Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Autoharrastajista jotkut myös ajavat autoillaan. Saman voi huomata myös veneharrastuksesta osa veneilee osa askartelee veneen kanssa.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Onneksi en ole kumpaankaan hurahtanut. Pientä on kameroihin ja objektiiveihin menevä raha siihen verrattuna...
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa En toki ole ensimmäisenä kivittämässä tässä aiheessa On siinä kuitenkin vähän perääkin. Digillä saa hienoja kuvia - kunhan jaksaa nysvätä alkaen 5x niin paljon aikaa Photoshopissa kuin mitä on käyttänyt itse kuvaamiseen...
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Turun saaristossa kun tulee kesäisin oltua, niin kyllä ne kalleimmat veneet pakkaa viikko toisensa jälkeen olemaan tiukasti paikoillaan vierassatamassa lähellä paikallista soittoruokalaa... No, kukin taaplaa tyylillään, sääli vaan katsella suurin piirtein valtamerikelpoisia kippoja. EDIT Pahasti meni OT, sori.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Aikaa sitä meni MV filmillekin kuvattaessa ihan helvetisti. Ja harrastuksen kyseessä ollessa tarkoituksena onkin käyttää aikaa johonkin mielekkääseen puuhaan mieluummin kun peukaloiden pyörittämiseen ja pahan olon jakamiseen somessa.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Digi- vs. filmikeskustelussa ainakin mulla oli totuudenhetki siinä kohtaa, kun havaitsin, että aikaa ei ole enää rajattomasti käytettävissä omiin kotkotuksiin. Toisin kuin silloin kun olin 14. Käytännössä minulla perheellisenä ei ole mahdollista lähteä päiväksi pimiöön värkkäämään kuvia. Tai varata kylpyhuonetta valokuvakäyttöön tuntien ajaksi. Sen sijaan digipimiön voi jättää siihen kohtaan mihin se jää, kun pitää mennä laittamaan ruokaa tai pyykit kuivamaan. Ja jatkaa sitten samasta kohtaa tunnin, päivän tai viikon päästä. Ilman että litkut on menneet vanhaksi tai paperit hunnuttuneet. Ja toki tässä on valokuvaharrastuksen lisäksi myös kameraharrastaja. Mutta sitä asiaa ei digiaika ole muuttanut: kyllä mulla filkka-aikanakin oli laitteet sen hetkiseen tasoon ja mun varallisuuteen nähden sielä yläkvarttaalissa. Mutta sama koskee kaikkea mitä "harrastan" (valokuvaus on oikeastaan ainoa mun harrastus, muut on ajanvietettä): polkupyöräilyä, jääkiekkoa, rullaluistelua. Kaikissa mulla on selvästi taitoihin nähden ylihyvät vehkeet. Mä vaan tykkään tehdä näitä juttuja hyvillä välineillä.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Mulla taas oli toisinpäin. Kun oli yli 20v. valokuvausalalla töissä, niin kuvaaminen tai kuvien ruotiminen ei näin meidän kesken oikein vapaa-aikana enää hotsittanut loppuvuosina. Kameravehkeitäkin tuli realisoitua. Kyllä niitä kameroita sitten oli käytössä, jos halusi kuvata. No, mikä on jutun opetus - ainakin minulle? Pidä hyvät asiat harrastuksina! Nyt tilanne on taas toinen ja kuvien kanssa puuhastelukin on jo vuoden verran ollut taas aivan eri luonteista kuin aikaisemmin Joka tapauksessa oli kyseessä mv-kuvan tai värikuvan vedostus tai digikuva ja sen tulostus, niin laatu ja harrastuksen kanssa vietetty aika korreloivat voimakkaasti keskenään.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Joo, ja filmillä saa hyviä kuvia, kunhan jaksaa nysvätä pimiössä 5x sen ajan kuin mitä on käyttänyt kuvaamiseen, pää kehitehuuruista pöllyissä...
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Filmillä originaalin pitää olla kunnossa. Pimiössä ei enää ole paljoa ihmeempiä tehtävissä. Onhan tuo ihan eri luonteista puuhastelua prosessina ajateltuna. Ilmanvaihdon pitää toki toimia, eihän pimiössä muuten voi oleskella.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Selvästikin lausumani on kirvoittanut väärinymmärryksiä, koska vastaukset ovat agressiivisia. En ottanut kantaa siihen, mikä on oikea tyylisuunta. Puhuin vain varustelukilvasta, kulutushuumasta ja niiden alitajuisista perusteluista yleisellä tasolla.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Väärin. Siellä on paljonkin tehtävissä. Vaikka aikoinani pyrin "täydelliseen" negatiiviin, niin se varsinainen säätö tapahtui pimiössä. Nyt teen sen mukavammin ruutua tuijottaen. Kapa p.s. Dian kanssa sitten mentiin miten mentiin.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Luulen, että keskimääräinen digikameralla kuvaaja on harvinaistuva laji. Kun ulkomailla liikkuu turistirysissä, niin kuvaajia on kahdenlaisia. Valtaosa ihmisistä kuvaa kännykällä. Yllättävän paljon on kuitenkin järkkärillä kuvaajia, mutta digipokkareita näkee vuosi vuodelta suhteessa vähemmän. 20 - 30:n ikäisillä näyttää kännykkä pääsääntöisesti olevan se kamera kansallisuudesta riippumatta. Tuskin he enää digikameraa ostavat. Veikkaan, että valtaosa kuvista jo nyt tehdään kännykällä, ja mikäs siinä. Ja kun muistikortti tulee täyteen, niin entäs sitten, tuleeko niitä siirrettyä tietokoneelle, varmuuskopioinnista puhumattakaan (ai niin, mutta säilyyhän ne joka tapauksessa Naamakirjassa).
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Niin, kumpi työstää kuvaansa enemmän, keskimääräinen mv-vedostaja, vai keskimääräinen digikuvaaja? ;-)
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Totta kai. Pimiössä sitten luotiin viimeiset yksityiskohdat negatiiveihin. Erityisesti värinegatiiveihin.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Riippunee siitä, minkä verran mv-vedostaja osaa työstää negatiivejaan etukäteen.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Tuskin, ties vaikka olisi ostanut tylsän negakehityksen liikkestä...
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Laakakuvaajalle se onnistuu. Minulle ainakin. Pötkölle kuvaajille sitten vähemmin, jos ei koko pötköä tuhlaa samaan kohteeseen tai muuten samanlaiseen valaistukseen. Itse työstin negatiiveja parhaan kykyni mukaan, mutta lopullisen tuloksen sain vasta vedostusvaiheessa, ja siinä olivat apuna niin taipuvat sormet kuin röpöreunaiset epämääräiset rautalangan päässä nököttävät lappuset. Kapa
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Tähän mielipiteeseen voisin yhtyä. Kun vielä vedostin itse, niin olihan se hidasta touhua, yhtä kuvaa kun valotettiin joskus pitkäänkin, jotta ehtisi varjostella ja maskata pehmeästi ja "jälkiä" jättämättä, mutta kohtuu tarkasti kuitenkin, niin olihan siinä puuhaa. Kun sitten kehitti kuvan ja näki lopputuloksen, niin ei kun uusiksi ja taas sama ruljanssi. Kun sitten kolmas tai viides kuva oli kohtuu ok, niin eihän niitä hieman huonompiakaan raaskinut heittää pois ja säilytettävää kertyi. Nyt vaikka en osaa vielä lainkaan hyödyntää softia, niin onhan se kuitenkin helppoa ja lopputulos on koko ajan nähtävissä. Niin ja diat, hinnan takia ostelin Agfachromea, Fujichromea, Ektachromea, Porstia ja vaikka mitä, mutta parhaat kuvat sain aina Kodachromella (64) jota lopuksi käytin sitä yksinomaan. Kun käytti vain yhtä diaa, niin oppi paremmin valottamaan ja lopulta alkoi epäonnistua vain tarkennus tai kameran tärähtäminen - niin ja ne Kodachromet oli helvetin hienoja katsella jos valkokangas oli hyvän laatuinen. Edit: Noista valkokankaista oli minusta paras hienojakoinen helmiäiskangas ja jos heijastusetäisyys oli pienempi, eli valovoima riitti, niin satiini valkoinen pinta, vaikkapa ovi, oli ihan ok. Näin siis 30v taaksepäin muistellen.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Itse olen koukussa vedostamiseen. Varjostuksiin, lisävalotuksiin ja puljailuun. Myös toonaukset vetävät puoleensa.
Vs: Ensimmäinen vuosi täyskennoisen kanssa Lyhentelin hieman. Meni senverran ohi tekniikkakeskustelun.