Aina silloin tällöi sattuu etteivät kaikki kohdat kuvassa miellytä.. Nykyisellään erilaiset kuvankäsittelyohjelmien leimasin/clone työkalut ovat helpottaneet haitallisten detaljien poistoa verrattuna vedostustekniikoihin tai käsinpeittämiseen mutta.. Scene Completion Using Millions of Photographs
Vs: Seuraava askel kuvien parannukseen? ... syvyysvaikutelma hukattiin kokonaan. Erilaisten fotarin työkalujen käyttäminen vaatii (ainakin minun milelestäni) paljon enemmän kuin sen, että niitä osaa teknisesti käyttää. Jos kuvaaja suhtautuisi kuvaamiseen DSLR-kamerallaan samalla tavoin kuin filmikameralla, joka on ladattu diafilmillä, voisi jälkityöskentely olla A) helpompaa B) järkevämpää ja hyödyllisempää. Kuvallinen ilmaisu ei lisäänny tai parane leikkimällä. Periaatteessa on kaiketi niin, että kun kun ottaa 1000 kuvaa kohteesta on todennäköisempää saada aikaan yksi "hyvä" kuva kuin että kuvaisi vain viisi kuvaa, mutta kuitenkin...
Vs: Seuraava askel kuvien parannukseen? Ehkä keskittyminen laatuun määrän asemesta kuitenkin parantaisi lopputulosta. Joka tapauksessa pitäisi olla näkemystä valita se "hyvä" tuhannen joukosta.
Vs: Seuraava askel kuvien parannukseen? Tuo on se toinen ääripää, ei kovin hyvä vaikka näyttäisi olevan muotia Ehkä vähitellen olisi hyvä palata keskivaiheille.. Ennen kun otti filkalle kuvan, niin se oli siinä, varsin harvoin raaski ottaa toisenkin ruuduun aiheesta, kun oli jo yhden kunnolla miettinyt/kuvannut (silti joskus harmitti kun ei tullut kaikkea huomioitua ja pari ruutua tosissaan lisää olisi ehkä auttanut onnistumisessa).. Eli tuhannen sijasta voisi kuvata sen 2-6 ruutua ja löytää sen parhaan niistä ja kenties jonkin kuvatessa havaitsemattoman asian jossain ruudussa oli saanut hoidettua . Tuota varmaan tarkoitit, eiks vaan
Vs: Seuraava askel kuvien parannukseen? Mä tajusin jossain vaiheessa että edullisin ja laadukkain tapa tehdä duplikaatti, on kuvata kaksi kuvaa kerrallaan...
Vs: Seuraava askel kuvien parannukseen? Mut jos 30v päästä ottaa duplikaatin niin eikös se säily pidempään