Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Hirvittävän paljon hyviä vastauksia aiheesta jota olen itse miettinyt. Rakastan Nikon FG-kameralla kuvaamista kaikin puolin, mutta kehittämisen ja skannaamisen vaiva on helppouteen tottuneelle liian iso vaiva. Ja rahaa ei ole lähetellä ympäri Suomea niitä, eikä mistään saa käsittääkseni niitä vaikka tikulle valmiiksi skannattuina. Liian primitiivinen ja kallis tekniikka että saisin sieltä kuvia esille flickriin tai feissariin. Mutta onhan sillä kiva kuvata. Digillä olen havainnut samaa ilmiötä tylsistymisen merkeissä. Kaipaisin halpoja (ilmaisia) presettejä lightroomiin jotta voisin liittyä tuoreimpaan (ja hienoon sellaiseen!) muotivillitykseen film look- kuvien muodossa. Ricoh GR on sentään yllättänyt positiivisesti käyttökokemuksen ja uskomattoman kuvanlaadun suhteen. Linssi on vastavaloon paras mitä olen koskaan käyttänyt. Jälki on edge-to-edge terävää jo täydeltä aukolta alkaen. Kaiken lisäksi sillä on kiva kuvata. Ja jälki on timanttia. Kallis strategia tosin tämä - aina etsiä uusi lelu nauttiakseen hetken. Nautin enemmän Ricohilla kuvaamisesta kuin D600:lla.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Syksyllä minulla on toivottavasti mahdollisuus pitkän tauon jälkeen päästä taas pimiöön. Oikeastaan ainoa mitä pimiötyöskentelystä kaipaan, on seleenitoonattu kuitupaperivedos. Sellainen on jollakin mielenkiintoisella tavalla miltei kolmiulotteinen ja esineellisenä kuvana sävykäs ja rikas tavalla jota en itse mustesuihkutulostimista saa irti. No, ehkä pitäisi olla kalliimpi tulostin ja hienompia papereita siihen
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Juu ei sellasta tulostetta oo tullu vastaan joka seleenillä viimeistellyn vedoksen voittaisi !
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Mistä tuo 3d vaikutelma tulee, kontrastista, paperin struktuurista vai mistä? Onko olemassa vastaavaa paperia suihkareille ja tekeekö paremmat suihkarit hyvää jälkeä myös karkeamman struktuurin omaaville papereille? Onko värilasertulostimet jo saavuttaneet hyvien suihkareiden laadun vai peräti menneet ohi? Olen melkein vakuuttunut siitä, että jos tulostinten valmistajat kiinnostuisivat vaikkapa juuri seleenillä viimeistellyn vedoksen kuvanlaadun aikaansaamisesta, niin sellainen on mahdollista aikaansaada.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Nostalgiaa ja mutua. Nykyisillä ruikuilla 13 väreineen ja huippupaperein ylitetään seleenitoonattujen kuvien DMax. Sävyjakaumat vedoksessa ovat sitten osaajasta tai osaamattomuuudesta kiinni. Ja tietenkin lähtökohdasta. Kapa
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Siksipä tuossa yllä mietinkin, että olisi hyvä hankkia parempi tulostin ja testailla erilaisia papereita. A3-tulostimet eivät enää maksa aivan yhtä paljoa kuin vielä muutama vuosi sitten.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Kannattaa opetella. Esim. Cansonilla on todella hienoja, aivan hienoimpien perinteisten valokuvauspaperien kanssa kilpailevia tuotteita, joissa on aivan uskomaton sävyskaala, kun tekoprosessin saa viritettyä mieleisekseen.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Ainakaan pari vuotta sitten cansonin papereilla ei päässyt lähellekkään seleenissä uittettuun kuituvedokseen, nykyään voi olla toisin.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Hankaluus on varmaankin osaksi siinä, ettei kaikkia paperivariantteja ole koko ajan (ainakaan) Suomessa tarjolla. Tilaisin par-kolmei vuotta sitten tehtaalta mallikansion, jossa oli kaikki silloiset paperit ja kyllä mielestäni aivan loistavia vaihtoehtoja löytyi.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Tehtiin noita testiruiskutteluja silloin kaikille mahdollisille Cansonin papereille Cansonin maahantuojan kanssa parhailla mahdollisilla vehkeillä ja profiileilla joita silloin oli saatavilla... Lähimmäksi mielestäni pääsi Canson Baryta photographique/ satin baryta 310g/m2. Nykyään tosin voi olla toisin ja tää on ihan turhaa kinaa koska mun mielipiteet ei muutu ennen kun nään omilla silmillä että kehitystä on tapahtunut
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Sitä nimenomaan. Jos D[sub]max[/sub] olisi ainoa laatua määrittävä tekijä tummassa päässä, niin pinnan tukkoon roiskivat cmyk-tulostimet olisivat toki parhaita sekä valokuvamatskut, joissa on riittävästi jäännöshopeaa. Valnherkissä materiaaleissa päästäisiin sinne lähes 5,0 D[sub]max[/sub]-mittauksiin, kun tumma pää olisi umpihopeaa.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Ja sitten sanotaan, että digikuvaus on insinöörien hommaa ja filkkakuvaus taiteilijoiden. Dee-maksista tiedä muuta kuin että se on auto.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa D[sub]max[/sub] on sensitometriassa maksimimustumaa (maximum density) kuvaava symboli. Sensitometriassa tutkaillaan materiaalien kykyä tuottaa tiheyksiä. V[sub]max[/sub] on sitten puolestaa v-energiaa, joka ajaa osallistumaan nettikeskusteluihin
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Jos DMax olisi niin tärkeä, ei mv-vedostajat olisi aikoihin käyttäneet kuitupapereita vaan vedelleet muoville joka ohitti jo kauan sitten kuidun tässä suhteessa. Onneksi DMax on merkityksetön koska silmä ei erota tummassa päässä eroja kovin hyvin. Yli 2,2Dmaxia tarvitaan? Vain jos ollaan tarpeeksi kirkkaan kohdevalon alla... Silloinkin varauksella. Mutta suurearvothan myyvät aina.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Seleenillä nimenomaan pyrittiin nostamaa Dmaxia, jos haluttiin taasen säilyvyyttä, niin siihen on polysulfidi parempi. Ja kyllä sillä maksimimustuman syvyydellä on merkitystä (tai ainakin minulle oli). 1,7 maksimimustumaan yltävälle paperille tehty mv-vedos näyttää harmaalta jos sitä verrataan 2,1 tai yli menevän vedoksen kanssa. Nykyisissä mustesuihkupapereissea on myös huimia eroja. Toki itse kuvan sävyala ja mitä kuvasta halutaan, vaikuttaa paperin valintaan. Dmax on vain yksi vaikuttava tekijä kuvantekoprosessissa. En kuitenkaan vähättelisi sen merkitystä. Tosin olen vedostanut ammatikseni mustavalkoista märkätekniikalla vain noin 25 vuotta. Kymmeneen vuoteen en ole noita enää tehnyt, joten saatan muistaa/ymmärtää kaiken väärin. Kapa
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Voihan seleenitooneria käyttää paperin tai negatiivin D[sub]max[/sub]-vahventeena, mutta yhtä lailla sitä on käytetty molempien säilyvyyden parantamiseen ennen tuota polysulfidi-löytöä muutama vuosi sitten. Mitään pakottavaa tarvetta PE-pohjaisten moniastepaperien yleistymisen jälkeen tuskin on ollut ainakaan maksimimustuman vuoksi.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Polysulfidia muistaakseni alettiin käyttää yleisesti 80-luvun puolivälissä, joten kai siitä sitten muutama vuosi on. Seleeniä käytettiin säilyvyyden parantamiseen, mutta myös tuomaan kuvaan lisää "voimaa". Se voima syntyi nimenomaan mustuman lisäyksellä, ja mitä mustempaa kuvassa oli, sitä voimakkaammin seleeni vaikutti kuvaan. Vaaleaan päähän tuskin ollenkaan. Näin ollen se ei lisännyt kovinkaan merkittävästi kuvan vaalean pään säilyvyyttä. Kapa
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Muuten meni ihan oikein, mutta ajankohta oivalluksesta polysulfidin paremmille ominaisuuksille oli 90-luvun alkupuolella ja yleisessä tietoudessa puolenvälin jälkeen. Seleeni muuttaa sen metallisen hopean hopeaselenidiksi, mutta ei juurikaan suoja kuvan alueita, joissa ei ole kuvahopeaa.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Kyllä, 1,7Dmax on tosiaan harmaata, mutta kun mennään siellä 2,15-2,2 niin erot katoavat. Silti mainostetaan 2,5 tai suurempiakin tiheyksiä ja niiden parhautta moni myös toistelee suoraan mainosten perusteella. Sävyalahan se on joka rokkaa. Ja yläsävyt.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Mennään jo kaukana täyden koon kennoista, mutta: Ameriikassa seleeni on edelleen todella pop. Koska AA:kin käytti sitä. Kai nekin pikkuhiljaa oppivat Polysulfidin maailmaan. Digihän ei tosiaankaan sulje pois myöskään hopeavedostelua (joskin se on vähän hankalaa koska laitteisto on harvinainen), eikä filmi sulje pois mustesuihkuttelua. Lisäksi on tietysti liuta muita tulostustapoja. Jostain syystä aina verrataan vain kahta mainstream-menetelmää ja unohdetaan muut.