Vs: Fieldillä kuvaaminen Non ni perkele, eipä tarvi näiden kuvien osalta miettiä Eräs perheen jäseneni tuli kotii ja ihmetteli mikä laatikko on tiskipöydällä, ja avasi kannen katsoakseen. Jotta se siitä
Vs: Fieldillä kuvaaminen Fieldillä skarppaillaan linssi B asennossa, ellei sulla ole Prontor Professional suljinta. Sitten yleensä himmenetään ja tarkistetaan terävyysalueen asettuminen luupilla mattalasilta, siihen tarvitset tuon mustan hupun, jotta näkee. Sitten vasta aletaan arvuuttaa valotusaikaa, ottaen kaikki muuttujat mukaan kuten pitkien valotusaikojenj vaatimat korjaukset, sävyala jonka halutaan toistuvan jne . Aijotko kuvata negaa vai diaa, Mustavalkoista negaa vai värinegaa. ehdotan että hankit polaroid perän ja tutustut perusteisiin ensin sillä tavalla
Vs: Fieldillä kuvaaminen Mulla on tämmänen säätöpossun näkönen, hieman korottui tuo ääni, jotta ei kyllä tapahdu toiste. <IMG src="http://jarisiren.1g.fi/kuvat/linkitett%E4v%E4t/J7A_0214.jpg/_big.jpg"]</IMG>
Vs: Fieldillä kuvaaminen Mulla on sellainen namiska joka avaa sulkimen valitulla aukolla. Ihan hyvin skarpaa. <IMG src="http://jarisiren.1g.fi/kuvat/1.uusimmat/J7A_0184.jpg/_big.jpg"]</IMG> Valotus mittari on postissa.
Vs: Fieldillä kuvaaminen Se on tehty kehittämiseen, ei säilytykseen. Jos siihen kerää filmejä säilytykseen, voisi sen vielä nostaa pimeään komeroon. (No tietty jos joku valistaa että se pitää täydellisesti valoa, niin en väitä vastaan.) Säästä filmilaatikot. Ne on säilytystä varten.
Vs: Fieldillä kuvaaminen No mun piti kuvat muutama ruutu vielä huomenna, kun mulla on rodinalia vaan pikku purkki. Olisin ladannut ne pimeessä. No, sillä ei ole nyt enään väliä.
Vs: Fieldillä kuvaaminen Polaroid on kyllä ihan must juttu aloittelevalle. Pääsee paljon nopeammin oppimissyklissä.
Vs: Fieldillä kuvaaminen En voi uskoa, että tuossa kuvaamisessä olisi jotain hankalaa, varsinkaan valotus mittarin kanssa (joka on tulossa). Ei kai nyt muuta kuin rajaus, tarkennus ja valotus? Mihin ihmeeseen sitä poroid perää tarvitaa?
Vs: Fieldillä kuvaaminen Valotusmittari, mittaa vallitsevan valon määrää, slidellä toistettava sävyala saattaa poiketa paljonkin tuosta lukemasta. Polaroid näyttää missä sävyt oikeasti ovat, älä toki usko tätä, mutta sillä polaroidilla voi tarkistaa valotuksen oikeellisuuden nopeasti ja tarkasti. Pahoittelen jos yritin tuputtaa jotakin jota selvänä ammattilaisena suuren koon kuvaamisessa et tarvitse. Äläkä välitä, en minäkään uskonut, ensimmäisen monorailin kohdalla olin jo keskarilla kuvannut pitkään ja toki tiesin sitä kautta myös kaikesta kaiken. Vasta myöhemmin ymmärsin miten paljon muuttujia tuo pidentynyt vetämä, piirtoympyrän ulkoreunan light-falloff sekä kompendin tarve jokapäiväisessä leivässä.
Vs: Fieldillä kuvaaminen Voit hyvin olla oikeassa? En tiedä, kun en ole vielä nähnyt kuvaamaani, mutta luulin että kyseessä on kuitenkin kamera, joka toimii samoilla lainalaisuuksilla kuin muutkin kamerat.
Vs: Fieldillä kuvaaminen Toimii kyllä, muuttujat vain kertaantuvat. Palkeen vetämän kompensaatio kannattaa opetella, jos et tähyslasilta pääse mittaamaan. Nurkkien falloffiin kannattaa isoilla liikkeillä kiinnittää huomiota, saattaa pudottaa kokonaisvalotusta helposti aukon verran. Tähyslasilta mittaaminen on paras metodi, eli pistemittarilla ja luomalla kerroin tuolle valotusarvolle. Mittaperät ovat yleensä monorailien herkkuja.
Vs: Fieldillä kuvaaminen Tuosta kumpi puoli merkitsee valotettua on yleisimpänä tapa että valkoinen on valottamaton (filmillä ei ole mustumaa), musta taas merkitsee sitä että joko sisällä on valotettu nega tai kasetti on tyhjä. Valkoista puolta aniharva tietääkseni käyttää merkitsemään valotettua filmiä. Itse käytän lisäksi kaseteissa pieniä tarrapapereita joissa lukee pari muistiinpanoa... - Virittämisestä: Jotkut sulkimet eivät pidä siitä että ne avataan virittämättöminä / aika-asetusta säädellään virittämättömänä, joten on parempi virittää linssi aina heti kun sen laittaa kiinni etulautaan. Itse myös kokeilen sulkimen toiminnan samalla ja viritän uudestaan... Eli listan kohtaan tarkistus että ei ole viritetty korjaus toisin päin, tarkista että suljin on viritetty
Vs: Fieldillä kuvaaminen Millä konstilla olet saanut laakafilmille standin toimimaan ilman epätasaisuutta? Rodinal tuntuu olevan muutenkin kauhean tarkka alkuliikuttelusta varsinkin laakafilmin kanssa. Itse olen hylännyt rodinalin odottamaan parempia aikoja ja keskittynyt vain d-76:seen ja d-23:seen laakafilmin kanssa.
Vs: Fieldillä kuvaaminen Tuo musta/valkoinen ajatus on aika hyvä kanssa Jotkut kirjoittavat filmityypin valkoiselle puolelle tussilla ja sitten pyyhkivät pois myöhemmin. Mun metodi on simppeli, joka kasetissa on tiimarin numerotarra ja toisella puolella vihreä, toisella punainen täppä. Näin kirjanpito pystyy identifioimaan aina käytetyn kasetin ja tiedän miten kasetin milläkin puolella oleva filmi on valotettu ja tulee kehittää (kasetin indentifiointiin on myös erilaisia kikkoja joilla saa filmiin valottumaan koodimerkin, auttaa ongelmallisen kasetin löytämisessä mutta vasta kehityksen jälkeen). Lisäksi joka kasetissa on aina tarratäppä kummallakin puolella jossa lukee filmityyppi ja johon kirjoitan lyhyesti kuvauspäivän ja järjestysnumeron + jos tila antaa myöten niin jotain lisädataa. Näin saan aina kasetin synkattua kuvausvihkon kanssa
Vs: Fieldillä kuvaaminen Miten tähyslasilta mittaaminen käytännössä? En olekkaan tuollaisesta koskaan edes kuullut Tiedän, että on olemassa analysaattoreita (käytännössä siis valotusmittarin erikoisversio) joilla voidaan mitata mm. eri aukko-arvojen todellinen himmennys, ne merkit kun siinä sulkimessa eivät välttämättä ole ihan kohdillaan. Mulla tähyslasit tummuvat nurkkia kohden niin paljon etten kyllä tähyslasilta uskaltaisi mitata mitään ja luottaa niihin lukemiin. Perusmittaus ulkoisella mittarilla on pomminvarma. Palkeen vetämälle on olemassa simppeli laskukaava (ja vielä helpompi on kun sellaisella laskee muutamat perusarvot ja merkkaa ne vaikka IKEA:n ilmaiselle paperimittanauhalle, sitten voikin katsoa suoraan siitä korjauksen). Käytännössä vetämästä johtuvaan korjaukseen en omassa kuvauksessa kovin usein törmää, ja silloin jos törmään niin kyse on selkeästi lähikuvasta. Niissä taas nopein ja kätevin apu on tuollainen netistä ladattava ja printattava QuickDisc tai vastaava väline... Etu-ja takalaudan yhdensuuntaisuuden tarkastaa kätevästi muovisella luotto/kirjasto/bonus -tms. kortilla. Vesivaa'at ovat tässä vähän epätarkkoja.
Vs: Fieldillä kuvaaminen Sinarilla on sellainen tikku joka työnnetään sinne mihin filmikasettikin. Se tikku sopii tiettyihin valotusmittareihin eli siis on valotusmittarin lisäanturi. edit. PasiZ kuitenkin sanoi jotain valotusarvon kertoimen luomisesta, mikä viittaisi tosiaan tähyslasin läpi mittaamiseen. Outoa joo. Valotuskorjauksen voi laskea mittaamalla kohteesta tähyslasilla näkyvän laidasta laitaan. Esimerkiksi lyhyt sivu 4x5'' koossa on 10cm ja kohteesta mitattu 40cm, jolloin valotuskorjaus on 10/40 eli +1/4 aukkoa. Kun lähdin kuvaamaan, katsoin Langfordin kirjasta tuon ohjeen ja tein taulukon muistilapuksi. Eihän muuta välttämättä tarvita, sillä suurennossuhteeseen perustuva korjaus kattaa kaikki polttovälit.