Vs: Filmi vs digi On ihan luontevaa itkeä naurettavia viestiketjuja. Se, että tällaisia on ollut aina, ei merkitse että niitä pitäisi olla joka paikassa maailman tappiin asti. Onneksi ketju on alueella, jota ei ole tarkoitettu uusille viestiketjuille, joten siihen kenties törmää pienempi määrä lukijoita.
Vs: Filmi vs digi Juuri sitä ajattelinkin tämän avatessani, että Kameralaukku voi olla viimeinen linnake, missä klassikko-otsikko vielä elää. Vanhat aiheet oikein vielä erikseen laitettu! (Väitteeni on, että huumori on silloin onnistunutta, kun se myös riepoo joitakuita.) Mutta vakavammin: digi taitaa selkeästi ohittaa filmin kyvyt kuvanlaadussa suurilla herkkyyksillä nykyään. Tietenkin vertailemme samoja filmiportin kokoja. Selkeydellä tarkoitan yksioikoisesti todellisuutta siten, että jos haluaa välineen heikossa valossa kuvaamiseen, parasta laatua haluavalle luonnollinen valinta on hyvä dslr. Tämä ei todellakaan ole kovin vanha juttu!
Vs: Filmi vs digi Mulle tilanne on aika selkeä: Kuvaan mustavalkoista ja rainaa kun kuvaan ittelleni. Kuvaan Digitaalista kamera originaalia, kun täytyy toimittaa tavara nopeasti ja sähköjohtoa myöten, ja toivoa että raha tulee tilille myös nopeasti (Myös sähköisenä...) Sitten voi pyörittää lottorumpua siitä mitä tehdään, kun asiakas jaksaa odottaa ja haluaa kunnon printtejä. Sitten voi vaikka skannailla ja fiilistellä ja viedä lambda tulostukseen, jos on tilaajalla rahkeita. Itselleni kaikki menee negamappiin ja isolle irto kovalevylle skannattuna tai käsiteltynä (on on tuplatyö...)
Vs: Filmi vs digi Mitä väliä? Turhaa tuollainen. Tehköön kukin, miten paremmaksi kokee. Itse kai sen tietää paremmin, kuin joku muu? Kolmisenkymmentä vuotta kun, mv-labbiksessa on viettänyt aikaansa ja sormet alkavat olla auki haavoilla, niin digi oli enemmän kuin tervetullut. Mitä nyt sitten peräpukamat alkavat vaivata kapa
Vs: Filmi vs digi Kyllä hyvä ja tarkoitukseen sovelias keskikoon mv-filkkaruutu iso3200-prässättynä on visuaaliselta ilmeeltään monasti nätimpi kuin digitaalinen kuva. Vaikka virallisesti se ei ehkä yhtä "laadukas" olekaan.
Vs: Filmi vs digi Otan osaa Kapa. Kumpaankin mulla olis lääkkeet, mutta niiden tarjoaminen ei kuulu tän forumin puitteisiin
Vs: Filmi vs digi Minulle digikuvaaminen ja photoshop maistuu niin vahvasti työnteolta, että yritän näitä välttää kaikin keinoin vapaa-aikanani. Filmi ja pimiö on taas kaikkea muuta, se on oikeasti nastaa hommaa! Omaa laatu-aikaa. Vietin tänään illalla muutamia tuntia pimiössä. Aika meni kuin siivillä radio Novaa kuunnellen. Vedostin kummitytölleni Hasselbladilla ottamani rippikuvan 30x30 kokoon baryyttipaperille. Sävytin ekan kerran seleenitonerilla, mielestäni tämä pehmensi kuvaa aika mukavasti. Neljä vedosta tein, joista kaksi näyttäisi olevan ok. Kehystän parhaan vedoksen ja annan sen kummitytölle joululahjaksi. Minulta on tietysti mennyt jonkin verran aikaa kuvaamiseen, filmin kehittämiseen ja nyt vedostamiseen. Mutta olen melko varma että tämä kuva tulee seuraamaan häntä läpi koko elämän (ehkä se jopa kestää seleniumkylvyn ansiosta). Ajankäyttö on siis ollut sen arvoista. Ja mitäpä olisin muuten tällä menetetyllä ajalla tehnyt? Ehkä katsonut jotain huonoa filmiä telkkarista... No, tässä nyt vielä kuva näytille, skannattu negasta (Tri-X 400). Uskallan väittää että baryyttivedos on parempi ;-)
Vs: Filmi vs digi Perkele vieköön, hienot sävyt ja rento kuva. On varmasti kummityttö tyytyväinen. T Jukka
Vs: Filmi vs digi Kolmen aikaan yöllä veden lorinaa ja tuulettimen kevyt hurina. Taustalla Yöradio, jossa Saarikoski kertoo luovan joutenolon tärkeydestä. Hyviä muistoja on jäänyt. Hienoa, että löytyy uutta sukupolvea tuollaiseen. Entisessä pimiössäni lutrailee nykyisin veden kanssa taidemaalari. Käsiään kai peseskelee. Syanotypiat, suolavedokset, Van Dyke Brownit, platinat ja palladiumitkin on käyty läpi. Hiilipainokin. Kumivedoksista puhumattakaan, tai juoksevasta emulsiosta. Justeerin pinnassa jossain taidemuseon kokoelmissa napapiirin seutuvilla kokoelmissa löytyy. Kiasmasta Poradoid-transfereita ja muutakin. Oppia olen antanut joillekin asiasta kiinnostuneille. Enemmän kyllä vähemmän kiinnostuneille, kunhan saivat opintokirjaansa pisteet kerättyä. Kanadassa asti Luis Nadeaun opissa viikon, värivedostusta hiilipainomenetelmällä. Kiva viikko, ja hyvä grilli pihalla. Ihan vain vuodattelin tälläistä digihuru-ukon höpinää, kun välillä heittelen kommentteja filmipuolelle. Meinaan vaan, että olen sitä joskus minäkin. kapa
Vs: Filmi vs digi Kapa: Ihmettelen vain,miksi luovuit ? kaikki tuo alkaa olla kullan arvoista täälläkin...
Vs: Filmi vs digi Aikansa kutakin. Ehkä mukavuudenhalu, luontainen laiskuus? Tykkäsin kyllä tehdä käsivedoksia, niitä mustavalkoisia. Filminkehitys alkoi pänniä. Väriähän en vedostanut itse. Joskus Leppovainaan repsikkana kylläkin metrivedoksia vaivaisukoista Ciballe. Eirin rummussa pyöriteltiin. Ja jos nostalgiseksi vielä, niin koskaan en unohda peltipurkin ensiaukaisua pimeässä, sitä ihanaa filmin tuoksua, kun itse purkittelin kinokasetteja. Nenyen Saken kanssa kerran väiteltiin käsityöstä, silloin en ollut vielä sukeltanut digiin. Nyt olen ja jaan Saken mielipiteet. Ainakin osittain Filmi on antanut paljon, jos on ottanutkin. Nyt on kiva muistella sitä antopuolta. Ottopuoli on digillä. kapa
Vs: Filmi vs digi valokuvauksen tulevaisuus , siis niillä, jotka OSAAVAT, on tuo "taidepuoli" eli käsityö/ "limited series" printit ja kuvasalkut. Digityö on "kuvitusta", ja siellä riittää porukkaa, ei siellä meikkaa enää tarvita. Tuo "Prolab" on vain tapa sponssata itelleni matskut, tosi toimet on aivan muualla, enkä meinaa antaa piiruakaan periksi,vaikka samoissa lukemissa mennään. Ralph Gibson ilmaisi asian näin: A photographer gets really good when he realizes that the "energy" in his work is the deciding factor, and that realization occurs in a mature age, usually well beyond past fifty years age.
Vs: Filmi vs digi Gibsonille haistatan tosi pitkät. Silloin ainoan kerran, kun olin Arlesissa ja menin kuuntelemaan miehen luentoa uuden kirjansa tiimoilta, niin kehtasi puhua ranskaa. Tietenkään en ottanut saliin mennessä tulkkauskuulokkeita, kun ajattelin, että ranskaksi kääntävät. Totuus kun paljastui, niin olivat kuulokkeet jo loppu. Menin terassille. Räpsytelköön kitaraansa, minä en välitä. Enkä ymmärrä ranskaa. kapa
Vs: Filmi vs digi Maassa maan tavalla... No minä puhun ranskalaisille SUOMEA ! Un croissant plus coffee latte, sil vois plais. -toistettuna pariin kertaan-. jos ei mene kaaliin niin tulee aika tiukalla nuotilla: Perkele, se kahvi tänne ja äkkiä ! johan alkavat ymmärtää ja palvelu pelaa. No se siitä, kävin tässä päivänä muutamana painotalo LIBRIKSESSÄ asioimassa. Siellä oli Sakari Nenyen juttuja riippumassa seinillä. Täytyy todeta: World Class !!!
Vs: Filmi vs digi Japanilaiset sanovat digikameraa 'digi':ksi.. lausunta tosin on enemmän 'diži', englannin lainasana kun on. Ja muistaakseni enkkufoorumeillakin käytetään digi -sanaa.
Vs: Filmi vs digi Ihan pakko vaikka taas hyppään aluperäisestä aiheesta pois. Kyllä ne Suomea ymmärtävät ainakin jos pelkän kavin haluaa mainitsemasi tapa on hyvä! Mutta Suomessa kahvin ostaminen paikasta jossa on "erikois"kahveja myynnissä, voi myös olla uskomattoman vaikeaa kun kävelee tiskille ja toteaa kahvi, kiitos. Eikös vastaukseksi tule mm.latte, expresso jne, jne. mutta sitä kupillista kahvia ei näy eikä kuulu. Yleensä kyllä auttaa kun tarvittavan kova äänisesti ilmoittaa uudelleen että kuppikahvia siis kahvia, ei mitään hömpötyksiä, kiitos. Kahvi kahvina ja muut sitten ihan muina juomina. Ps. Kokeilemisen arvoinen juttu: mene "kantakapakkaan" (siis paikkaan jossa et yleensä nauti kuin alkomaholeja), kun myyjä kysyy "se tavallinen?", vastaat "otan kahvin kermalla" toimii kuin metrin halko myyjän ilme on näkemisen arvoinen
Vs: Filmi vs digi Mulla on parempi resepti: taksikahvi, kiitos, se yhden euron. taatusti ei tule mitään hömpötyksiä. kattovat pitkään jos lorautaa tilkan maitoa sekaan...
Vs: Filmi vs digi Ai se onkin tärkeintä se helppous. Sitte on varmaan ihan hyvä kampe se digipokkari. Saa helposti, niitä ylivalottuneita.
Vs: Filmi vs digi Pakko heittää nyt sitten tähänkin ;D Ylivalottuneita saa millä vain. Ja digipokkari on mainio väline. Filmiänkyröiden lähtökohta nillittämiselle on ne "kuvaajat" ketä ei kiinnosta. Frendit ottaa tuhatpäin ylivalottuneita kuvia digipokkareillaan! Kuvat on blurreja ja paskoja,mutta niillä kuvilla on heidän elämänsä kannalta helvetisti enemmän arvoa kuin millään täydellisesti ikinä filmille valottamallaan kuvalla. Tai kuvalla jonka herra X ottaa oikeaoppisesti kun frendi kun pääsee ripille tahi muuta.. Digi .. no ilmaista ja ilmaista, mutta jos satkulla saa pokkarin jolla näppäilijä paukuttaa sen 1000 kuvaa lomareissulta, nii JEE LOISTAVAA! 99% noista kuvista olisi jäänyt ottamatta mv-filmille. Täällä foorumeilla ja muualla voidaan mussuttaa ja itkeä reunapiirtoa, mutta kuvat joilla on merkitystä ei vaadi teknisesti juuri mitään. Ihan sama kuinka hienon potretin otan kaverista, koska kuva jolla on hänelle merkitystä on todennäköisesti blurri hieman suttunen ja aamulla ollut tautinen krapula, mutta muistot kuvaan liittyen ovat paljon vahvempia ja lämpimämpiä kuin tuon "hyvän" potretin muistot. Ja se kuva olisi jäänyt ottamatta jos ei olisi digiä. Helppous myös alentaa kynnystä syventyä asiaan. Kaikessa tässä omassa vänkkäämisessä säälittävintä on se, että en edes pidä filmi-digi asettelusta. Vain kuvilla on merkitystä, eikä ne kysy formaattia. Mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri että digi on tuonut paljon lisää kuvia ja muistoja niiden mukana. ..ja jpg ei säily.. mitä vitun väliä, jos kuvia on 100x määrä verraten niihin agfan värinegalle otettuihin verraten niin varmasti niitä on myös useampi säilössä 50v päästä. Ja no.. harva näppäilijä piti negojaankaan kovin häävisti filmiaikana. Jeees pox..pitäkee hauskaa täälläkin.. mä voin kuvata välil, ei tarvi miettiä teenkö jotain väärin kun kuvaan digille. (kunnes kesällä taas pari rullaa diaa) Niih ja voih ei! Mulla ei ole edes valotusmittaria!