Kannattaako tuota hca:ta käyttää kiinnite jämien pesuun, lyhentäisi ainakin pesuaikaa radikaalisti. Vaikuttaako kuvanlaatuun/muuhun? Kokemuksia kaipaisin+vinkkejä..
Vs: Pesemistä.. Riippuu ihan miten peset paperit. Jos peset virtaavassa vedessä puoli tuntia oikein kunnon pesurissa, niin kuitupaprustakin tulee hyvä. PE-päällystetyt pahvit eivät tarvitse kuin vajaa puolet tuosta ajasta. Jos edellä mainitut seikat eivät täyty, sitä kannattaa käyttää säilyvyyden vuoksi, koska se poistaa kiinnitejäämät paperista.
Vs: Pesemistä.. Eihän se sentään poista mutta muuttaa helpommin huuhtoutuvaan muotoon jolloin pesuaika lyhenee. Muovipaperin pesuaika ilman HCA:ta on 2-10 minuuttia. Tai sanotaan 4-10min, riippuen virtauksesta ja lämmöstäkin. (Ehkä saamme vielä kolmannenkin neuvon tästä. =)
Vs: Pesemistä.. Filmit ja muovipaperit eivät välttämättä kaipaa HCA:ta, mutta kuitupaperivedosten pesussa kannattaa ilman muuta. Tästä on useitakin tutkimuksia, yksi on Martin Reedin tekemä ja aikoinaan useissakin englanninkielisissä lehdissä julkaistu. Sitaatti olennaisesta: "Using hypo clearing agent of some sort is the single most important step in washing fibre based papers, and this is true regardless of your aims, whether minimum tolerable standards are sought for the briefest possible wash, or the highest standards of archival permanence are desired. Careful workers are advised to never skip this step." Testi koski varsinaisesti arkistopesuria mutta sisältää arvokasta tietoa koko pesuprosessista. Koko testin kuvaus löytyy täältä: http://www.film-and-darkroom-user.org.u ... .php?t=296"]http://www.film-and-darkroom-user.org.uk/forum/showthread.php?t=296 Olli
Vs: Pesemistä.. No joopa joo... kysymys oli aika ympäripyöreä ja kaikki muuttujat testissäkin ovat niputettuina luokkaa kuitu- ja muovipaperit jne. Tuota muovipapruakin voi päällystää niin monenlaiseen pohjaan ja koko prosessi riippuu siitä millaisessa kiinnitteessä ja pesussa sitä liotetaan. Periaatteessa 4 minuuttiakin voi olla liikaa jollekin muovipaprulle, jossa on pahvituki. Paperin päädyt tussahtavat ja laimea kiinnite pääsee siirtymään emulsion ja tukimatskun väliin. Kuvan tuhoutuminen alkaa sitten nurkista ja reunoista. Sitä paitsi ikuista tavoitellessa se pitää toonata joka tapauksessa seleenillä.
Vs: Pesemistä.. Iso Kiitos vinkeistä. Mietin vaan tuleeko pinta naarmu herkemmäksi/kuvan kesto ajanhammasta vastaan, kun käyttää hca:ta? Mutta testaamallahan se selviää..
Vs: Pesemistä.. Jos oikein muistan, niin polysulfidi ei haise samalla tavalla kuin perinteinen sulfidi. Ei myöskään muuta sävyä ruskeaksi, no ehkä aavistuksen joillakin papereilla. kapa
Vs: Pesemistä.. HCAN tehtävä on ainoastaan tehdä kiinnitejätteet helpommin veteen liukenevaksi. Sillä ei ole vaikutusta emulsioon vettä kummoisemmin. kapa
Vs: Pesemistä.. Sulfidi ei vain haise, rikkivety on myrkyllistä. Mitä noissa polysulfidi-toonereissa sitten on? Eikö muka ole vetokaappikamaa? Onko sulla reseptiä? Minun mielestäni seleenitoonaus on kyllä parhaan näköinen, kun jättää mustumalle vähän pelivaraa. Aikoinaan muodostuvaa selenidiä pidettiin näistä säilyvimpänä aina 200 vuoteen asti, mutta käyttöä välteltiin, kun sen huhuttiin tekevän selvää vedenpuhdistamoiden entsyymeistä.
Vs: Pesemistä.. Edellytys kuitupaperin hyvälle pesulle on, että kiinnitettä ei "ylikäytetä". Jos kiinnitteessä on liikaa hopeaa, kiinnitteen tiosulfaatti muodostaa hopean kanssa huonosti liukenevia komplekseja, jotka jäävät emulsioon ja paperin kuituihin ja lopulta pilaavat kuvan. Siksi kuitupapereille kaksikylpykiinnitys on erittäin suositeltava. Tässä mennään jo kauemmas pesusta, mutta säilyvyyteen sävytyskin vaikuttaa olennaisesti. Sävytteitä on usemman tyyppisiä kuin edellä on mainittu, joten asia ei ole aivan suoraviivainen. Mutta kyllä, polysulfidisävytteet haisevat rikkivedylle, mutta ei se niiden käyttöä estä. Kohtalainen ilmanvaihto ja esim. kansi sävytealtaassa toimii vallan mainiosti. Polysulfidilla saadaan myös mustuman vahvistuminen ja voidaan välttää sävymuutos, mutta lopputulokseen vaikuttavat monet muuttujat, kuten paperin ominaisuudet, kehite, sävytteen laimennus ja käsittelyaika jne. Nykykäsityksen mukaan seleeni kyllä suojaa kuvan tummat sävyt, mutta vaaleat jäävät sävyttymättä ja vaille suojaa, jollei käsittely ole niin perusteellinen, että se näkyy värisävyn muutoksena kuvassa. Sulfidisävytys suojaa koko sävyalan ja on seleeniä parempi säilyvyyden kannalta. Aikaisemmat käsitykset seleenin hyvästä suojavaikutuksesta johtuivat todennäköisesti Kodakin KRST:hen käyttämien kemikaalien epäpuhtauksista, minkä seurauksena sävytyksessä tapahtui myös vaaleiden sävyjen "sulfidointi". Myöhemmillä, "puhtaammin" valmistetuilla kirkkailla seleenisävytteillä ei saada samanlaista vaikutusta.