuva aiotaan saada aikakauslehteen, siinä ei mikään laadukas optinen projektio auta.
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Yksittäisiä kuvia voi teettää paperikuviksi kuvanvalmistamoissa, joista löytyy koneet ja paperit vaativaankin makuun. Myös itse tulostamalla saa aikaan hämmästyttävää jälkeä perehtymisen ja opiskelun jälkeen. Digistä paperille laadukkaasti ei ole aivan tosta-noin-vain-juttu. Menetelmien yhteensopivuus ei salli lipsumisia, mutta kun kaikki on kohdallaan, niin laatua on. Tässäkin pätee vanha totuus : lopputulos on yhtä heikko kuin heikoin lenkki. Teknisesti asia on näin. Ilmaisu onkin sitten toinen juttu.
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Mulla on ollut aina suuremat ongelmat saada filmiltä hyviä paperikuvia kuin digitiedostosta. Asia on vain korostunut digilabbisten myötä. Kinofilmin käyttö loppui kuin seinään vakikuvantekijän hankittua digilabiksen.
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Kodak julkaisi aikoinaan teknisesssä sarjassaa ansiokasta reprokuvaamisen tietopaketti. Siinä esitettiin poikkeuksellisen havannoilliset kuinka reprotessa kompressoidaan filmin/kehitteen ja valotus/kehitystavan valinnallakohteen dynamiikkaa (vrt esim. dbx) ja näin saadaan se mahtumaan filmin toistokyvyn sisään. Merkittävää tuossa oli se, ettei sävyala suinkaan kompressoidu tasaisesti, vaan eri sävyaluilla voi tapahtua merkittäviäkin muutoksia suhteessa toisiinsa. Kamera-lehdessä 1950-luvullta oli myös Agfan valokuvauskemian henkilön pitkähkö esitys Rodinalin käytöstä ja lukuisia esimerkkejä siitä kuinka herkkyys / sekoitussuhde / kehitysaika-variaatiot vaikuttivat lopputulokseen. Kumpikaan näistä edellä mainituista esimerkeistä ei ole vanhentunut ja molemmista esimerkeistä käy hyvin ilmi se, miksi ja miten filmillä saavutetaan näennäisesti suurempi dynamiikka. Vaikka se onkin näennäistä, on se nimen omaan käyttökelpoista ja vastaa mm. silmän jatkuvasti itseään säätävää toimintatapaa paremmin.
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Nykytekniiikan filmeillä (kaikki värinegat ja mv-puolella esim. TMAX-filmit) vaan on jo tuo normaalisti kehitettävä lineaarinenkin osa toistokäyrää saatu huomattavan pitkäksi, yli 10 aukkoon. Sen lisäksi toen (alivalotuksen) puolella on aukon verran käyttökelpoista ja shoulderin (ylivalotuksen) puolella jopa 3-5 aukkoa loivempaan kaartuvaa osuutta. Vanhat kikat sävyalueen hallinnassa toki pätevät silti oikein hyvin. Tai oikeastaan ne pätevät enemmän kuin koskaan, nimenomaan kuvan luukin muokkaamisessa, ennemmin kuin puhtaasti dynamiikan lisäämisessä.
Vs: Filmi- vs. digijärkkäri (vertailua ja kysymyksiä) Toi on mun mielestä oivallinen pointti. Mulla nyt sattuu olemaan mahollisuus vedostella digikuviani iGen4:lla (listahinta 1.000.000 USD) ni kyllä siitä D300:kin saa jo jotain irti kun tuo työnkulku ja painomenetelmä on tuttu. -Late