Vs: Normikuvankäsittelyn A B C Käytetyt ohjelmat ja totutut työtavat voivat poiketa järjestyksestä. 1. Suoristus 2. Rajaus Nuo ensin! jotta kuvasta pois jäävät alueet eivät vaikuta lopputulokseen. Viimeiseksi terävöitys tarpeen mukaan. Terävöitys voi tuoda esiin kohinaa, jos nuo kohisevat alueet eivät vaadi terävöintiä, ne kannatta maskata/jättää terävöimättä.
Vs: Normikuvankäsittelyn A B C Hei Ei tämä niin ole, että on yksi oikea tapa ja muut ovat lähtökohtaisesti vääriä. On paremmin ja huonommin toimivia tapoja. Sinä itse tiedät mikä tapa sopii minulle, so. millaisia kuvasi ovat ja millaiseen lopputulokseen tähtäät (tietysti mahdollisella maksavalla asiakkaalla on myös sanansa sanottavana). Emme me muut voi tietää mikä sinulle sopii. Itselleni on vakiintunut tavanomaiseksi työnkuluksi jotakin seuraavaa: 1) Mekaaniset muutokset; suoristus, rajaus, geometriavirheiden korjaus. 2) Globaalit muutokset; väritasapaino, musta ja valkoinen piste, gamma ja kontrasti. 3) Paikalliset muutokset; värien, saturaation, valoisuuden jne säätö. 4) Tallennus tasoineen .psd muodossa, arkistointi Accessiin 5) Käytön mukaan tasojen yhdistäminen, kohinanpoisto ja terävöitys.
Vs: Normikuvankäsittelyn A B C Terävöitys on esitysmediasta ja kuvan mitoista kiinni ja siitä halutaanko terävämpää vaikutelmaa joihinkin linjoihin ja rajoihin vai pieneen piperrykseen kuten puitten lehvästöön maisemassa. Terävöityssäätöjä on säde ja määrä. (Mun softasta löytyy kohdasta unsharp mask hieman hassusti nimen perusteella.) Kannattaa kokeilla niin hyvin pieniä säteitä 0,2-0,6 astetta ja suurta määrää kuin myös suurempia asteita ja vähäisaempää määrää. Näin se tulee tutuksi. Tosiaan kuvan kokokin vaikuttaa.
Vs: Normikuvankäsittelyn A B C Tuossa on sitten niin paljon muuttujia, että yhtä oikeaa vastausta ei ole olemassa! Eli kuvan käsittelijä päättää itse, milloin kuva on säädetty niille asetuksille, mitä haluaa tuoda kuvassa esille.
Vs: Normikuvankäsittelyn A B C Ei ole mitään oikeita määriä kohinanpoiston tai terävöityksen suhteen. Joko toimii / on sinulle tai asiakkallesi sopiva tai ei. Mieti miten kuvaa aiot käyttää. Postikorttikokoinen tuloste, A2 juliste, pieni profiilikuva nettiin, täyskokoinen tai jopa suurennettu kuva tiheästä kennosta jne. Käyttötarkoitus vaikuttaa siihen paljonko noita toimenpiteitä tarvitaan ja milloin ne alkavat näkyä häiritsevästi. Itselläni high-pass-terävöitys useimmiten toimiin varsin hyvin. Tietysti jo kuvatessa kannattaisi toimia niin, että kohinaa ja epäterävyyttä syntyisi vain vähän.
Vs: Normikuvankäsittelyn A B C Kuvankäsittelyssä ja valokuvaamisessa yleensäkin on yksi hyvä juttu, joka usein näillä nyt kaikki mulleheti kameroilla unohtuu: yön yli lepääminen. Seuraavana päivänä näkee paremmin, onko onnistunut, kuin heti kuvaa nysvättyään.
Vs: Normikuvankäsittelyn A B C ^kuikuuri on oikeassa. Onneksi rawi säilöö alkuperäisen itsensä. Kun oon nainen saan muuttaa mieltäni vaikka joka päivä ja useamman kerran olen tehnyt kuvankäsittelyn uusiksi uudelleen katsottuani. Mutta omat kuvankäsittelytapani -vaikkakin leväperäiset ja vailla selkeää järjestystä,kuitenkin alkavat yleensä mahdollisesti tarvittavilla oikomisilla ja uudelleenrajaamisilla. Käyttötapa ratkaisee paljon. Minulla tarve yleensä korkeintaan kakskytsenttisinä printteinä tai tietokoneen ruudulta katsottaviksi yleensä "diaesityksenä" joten muutaman sekan tarttee pystyä katsomaan. Sitten tätä bulkkituotetta joka lähinnä perustelee vain suurempien,parempien, valtavampien, tarvikkeiden ostoa siihen vaan perussäätöä jos sitäkään.