(TAUSTAKSI: Kuten kai aiemmin oli hieman puhetta, on tuolla dc.netin puolella menossa ei-niin-tieteellinen-mutta-todellisuutta-vastaava digi vs. filmi -vertailu. Vastakkain ovat Canon EOS 5D Mark II + EF 50 mm f/2.5 makro ja filmipuolella Nikkormat FT2 + Nikkor-H 50 mm f/2 yhdistelmä. Niin, niin - siinä on tarkoituksellisesti vastakkain vanhempi ja uudempi tekniikka.) Yhteenveto ja dokumentointi aikanaan filmin mikroskooppikuvauksen jälkeen, mutta täytyy todeta, että kun rumpuskannerilla tallennetaan TMAX 100 -ruudulta 8000 dpin tarkkuudella yli 11 000 pikseliä leveä, käytännössä rakeeton (no, tai ainakin hyvin pienirakeinen kuva) voisi pikselivillekin olla tyytyväinen Kiva katsoa yksityiskohtia rakeiden sijaan. Kinofilmiruudussa on enemmän potentiaalia kuin muistinkaan. Trixihommat ovatkin sitten asia ihan erikseen kun puhutaan sävyistä ja tunnelmista.
Vs: 8000 dpi:n skannaus Enpä ole tuolla toisaalla niin kauheasti juttua seurannut, kun siinä ei mielestäni ole mitään järkeä ja jutun seassa on aika hurjasti kohinaa, mutta... Tehtäessä tuollaista vertailua, niin mikäli filmin kehittämisessä on tuota rakeisuutta tietoisesti pienennetty kehitteen valinnalla, tulisi myös digitaaliseen kuvaan sallia tehtäväksi interpoloinnit ja kohinanpoistot. Digitaalisen kuvan pitäisi myös olla yhtäläisesti mustavalkoinen. Eli, tulisi verrata kehitettyä negatiivia ja kehitettyä digikuvaa. Testissä pitäisi ottaa huomioon myös muutkin seikat, kuten esim. dynamiikka-alue. Tmaxillahan tuosta ei ole niinkään suuresti ongelmaa, kun siedettävän näköisessä kuvassa taitaa dmax jäädä alle 3:een ja tuohon pystyy lähes jokainen skanneri.
Vs: 8000 dpi:n skannaus Negojen vertailu on mieltä vailla, koska nega ei ole se lopputuote. Vähän niitä julkisuudessa ainakin näkyy..... Negan muunto kuvaksi ei ole häviötön prosessi. Negalla voi olla yksityiskohtia, mikroskoopilla tarkasteltuna - jo'o. Jos siitä joku orgasmeja saa, niin kivat hälle. Printiksi asti sitten on eri juttu. Rumpuskanneritkin ovat jossain määrin vanhentunutta teknologiaa, mutta vielähän niitä nurkissa pyörii.
Vs: 8000 dpi:n skannaus Mikäs se on se moderni tekniikka vastaavaan tarkoitukseen, jos rummut ovat vanhentunutta teknologiaa?
Vs: 8000 dpi:n skannaus Lopputuottena MV-tiedostoja molemmat. Tiedoston käsittely niin RAWissa kuin siitä eteenpäin on hyväksyttyä. Toki voidaan tehdä suurennus perinteisessä pimiössä mutta millä kompensoida suurennusoptiikan ym. osuus digitiedoston osalta ? Sekä digi- että filmistä saatu tiedosto interpoloidaan reilusti, jotta saataisiin aikaan lähes metrin levyinen printti. Dynamiikasta taas sen verran, että ihmettelenpä vaan minkä osa-alueen tässä taas "menettää" ja jos niin onko se merkityksellinen vai yksi kiistanalainen parametri, johon on helppo vedota. Tuo rumpusaknneri ei edusta vanhetunutta tekniikkaa muuta kuin siltä osalta, että se on (uutena) kallis, vaatii osaamista ja on valitettavsti katoava luonnonvara. Sen etu on myös siinä, että yksityiskohdat löytyvät, eikä skanneri "keskity" raekasaumiin. Edelleenkin teknisesti hienoin tapa. !00x miksrosookopilla näkyy ilman arvailuja alle 0,005 mm:n yksityiskohtia (sis. viivapari / rajapinta). Siitä hienommat menevät arpomiseksi, joten niitä ei kannata edes kuvitella näkevänsä. 8000 dpin skannustarkkuus ei riittänyt ihan samaan kuin 100 x mikroskooppi. Ei tästä valitettavasti sen enempää orkkuja saa. Onpahan käytännön tason esimerkki siitä missä todellisuudessa mennään. Piirun verran paremmaksi (?) voi muuttua sillä, että käytetään diginä ilman AA-filtteriä olevaa, mahdollisimman hienoa digiperää, josta rajataan tuo 24 x 36 mm:n ala, filminä Adox CM 20, Spur, APX 25 tms. ja optiikkana esim. Coastal Opticsin 60 -millistä UV-Vis-IR APO macroa ja pilkutetaan sitten oikein kunnolla. Mielenkiintoista, kuinka suuria ajatuksia puoleen ja toiseen tällainen asia on matkan varrella herättänyt Mutta sen se on osoittanut että vaatimaton, yli 40 vuotta vanha Nikkor-normaali pärjää oikein hyvin tämän päivän optiikkojen rinnalla.
Vs: 8000 dpi:n skannaus Minulla ei tosiaan tuo vertailu tuotteiden osalta herätä kovinkaan suuria intohimoja, mutta kun ennen toimin laitteiden testaajana ja vertaajana, niin nuo menetelmät vertailukelpoisen tuloksen tuottamiseksi kiinnostavat, niin ettei menetelmässä suosita toista. Mielestäni, ennen vertailun alkua pitäisi määrittää käyttökohde, mihin lopputulosta käytetään. Muutenhan tuo on ihan randomia näpertelyä. Mikäli tavoitteena on tehdä vaan suurin mahdollinen terävä printti, tulee oikein valotetut testikuvat kehittää sille materiaalille parhaalla tavalla. Digitaalinen tiedosto pitää terävöittää, filtteröidä ja interpoloida siihen kehitetyillä ohjelmistoilla, esim. terävöitys Pixel geniuksella, kohinan poisto Noise ninjalla ja interpolointi Genuine fractalsilla. Sitä en osaa sanoa, miten negatiivi pitäisi käsitellä muuten kuin filmin, kehitteen ja ajan valinnalla, onko tuolle skannatulle datalle tehty mitään omia ohjelmistoja jälkikäsittelyyn. Raportissa pitää vertailla myös noiden eri menetelmien ajankäyttöä ja taloudellisuutta suhteessa saavutettuun lopputulokseen. Dynamiikallahan ei sinällään ole merkitystä, ellei kuvaa tarvitse säätää. Paperihan ei taida tulostettaessa tai valotettaessa pystyä yli 2.8Dmax:iin. Näin ainakin olen ymmärtänyt, ei ole valokuvan suoritusarvot sitä kiinnostavinta selvityksen aihetta. Kunhan se kuva vaan näyttää hyvältä, niin riittää mulle.
Vs: 8000 dpi:n skannaus Mikäs saa sinut kuvittelemaan, etteikö noin olisi tehty ? Se, että käytetään ehkä eri ohjelmia ei tarkoita sitä, etteivätkö käyttäjät osaisi asiaansa.
Vs: 8000 dpi:n skannaus Mistä mä voisin tietää mitä te olette tehneet. Tänään luin täältä ensimmäisen kerran asiasta, tuolta toisaalta en edes viitsinyt sieltä parinkymmenen sivun joukosta alkaa suodattamaan snr:ää paremmaksi. Ei nyt tarvi heti takajaloilleen hypätä, jos toinen kertoo ajatuksiaan vertailemisesta. En ole vielä kenenkään metodeja kyseenalaistanut. Tutkikaa nyt vaan rauhassa ja perusteellisesti.
Vs: 8000 dpi:n skannaus Kyllä minäkin tuossa Rabbitin tekstissä sellaisen syyttävän ja vähättelevän ajatuksen ymmärsin... pitää varoa mitä ja kuinka kirjoittaa, vastuu viestin sisällöstä ja sävystä kun on lähettäjällä.
Vs: 8000 dpi:n skannaus Jos tuotteen loppukäyttö olisi testeissä ratkaisevassa asemassa, ei tarvottaisi mitään testejä. Sen kun vaan loppukäytetään sitä tuotetta. Eli ihan turhaa hommaa tässä on maailman sivu puuhattu. Jotkut jopa työkseen. Ja testejä varten on rakenettu jopa laitteita, itse asiassa teolisuudenala, erilaisia testereitä! ;-)
Vs: 8000 dpi:n skannaus Mikroskooppikin on häviöllinen! Ei mutta tosiasiallisesti hyvän suurennusobjektiivin kautta suurennettu nega ei todellakaan paljon informaatiota menetä. Jos kuva on millään keinolla saatu nettiin näkyviin, heikkeneminen on vähintään samaa luokkaa ja vertailu sikäli reilu.
Vs: 8000 dpi:n skannaus Niinpä, niitä testereitä ja testejä on joskus tullut rakennettua, kun viisaat päättäjät haluaa tietää, että kumpi on parempi pihvinuija vai moottorisaha. Aiempaan todeten, syytä en ketään tai mitään, mutta vähättelen kyllä hieman testin tarpeellisuutta. Kukin saa kuitenkin kuluttaa tähän pallontallaamiseen varatun aikansa parhaaksi katsomallaan tavalla, joten jos katsoo asiakseen tuollaisen asian selvittämisen, niin selvitettävähän se on.
Vs: 8000 dpi:n skannaus Ei, jos kirjoittaja haluaa sanoa jotain ja haluaa viestinsä perille, on vastuu siitä, että onko viesti ymmärrettävissä oikein, vain ja ainoastaan kirjoittajalla. Vastuu siitä uskooko joku mitä kirjoitetaan, on sitten lukijalla. Eli puhut aidanseipäistä.
Vs: 8000 dpi:n skannaus Hm. Ollenkaan vähättelemättä - en ole k.o. ketjua lukenut, ja tuskin luenkaan (signaali/kohina-suhde on liian tuskastuttava, yleensä) - totean vain, että YLEENSÄ tuommoiset puuhastelut ovat sitä Kameralehtitestiä. Kukaan osallistujista ei tunne mittaustekniikkaa edes auttavasti. Peruskäsitteidenkin ollessa hakusessa tulos on sitä konsulttihommaa - sitä saadaan, mitä halutaan. Tätä näkemystä olen valmis muuttamaan, kun aihetta ilmenee.
Vs: 8000 dpi:n skannaus Uskottavuus sen sijaan on helppo menettää. Tuo virke on hyvä esimerkki siitä, miten helppoa se on!
Vs: 8000 dpi:n skannaus Hyvä että näytät esimerkkiä. Asiat tietysti ovat suhteellisia. Been there, done that. Olen nähnyt, sekä tehnyt itse, vertailuja, joissa 35mm negasta saadaan hyvinkin yksinkertaisesti ihan perus halvalla suurennusobjektiivilla kevyesti, ja selvästi parempi resoluutio kuin 4000 dpi skannerilla. Itse asiassa jo halpa 2.8 valovoiman diaprojisointioptiikka tuottaa enemmän detaljia kuin Nikonin 4000 dpi skannissa on pikselitasolla näkyvillä! Olen tämänkin itse todennut. Tässä ei ole mitään erikoista. Suurennusobjektiivit ovat suhteellisen hyviä, vastaavaa tasoa kuin esim. Nikon Coolscan -skannerin linssi, ja em. Coolscanilla kuvasta näkee selvästi että resoluutiota rajoittava tekijä on kenno (kuvassa ei ole linssisuttua joka tulee aina esiin rutkasti ennen piirron loppumista). Kun suurennos on riittävä, paperi ei tällöin rajoita, eikä ylipäänsä mikään muu kuin linssin luonnollinen piirto, jotka tyypillisesti ovat luokkaa 100 lp/mm tai ylitse, siis samoissa luvuissa filmien kanssa. Häviötä tietysti tulee, sitä ei kukaan voi kiistää, mutta sitä tulee kaikilla maailman reproduktiomenetelmillä - mutta häviön määrä on ihan eri luokkaa kuin mihin ihmiset ovat skannauksissa tottuneet. Oikein tehdyt rumpuskannit ovat oma lukunsa. Mutta tosiasioista ei kannata väitellä. Etenkään näin tylsässä aiheessa, joka on vieläpä itsestäänselvä niille jotka ovat koskaan mitään vedostaneet sekä skannanneet vähänkään isommassa koossa. Pointti on se, että suurennuskoneen aiheuttama häviö laadussa on vähäinen verrattuna moneen muuhun menetelmään, ja toisaalta ei ole olemassa menetelmää, jolla kuva voidaan vertailua varten näyttää/painaa/laittaa nettiin ilman, että hävikkiä tulisi. Esimerkiksi mikroskooppikuva on kuvattu linssin läpi aivan samalla tavalla kuin paperi on valotettu linssin läpi. Vedostus hyvälaatuisella suurennusobjektiivilla on parhaita menetelmiä, samassa sarjassa erittäin hyvän rumpuskannin kanssa. Homman mielekkyys onkin siinä, että suurennuskoneita on helposti ja järkihintaan kaikkien saatavilla - ainakin niillä halvoilla keskinkertaisilla suurennusobjektiiveilla, jotka jo hakkaavat detaljissa Nikonit ja Imaconit. Jupinat, että "rumpuskannerit ovat vanhentunutta tekniikkaa", ovat kyllä omiaan syömään sitä paljonpuhuttua uskottavuutta. Asiantuntijana voinet kertoa meille, mikä sitten on nykyään teknisesti edistynein tapa skannata filmiä? Mitä rumpuskannerin tilalle on saatu?
Vs: 8000 dpi:n skannaus Minä olen 100% varma, että rumpuskannerin tulee korvaamaan didgeridooskanneri ja sillä saadaan ennennäkemättömän tarkkoja skanneja negoista. TJukka EDIT: Unohdin reson, se lienee 7 septiljoonan luokkaa
Vs: 8000 dpi:n skannaus Hei kaikki, voin lohduttaa septiziljoonien jahtaajia sillä, että kehitetyllä ISO 100 filmillä voi odottaa löytävänsä noin 100 lp/mm - ja sekin on jo hyvin. Tuo pikkuinen negaruutu menee seuraavaksi kuvattavaksi Leican stereomikroskoopilla, jossa käyettävällä optiikalla resoluutio hieman yli 1000 lp/mm - siis noin 10-kertainen materiaaliin nähden. Minulle tuo varmuusvara riittää ihan varmasti. enkä usko, että nega näyttäysi terävämmältä, vaikka se kuvattaisiin ziljoona lp/mm erottavalla mikroskoopilla Tämä on harrastus, jossa koetetaan pysytellä järkevällä tasolla kaiken tavoin. Vaikeaahan se on sillä aina on joku joka osaa ja tietää kaiken paremmin... PS. Lainaus käyttäjältä SakkeM: "(....)totean vain, että YLEENSÄ tuommoiset puuhastelut ovat sitä Kameralehtitestiä. Kukaan osallistujista ei tunne mittaustekniikkaa edes auttavasti. Peruskäsitteidenkin ollessa hakusessa tulos on sitä konsulttihommaa - sitä saadaan, mitä halutaan.(....)" Tuo nyt ei mielestäni ollut kovin rakentava heitto. T. Esa